Tavoitteet

I  kerätä tietoa muikun ja siian runsaudesta
elinkierron eri vaiheissa
           ammattikalastuksen kannalta tärkeimmiltä suomalaisilta järviltä
             järjestelmällisesti ja  parhaimpia mahdollisia menetelmiä käyttäen

II käyttää kerättyä tietoa hyväksi
kalapopulaatioiden  koon ja kannanvaihtelun tutkimuksessa
            kalastuksessa,
                kalakaupassa ja jalostuksessa
                   sekä kalatalouden ohjauksessa

III luoda kokonaisnäkemys muikun ja siian kalataloudelliselle hyödyntämiselle
        ja kehittää menetelmiä ja yhteistyömuotoja  toimintamallin toteuttamiselle
 
 

Tausta

Kalojen vuosiluokan koon määräytyminen tapahtuu monilla kaupallisesti tärkeillä saalislajeilla poikasvaiheessa ja suurimmalla osalla lajeista joka tapauksessa ensimmäisen kasvukauden aikana. Käytännön kalastuksen ja vaikkapa pyynnin rajoitusten suunnittelun kannalta on tärkeää ennakoida jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tulevan kalastuskauden saalista.

Joensuun yliopisto, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Turun yliopisto ovat tutkineet 1980-luvulta lähtien muikun, sisävesiemme tärkeimmän ammattikalastuksen kohdelajin, keväällä kuoriutuneiden muikunpoikasten määriä sekä niistä seuraavana talvena tai kesänä kalastettavaksi asti selvinneiden muikkujen runsautta. Tutkimukset ovat keskittyneet viidelle tunnetulle muikkujärvelle: Säkylän Pyhäjärvelle, Puruvedelle, Paasivedelle, Onkamolle ja Kuusamon Kitkajärville. Saimaan-tutkimusohjelmaan sisältyneessä hankkeessa on kehitetty uusia menetelmiä sisävesien kalakantojen seurantaan ja näin on muotoutunut ehdotus muikun ja siian kantojen seurannan toteuttamiselle.

CORNET-hankkeessa laajennetaan syntynyttä seurantaverkostoa koskemaan tärkeimpiä suomalaisia muikku- ja siikajärviä.  Seurantajärvien joukkoon pyritään saamaan Säkylän Pyhäjärvi, Puulavesi, Päijänne, Konnevesi, Keitele, Puruvesi, Karjalan Pyhäjärvi, Höytiäinen, Pielinen, Oulujärvi, Kitka ja Inari. Onkamon ja Paasiveden pitkiä aikasarjoja pyritään myös jatkamaan.

CORNET on jatkoa vuosina 1992-1996 toteutetulle maa- ja metsätalousministeriön rahoittamalle “Muikun kannanvaihtelua säätelevät mekanismit“ tutkimushankkeelle, ja se on osa Saimaan tutkimuksen kehittämisohjelmaa vuosille 1997-2001. Esitetty tutkimushanke (1999-2003) ja sen tavoitteet on laadittu saavutettujen tutkimustulosten pohjalta. Olennaista uutta on CORNETissa on tutkimusten ulottaminen koko valtakunnan alueelle. Valittujen kohdejärvien muikkusaalis muodostaa merkittävän osan sisävesiemme vuosittaisesta kokonaissaaliista. Lopullisena tavoitteena on luoda CORNETistä pysyvä yhteistyöverkosto.
 
 

Hankkeentoteuttajat

 

Tavoitteet

Tausta

Toteuttajat

Rahoittajat

Menetelmät

Tuloksia

---

Hankkeen rahoittajat

Rahoitus 1999 Rahoitus 2000

Menetelmät

Syyskutuisen muikun kuoriutuvien poikasten määrät vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Perättäisinäkin vuosina järven kokonaispoikasmäärässä voi olla jopa tuhatkertainen ero. Tämä vaihtelu johtuu muikun korkeasta hedelmällisyydestä, lyhytikäisille kaloille ominaisesta suuresta kutukantojen vaihtelusta ja lopulta korkeasta pohjasedimentissä hautoutuvien munien sekä kuoriutuneiden poikasten kuolleisuudesta. Muikun syntyvän vuosiluokan kokoa voidaan arvioida ennakkoon kutukannan koon ja hedelmällisyyden, poikasmäärän sekä poikasten kesän aikaisen kasvunopeuden perusteella. Kalastettavan vuosiluokan suuruus syksyllä voidaan määrittää kaikuluotauksilla ja takautuvasti seuraavan vuoden kalansaalistietojen, yleensä talvinuottaustilastojen perusteella.

