Solut tyypillisesti nurin käännetyn pyramidin muotoisia, poikkileikkauksessa enemmän tai vähemmän pyöristyneen nelikulmaisia. Jotkin lajit ovat munan-, pallon- tai puolipallonmuotoiset. Leveämmässä päässä on neljän pullistuman ympäröimä syvennys, josta lähtee tavallisesti neljä suhteellisen lyhyttä ja paksua yhtä pitkää siimaa (joillakin lajeilla 8 tai 16 siimaa). Värihiukkanen uurnanmuotoinen, etupäässä tavallisesti liuskoittunut neljään osaan, sen takaosassa iso pyrenoidi. Silmätäplän sijainti vaihtelee eri lajeilla. Solun pintaa ja siimoja peittää 2-3 submikroskooppisten suomujen muodostamaa kerrosta. Varma lajimääritys edellyttää suomujen hienorakenteen tuntemista, siis elektronimikroskopiaa. Ilman elektronimikroskooppista varmennusta Pyraminonasten määritys on syytä jättää sukutasolle, mahdollisesti ryhmitellen eri kokoluokkiin. Pyramimonas-suku on luokkansa laajin käsittäen noin 50 lajia makeissa ja suolaisissa vesissä. Itämerestä Pyraminomas-lajeja on määritetty ainakin 14. Itämeren pohjoisosissa esiintyy mm. P. orientalis Butcher (171:19) ja P. virginica Pennick sekä muutama toistaiseksi selvittämätön laji. Makean veden lajisto on täysin selvittämättä. Murtoveden Pyramimonas-lajien solujen pituudet vaihtelevat yleensä 5-15 µm. Jotkin makean veden lajit saattavat olla isompia, jopa yli 20 µm. Suku on usein erheellisesti määritetty Carteriaksi (Chlorophyceae, Volvocales). Carterialla on kuitenkin ohuemmat (suomuttomat) siimat, jotka eivät lähde syvennyksestä, vaan useimmiten papillin vierestä.
Pyramimonas orientalis
Pyramimonas virginica
