- En ollut varmaan tarpeeksi monella paikalla että osaisin sanoa.
- Esimerkkejä olisin toivonut enemmän.
- Kurssin alkuosa oli ymmärrettävää ja selkeää, lopussa asioita
ei enää mielestäni käyty niin selkeästi, ja varsinkin esimerkkejä olisi
saanut olla vieläkin enemmän. Joitakin asioita ei käyty luennoilla (ei
kirjoitettu muistiinpanoihin), mitä löytyi netin muistiinpanoista, ja
mitkä olisi ollut oleellista tietää harjoituksia tehdessä.
- Luennoitsija esitti asiansa selkeästi ja selvensi tarvittaessa kysyttyä asiaa.
- Luennoitsija oli selkeä ja innostava
- Osallistuin vain parille ensimmäiselle luennolle. Eipä niissä mitään vikaa ollut.
- Pääosin luennot olivat hyviä. Kurssin loppupuolella olisi
saanut olla enemmäm kattavampia, yhdessä laskettavia esimerkkejä, ei
vain yhden rivin pituisia, itsestäänselviä toteamuksia.
Luentomateriaalikin oli laadultaa hyvää, mutta muutamaan otteeseen
luennoitsija teki niihin pikamuutoksia, joiden vuoksi papereita sai
tulostaa useampaan kertaan. Tämä kyllä ärsytti.
- Useimmat luennot olivat rikkonaista näpertelyä, jossa asioiden merkitys ei kunnolla välittynyt.
- Yliopistossa luennoitsijan on helppo tyytyä toteamaan, että
hänen tehtävänsä on luennoida asia ja sillä selvä. Se ei riitä. Luento
olisi syytä aloittaa siten, että myös takarivissä tiedetään, missä
mennään. Ei luennoitsija vaan voi aloittaa siitä mihin on viimeksi
jäänyt, vaikka salissa on täysi torikokous päällä. Nyt oli tavallista,
että puoli salia kuiski ja yritti selvittää, mitä ollaan todistamassa.
Siis selkeä aloitus, esimerkiksi "Päivää. Jatketaan lauseesta X.X, sen
todistus jäi eilen kesken. Kerrataanpa vielä se lause." tai "Olkaas nyt
hiljaa sitten. Jatketaan" (tätäkin on nähty...). Toiseksi ei voi
olettaa, että asia on selittämällä selvä. Esimerkkikeskustelu luennolta:
"Mulle on jäänyt vähän epäselväksi tämä jakokulmassa jako. Voisitko
vielä selittää sen oikein kunnolla, niin tulisi vihdoin selväksi?" kysyy
opiskelija. Luennoitsija vastaa "Minähän juuri selitin sen!". Ei
näin! Luentoja pitäisi kehittää mielekkäämpään ja opiskelijoita
aktivoivampaan suuntaan. Mitä jos opiskelijat pohtisivat
esimerkkitehtäviä vähän aikaa itse, ja vasta sitten luennoitsija tekisi
tehtävän taululle? Mitä jos luennoitsija tekisi luennon aikana pieniä
diagnostisia arviointeja, esim. helppo tehtävä, siihen kolme
vastausvaihtoehtoa (joista yksi "en tajua mitään" ja sitten äänestetään.
-> Luennoitsija saa palautteen työstään ja opiskelijat joutuvat itse
käsittelemään opiskeltavaa asiaa. Entä mielekkyys? Se ei ainakaan
toteudu sillä, että opiskellaan asioita, joilla ei ole muuta merkitystä
kuin että niitä tarvitaan algebran jatkokurssilla. Pitäisi siis
selvittää mihin asiat liittyvät, mitä niillä voi tehdä.
|