Tutkimusjärvet ovat Säkylän Pyhäjärvi, Puulavesi, Päijänne (Tehinselkä ja Pohjois-Päijänne), Konnevesi, Keitele, Puruvesi, Karjalan Pyhäjärvi, Paasivesi, Onkamo, Höytiäinen, Oulujärvi ja Kitka. Suunniteltu pitkänaikavälin (5-10 v) seuranta sisältää kullakin järvellä vuosittain: poikasmäärien arvioimisen, ensimmäisen kesän kasvu määrittämisen, syksyn hottatiheyden määrittämisen (kaikuluotaus, koetroolaus, muu pyynti), kalastuskirjanpidon, populaationäytteiden keräämisen, kutukannan koon arvioimisen ja kalastustiedustelut. Suurimmilla järvillä rajaudutaan joko yhteen tai muutamaan noin 100-200 km² suuruiseen osa-alueeseen.
 
 

Poikasnäytteet kerätään ranta-alueelta kolmelta syvyysvyöhykkeeltä (vyöhykkeet 1-3) ja lisäksi ulappa-alueelta yli 2 metrin syvyisestä vedestä (vyöhyke 4). Matalimmasta vyöhykkeestä näytteitä otetaan putkihaavilla, jota työnnetään kahlaamalla rantavedessä. Vyöhykkeen 2, 3 ja 4 näytteet kerätään vesisuihkumoottorilla varustetulla veneellä (Faster I, II ja III), jonka keulaan on asennettu Bongo-haavipari. Osalla järvistä syvimmän vyöhykkeen (ulapan) näytteet kootaan erikseen omalla kalustollaan (R/V Muikku, Hydra, Botnia). Näyttenottopaikat (15-35 kpl) arvotaan satunnaisesti ympäri tutkimusaluetta/järveä. Kultakin näytteenottopaikalta otetaan kaikkiaan 14 näytettä, joista 4 kpl vyöhykkeestä 1, 2 kpl vyöhykkeestä 2, 4 kpl vyöhykkeestä 3 ja 4 kpl vyöhykkeestä 4. Jokaisen näytteen tilavuus määritetään haavin suulle kiinnitetyllä virtausmittarilla. Putkihaavinäytteen keskimääräinen koko on noin 1 m³ ja Faster-näytteen noin 100 m³. Poikaset säilötään maastossa viina-formaliiniliuokseen ja määritetään sekä lasketaan laboratoriossa noin 2-5 kuukauden kuluttua näytteenotosta. Näytekohtaisen poikasmäärän ja näytetilavuuden perusteella lasketaan poikasten tiheys (kpl 100m^-3) kussakin näytteessä. Kuoriutuneiden poikasten kokonaismäärä järvessä lasketaan vyöhykkeittäin.

Poikasmäärät voidaan arvioida heti jäiden lähdettyä seuraavina 1-2 viikkona, jolloin saadaan kuoriutuneiden poikasten määrä selville. Ensimmäisten poikasviikkojen aikana tapahtuu kuitenkin vielä suurta kuolleisuutta, joten kolmannelta jäiden lähtöä seuranneelta viikolta otettujen näytteiden perusteella pystytään jo huomattavasti luotettavammin arvioimaan syksyyn asti selviytyvien kalojen määriä. Kaikilla järvillä ei pystytä toteuttamaan kahta näytteenottokierrosta, vaan joudutaan tyytymään vastakuoriutuneiden määrän arvioimiseen.

Parvikaloille tyypillisesti muikun kasvu on kalatiheyden säätelemää. Tiheän kannan aikana on kalojen kasvu hitaampaa kuin alhaisen kalatiheyden aikana. Tätä vuosiluokan tiheyden ja kasvunopeuden välistä riippuvuutta voidaan käyttää apuna määritettäessä kannan kokoa syksyllä ensimmäisen kasvukauden jälkeen. Menetelmä edellyttää kuitenkin noin 5-10 vuoden tiedon keruuta ennen järvikohtaisen tiheysriippuvuuden osoittamista. Syyskalastuksesta kootaan satunnaisesti poimittuja kalanäytteitä (6 näyte-erää, joissa noin 50 kalaa kussakin), joista mitataan kesän vanhojen kalojen pituus ja paino. Tämä seurantamenetelmä antaa siis mahdollisuuden kannan koon arvioimiseen ennen talvikalastuskauden alkua.

