Kultalevät ovat pääasiassa siimallisia yksisoluisia levämuotoja, jotka elävät irrallisina yksittäissoluina tai yhdyskuntina. Monisoluiset ja siimattomat yksisoluiset muodot ovat vähemmistönä. Kultaleväsolut ovat väriltään ruskehtavat tai kellertävät. Vihreän klorofylli a:n ja c:n lisäksi värihiukkasissa on sekä ß-karoteenia että fukoksantiinia. Tärkkelystä ei muodostu, vaan yhteyttämisen lopputuotteena ovat rasvamaiset aineet ja vesiliukoiset hiilihydraatit. Solussa on yleensä yksi tai kaksi seinänmyötäistä ja levymäistä värihiukkasta, harvoin useampia. Siimallisilla muodoilla on tavallisesti myös punainen silmätäplä (stigma). Pyrenoidit ovat yksinkertaisia värihiukkasten ulkopuolelle pullistuneita jyväsiä. Myös värittömiä muotoja esiintyy. Kultalevät lisääntyvät yleensä suvuttomasti jakautumalla pitkittäissuuntaan tai muodostamalla parveiluitiöitä (zoosporeja). Hyvin luonteenomaisia koko luokalle ovat tukevaseinäiset, piikuoriset ja solun sisään kehittyvät lepoasteet eli kystit, joissa usein on erilaisia lisäkkeitä (yleensä piikkejä) tai muita kuviointeja. Kultalevät ovat tyypillisiä makean veden eliömuotoja, joskin tietyt ryhmät (mm. silikoflagellaatit) ovat yksinomaan merissä esiintyviä. Ne ovat hyvin yleisiä karuissa ja humuspitoisissa vesistöissä ja niin ollen erittäin merkityksellisiä kasviplanktonbiomassan muodostajia meidän oloissamme. Luokan seitsemästä lahkosta makean veden ja Itämeren alueen kasviplanktonkoostumuksen kannalta tärkeimmät lahkot ovat Ochromonadales ja Stichogloeales. Kultaleviin aikaisemmin luokitellut värittömät ns. kaulusflagellaatit sekä zooflagellaatit ovat nykyisen luokittelun mukaan saaneet paikkansa eläinkunnan systeemissä. Koska ne ovat pienikokoisia ja niitä kuitenkin tietyissä olosuhteissa (likaantuneissa vesissä, talviplanktonissa) esiintyy kasviplanktonnäytteissä, on katsottu aiheelliseksi esittää ne liitteinä lahkonimikkeillä Craspedomonadina ja Zooflagellata.
Stichogloeales
Ochromonadales
Pedinellales