Poikasnäytteenoton ja kasvunopeuden määrityksen lisäksi voidaan kaikuluotaamalla ja koetroolauksella määrittää kannan koko syksyllä ennen kalastuskauden alkua. Näistä menetelmistä poikastroolaus on selvästi harvemmin käytetty menetelmä. Kaikuluotaus on tehokkaampi ja edullisempi menetelmä, mutta soveltuu vain yli 5-8 metrin syvyisessä vedessä käytettäväksi. Kaikuluotauslinjat ajetaan systemaattisesti ympäri järveä noin viikon mittaisen luotausjakson aikana elokuun lopulla. Kaikuluotauksen yhteydessä on lisäksi esimerkiksi troolaamalla otettava näytteitä kalaston koostumuksen määrittämiseksi. Inarilla kaikuluotaus korvataan syksyn poikastroolauksilla.

Kalastuskauden jälkeen voidaan muikun saalistietojen perusteella laskea kannan ja vuosiluokan koko kalastuskauden alussa. Laskentamenetelmä edellyttää kuitenkin sitä, että kalastus on riittävän voimakasta. Yleensä luotettava tieto saadaan vain järviltä, joissa on jatkuvaa ammattikalastusta ja joissa kalastuksesta johtuen kalatiheys vähenee kauden aikana selvästi. Laskenta voidaan tehdä saalistilastoihin perustuvilla menetelmillä (esim. saaliin vähenemä ja populaatioanalyysi).

Kalastuskirjanpitäjiksi pyritään saamaan verkkokalastajia sekä 5 nuottakuntaa ja kaikki troolaajat koko tutkimusalueelta. Kirjanpitoon talletetaan saaliit kalastuspäivittäin (muikun kokonaismäärä kg per apaja ja hotan osuus, catch/swept area). Tiedot talletetaan jo käytössä oleville lomakkeille. Näitä saalistietoja käytetään kannan tiheyden vähenemisen seuraamiseen. Tämän lisäksi kysytään kaikilta talvinuottakalastusta harjoittavilta nuottakunnilta RKTL:n saalistilastoinnin yhteydessä tieto muikun kokonaissaaliista talvinuottakauden lopulla. Kannan koon määrittämisen luotettavuuteen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka tehokkaasti ja muuttumattomasti kalastus kohdistuu koko järven tai tutkittavan alueen muikkukantaan koko nuottakauden ajan. Muikkujen siirtyminen alueelta tai alueelle, josta ei kalasteta voi vaikeuttaa olennaisesti saaliin vähenemän havaitsemista. Osalla järvistä (mm. Oulujärvi) toimii verkkokalastuksen kirjanpitoverkosto, joka voi korvata tai täydentää ammattikalastajien kirjanpitotietoa.

Talvinuottakunnilta ja trooleilta haetaan kalastuskauden (marras-huhtikuu, touko-marraskuu) aikana kuukausittain saalisnäytteet muikkukannan ikärakenteen selvittämiseksi. Saaliista otetaan noin neljän kilon satunnainen näyte, joka säilötään pakastamalla. Osasta kaloista (6 x 30 yksilöä) määritetään ikä, paino, pituus, sukukypsyys ja ensimmäisen vuoden kasvurenkaan leveys. Lopusta näytteestä tehdään kokojakauma.

Koko järven alueelle kohdennettava kalastustiedustelu ehdotetaan toteutettavaksi viiden vuoden välein. Tiedustelulla selvitetään muikun kokonaissaalis (ammatti-, kotitarve- ja virkistyskalastus). Tässä yhteydessä on mahdollista liittää tiedusteluun myös muuta kalastusta ja kalastoa koskevia kysymyksiä. kalastustiedustelua ei ole sisällytetty kustannusarvioon. Useilla järvillä kalastus- ja saalistiedustelu sisältyy erillisiin velvoiteseurantoihin. Lopuissa järvistä tiedusteluun perusteella

Syksyllä juuri ennen muikun kutua tai kutupyynnistä otetaan saalisnäytteet kutukannan ikärakenteen ja naaraiden hedelmällisyyden määrittämiseksi. Talvinuottakauden saalistietojen pohjalta lasketaan syksyn kutukannan suuruus ja muikkupopulaation hedelmällisyys. Kutukannasta saadaan ensimmäinen arvio kaikuluotaustietojen ja troolijärvillä troolisaaliin vähenemän perusteella.

Muikun saalistietojen keruun yhteydessä kerätään tietoa myös ahvenen, siian sekä petokalojen (taimen, järvilohi, kuha) kannoista. Tietoa saadaan kalastuskirjanpidon ja -tiedustelun kautta sekä petokalaistutusten osalta TE-keskuksista.

Tuloksia

Keväällä 2004 kuoriutuneiden muikkujen ja siikojen määrät

Taulukko 2004. Pinta-alaan suhteutettu vastakuoriutuneiden poikasten määrä (= muikun (vendace) ja siian (whitefish) tutkimusjärvillä toukokuussa 2004.

Table. Areal density of vendace and whitefish larvae (ind. ha^-1 (95% confidence limits)) in the
study lakes in May 2004.

Keväällä 2003 kuoriutuneiden muikkujen ja siikojen määrät

Taulukko 2003. Pinta-alaan suhteutettu vastakuoriutuneiden poikasten määrä (= muikun (vendace) ja siian (whitefish) tutkimusjärvillä toukokuussa 2003.

Table. Areal density of vendace and whitefish larvae (ind. ha^-1 (95% confidence limits)) in the
study lakes in May 2003.

Keväällä 2002 kuoriutuneiden muikkujen ja siikojen määrät

Taulukko 2002. Pinta-alaan suhteutettu vastakuoriutuneiden poikasten määrä (= muikun (vendace) ja siian (whitefish) tutkimusjärvillä toukokuussa 2002.

Table. Areal density of vendace and whitefish larvae (ind. ha^-1 (95% confidence limits)) in the
study lakes in May 2002.

Keväällä 2001 kuoriutuneiden muikkujen ja siikojen määrät

Useimmissa Suomen tärkeissä muikkujärvissä tavattiin vain vähän muikun poikasia keväällä 2001. Saimaan alueella Puruvedessä ja Paasivedessä vastakuoriutuneita muikun poikasia oli niin vähän (Taulukko 2001), että vahvan kalastettavan kannan syntyminen on erittäin epätodennäköistä. Keski-Suomen järvistä Pohjois-Päijänteellä poikasia oli myös niukasti, mutta Etelä-Konnevedellä ja Ylä-Keiteleellä sekä Puulavedellä jonkin verran runsaammin. Kovin vahvaa vuosiluokkaa ei näille järvillekään ole kuitenkaan odotettavissa. Poikkeuksia CORNET-tutkimusjärvien joukossa olivat kuitenkin Säkylän Pyhäjärvi, Päijänteen Tehinselkä ja Onkamo, joissa poikasia esiintyi runsaasti. Tehinselällä ja Onkamossa tavattiin runsaasti poikasia jo toisena peräkkäisenä vuonna. Tätä ennen Onkamossa muikkukanta on vaihdellut pitkään kaksivuotissyklissä, jolloin joka toinen vuosiluokka on ollut heikko ja joka toinen vahva. Höytiäiseen siirrettiin kevättalvella 2000 noin 2,5 miljoonaa muikkua Suvasvedestä. Keväällä 2001 Höytiäisen poikasmäärä oli edellisvuotta suurempi, mutta siirrettyjen kalojen vaikutus poikasmäärään selviää vasta myöhemmin poikasille tehdyn geneettisen analyysin tulosten valmistuttua. Pohjois-Päijänteellä on samoin käynnistynyt laajamittainen kalataloudellinen kunnostus, jossa tehokkaan muihin lajeihin kohdistetun kalastuksen avulla pyritään parantamaan muikkujen elinmahdollisuuksia ja elvyttämään näin taantunutta kantaa.

Vastakuoriutuneiden siianpoikasten määrät vaihtelivat 3-578 kpl/ha välillä: pienimmät vastakuoriutuneiden määrät havaittiin Pohjois-Päijänteellä ja suurimmat Saimaan Paasivedellä. Myös Päijänteen Tehinselällä, Säkylän Pyhäjärvellä ja Höytiäisellä poikasten määrät olivat yli 100 kpl/ha.
 

Taulukko 2001. Pinta-alaan suhteutettu vastakuoriutuneiden poikasten määrä (= muikun (vendace) ja siian (whitefish) tutkimusjärvillä toukokuussa 2001.

Table. Areal density of vendace and whitefish larvae (ind. ha^-1 (95% confidence limits)) in the
study lakes in May 2001.

Vuosi 2000 on hyvä muikkuvuosi?

Kevät ja kesä 2000 on enteillyt monessa Itä- ja Keski-Suomen järvessä hyvää muikkuvuotta. Keväällä etenkin Konnevedellä, Puulalla, Päijänteen Tehinselällä sekä Pohjois-Karjalan Onkamojärvellä kuoriutuneiden muikunpoikasten määrät olivat erittäin korkeat. Muikun poikasia ilmestyi toukokuussa heti jäiden lähdettyä Etelä-Konnevedelle jopa yli 60 000 kpl hehtaarille, kun esimerkiksi vuonna 1999 kuoriutuneiden poikasten tiheys jäi hehtaarilla 3 000 yksilön tasolle. Konneveden poikastiheys on suurin mitä Jyväskylän ja Joensuun yliopistojen toteuttamissa noin kahdenkymmenen vuoden ajan kestäneissä poikasseurannoissa on koskaan havaittu. Hyvä vuosiluokka kuoriutui myös Pohjois-Karjalan Onkamojärveen, jossa muikkuja oli keväällä yli 32 000 kpl hehtaarilla, Puulaveteen (yli 20 000 kpl/ha) sekä Tehinselälle (lähes 20 000 kpl/ha). Lounais-Suomessa sijaitsevalla Säkylän Pyhäjärvellä (13 000 kpl/ha), Puruveden Hummonselällä (9400 kpl/ha) sekä Oulujärvellä (8000 kpl/ha) poikasia kuoriutui tänä keväänä myös varsin runsaasti. Heikkompaa tulosta muikkuvuosiluokan 2000 kalastuksessa taas on odotettavissa Höytiäisellä (n. 2000 kpl/ha) Puruveden Harvanselälle (4000 kpl/ha) sekä Ylä-Keiteleelle (alle 3000 kpl/ha). Yleensä vastakuoriutuneista poikasista kuolee ensimmäisen kesän aikana yhdeksän kymmenestä, joten hyvään kalastettavaan muikkuvuosiluokkaan (tiheys talvella 1000 kpl/ha) päästään todennäköisimmin, kun hehtaarilla on keskimäärin 10 000 kuoriutunutta poikasta.

Kalastajien syyskesän havainnot ja kaikuluotaamalla saadut tiheysarviot ovat vahvistaneet tutkijoiden keväiset havainnot. Esimerkiksi Etelä-Konnevedellä syyskuun alussa hottamuikut olivat pieniä, vähän yli 7-senttisiä. Muikun kasvu on voimakkaasti vuosiluokan tiheydestä riippuvaa ja pieni koko syksyllä kertoo kalastajille suuresta kalatiheydestä. Muikkutiheys on nyt syyskuun alussa järvellä edelleen suuri: Etelä-Konneveden syvännealueiden kalatiheydet olivat kaikuluotausten perusteella reilusti yli 10 000 kpl hehtaarilla. Myös Säkylän Pyhäjärvellä kesänvanhojen muikkujen tiheys on kalojen koon perusteella viime vuosiin verrattuna korkeampi. Onkamojärvellä muikkukanta on vaihdellut jo pitkään säännöllisesti kaksivuotissyklissä: joka toinen vuosiluokka on heikko ja joka toinen vahva. Vuoden 2000 tulokset enteilevät rytmin jatkumista ja nyt vuorossa on siis hyvä muikun nuottaustalvi. Alustavat tiedot syyyskesän tilanteesta Oulujärveltä ja Päijänteeltäkin kertovat lisääntymisen onnistumisesta ja toisaalta kesänvanhan muikun vähäisestä määrästä Pohjois-Karjalan Höytiäisellä.

Tiedot perustuvat Jyväskylän, Joensuun  ja Turun yliopistojen sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toteuttamiin kenttätutkimuksiin 11 muikkujärvellä (Ylä-Keitele, Etelä-Konnevesi, Pohjois-Päijanne, Päijänteen Tehinselkä, Saimaan Puruvesi ja Paasivesi, Onkamo, Höytiäinen, Säkylän Pyhäjärvi, Puulavesi ja Oulujärvi).

Taulukko 2000. Pinta-alaan suhteutettu poikasten määrä (= muikun (vendace) ja siian (whitefish) tutkimusjärvillä toukokuussa 2000.

Table 2000. Areal density of vendace and whitefish larvae (ind. ha^-1 (95% confidence limits)) in the
study lakes in May 2000.

Vuoden 1999 poikastutkimukset

Vuoden 1999 tutkimuksissa keskityttiin poikasnäytteenottoon, jota laajennettiin yhteensä 17 vesialueelle. Tutkimuskohteina  Keski-Suomessa olivat Keitele, Konnevesi ja Pohjois-Päijänne. Muut tutkimusjärvet olivat Puruvesi, Paasivesi, Onkamo, Höytiäinen ja Karjalan Pyhäjärvi, Säkylän Pyhäjärvi, Puulavesi, Oulujärvi ja Kitka.

Vastakuoriutuneiden muikunpoikasten määrä vuonna 1999 oli suurin Säkylän Pyhäjärvellä (n. 8800 kpl/ha) ja pienin Pohjois-Päijänteellä (n. 300 kpl/ha). Muikunpoikasten horisontaalinen jakautuminen oli erilainen eri järvissä. Esim.  Höytiäisellä  90 % vastakuoriutuneista muikunpoikasista oleskeli ulapalla (yli 2 m syvyisessä vedessä), kun taas Oulujärvellä vain 10 % löytyi ulapalta ja valtaosa poikasista oleskeli rannan tuntumassa. Poikasten kasvunopeuden ja ravinnon käytön perusteella molemmat vyöhykkeet soveltuvat hyvin poikastuotantoalueeksi. Veden näkösyvyyydellä näytti olevan vaikutusta kalanpoikasten esiintymiseen ranta- ja ulappavyöhykkeillä: mitä suurempi näkösyvyys, sitä suurempi osuus poikasista oleskeli ulapalla. Näin ollen osassa tutkimusjärvistä muikunpoikasten tärkein elinympäristö oli rantavyöhyke, osassa taas ulappavyöhyke ja osassa poikaset olivat tasaisemmin jakautuneet molemmille vyöhykkeille. Eräs mahdollinen syy poikasten erilaiseen jakautumiseen on  kutupaikkojen sijainti; kirkkaassa vedessä kutupaikat sijaitsevat syvemmällä (esim. kirkasvetisessä Puruvedessä jopa yli 20 m syvyydessä), jolloin kuoriutuneet poikaset levittäytyvät laajemmalle alueelle. Vuoden 1999 tuloksista on laadittu käsikirjoitus kansainvälisen coregonidisymposiumin esityksistä tehtävässä kirjassa julkaistavaksi.
 
 

Taulukko 1999. Pinta-alaan suhteutettu poikasten määrä, LA indeksi sekä LPN%
(= muikun (vendace) ja siian (whitefish) poikasten suhtellinen esiintyminen järven
rantavyöhykkeellä (< 2m)) tutkimusjärvien rantavyöhykkeellä keväällä 1999.

Table 1999. Areal density (ind. ha^-1 (95% confidence limits)), littoral aggregation index
(LA) and littoral proportion of vendace and whitefish populations (LPN %) of the
study lakes during first sampling in 1999.

Muikun vuosiluokan määräytymisen ennustettavuus -

Unpredictability of fish recruitment: interannual variation in young-of-the-year vendace (Coregonus albula (L.)) abundance

Karjalainen, J., Auvinen, H., Helminen, H., Marjomäki, T.,  Niva, T., Sarvala, J. &
Viljanen, M..2000.  Unpredictability of fish recruitment: interannual variation in young-of-
the-year abundance. Journal of Fish Biology 56: 837-857.

Abstract

Among coregonine fish, and particularly in autumn-spawning vendace (Coregonus albula (L.)), extreme variation in larval abundance has been suggested to be caused by high fecundity, variation in spawning stock biomass and fluctuating environmental factors affecting egg and larval mortality during the winter and spring.  Especially due to the methodological problems of estimating larval and egg abundances, these sources of variation have caused difficulties in detecting correlations between the egg and larval production and recruitment of coregonids. In this study, we suggested that reasonably precise estimates of larval vendace abundances can be obtained and this information is valuable for understanding and predicting the recruitment of vendace in different lakes. In 1989-1998, vendace larvae were sampled in Finnish lakes following a stratified random sampling design. In addition, the abundance of young-of-the-year vendace after the first growing season was estimated using CPUE statistics. We observed that the number or total area of nursery places hardly restrict the recruitment of vendace in the study lakes. The large proportion of prerecruit mortality of vendace occured in larval phase and the larval sampling produces significant information of the young-of-the-year survival. Although larval abundances predicted significantly the recruitment only in Lake Onkamo it is evident that in all lakes high larval abundance is needed to produce high number of recruits.