Runebergistä riimuihin: paleografiaharjoitukset
Paleografiaharjoitusten alkusivulle
Harjoitus 6.
Sigrid Bielken kirje tytärpuolelleen Agneta Hornille 5.12.1647 (ote) (Valtionarkisto, Tukholma)
1 Wälbårna Jungfru
2 Hiertans Kierre Syster
3 Jagh önskar min K S af den gode
4 Gudh all önskeligh och begiärligh väl
5 måge både til siäl och lif der hos tif
Tämä teksti poikkeaa aikaisemmista siinä mielessä, että se on kirjoittajan omakätisesti laatima eikä kirjurin puhtaaksikirjoittama. Niinpä käsiala on myös aika erilaista ja kanssa täytyy olla tarkkana. Otan esille joitakin yllä olevassa tekstissä esiintyviä poikkeavia kirjoitustapoja.
Ensinnäkin isot ja pienet alkukirjaimet eivät tässäkään tekstissä välttämättä eroa kovin paljoa toisistaan, vaan eron saattaa päätellä korkeintaan niiden koosta.
Kuten kirjeen omistuksesta näkyy, u-kirjainten päälle merkitään tässä tekstissä vaakaviiva. Myös k-kirjain, joka on varsinaisen kirjeen ensimmäisellä rivillä yksittäisenä kirjaimena, näyttää aika erikoiselta. Kuten sanoissa önskar ja önskeligh näkyy, k-kirjainta edeltävä sulautuu siihen lähes huomaamattomasti. Näissä sanoissa huomaa myös sen, että k-kirjaimessa oleva väkänen synnyttää helposti vaikutelman, että sanassa olisi pieni c-kirjain. Näin ei kuitenkaan ole laita.
Sanat Gudh, önskeligh ja begiärligh rivillä 2 havainnollistavat hyvin, millainen sanan lopussa oleva h-kirjain on tässä käsialassa.
Edelleen kirjeen rivillä 13, noin puolivälissä on sanat helga namp. Tässä kohdassa näkyy hyvin, millainen pieni p-kirjain on tässä tekstissä. Se muistuttaa jonkin verran r-kirjainta, josta on vedetty pitkä suora viiva alas. Se on myös helppo sekoittaa y/ij-merkintään (kuten rivillä 2 sanassa syster), jossa on kuitenkin pilkut päällä.
Kirjeen vastaanottaja oli Agneta Horn (1629 - 1671), vanhan valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan tyttären Kristiinan (1609–1631) tytär. Hänen isänsä oli sotapäällikkö Gustaf Horn (1592 - 1657). Agnetalla oli myös nuorempi veli, joka oli saanut nimensä kuulun isoisänsä mukaan. Koska kenraalit tavallisten sotilaiden lailla veivät usein perheensä sotaleireille, Agnetan varhaislapsuus kului Kuurinmaan leireillä aina siihen saakka kunnes Kristiina sairastui ja Gustaf lähetti perheensä Stettiniin. Pian tämän jälkeen äiti kuoli ruttoon ja isä katosi lastensa näkyvistä yhdeksitoista vuodeksi - ensin keskieurooppalaisiin taisteluihin ja sitten sotavangiksi. Molemmat lapset jäivät liki oman onnensa nojaan kun isän palvelija hylkäsi heidät ja heitä hoitamaan palkatut naiset löivät tehtäviään laimin. Agneta kertoo muistelmissaan, että heitä kuritettiin niin paljon, että ”me näytimme nyljetyiltä oravilta”. Ruokaa sai vain iltaisin ja silloinkin niukasti, ja ”me jouduimme makaamaan ja kirkumaan yöt läpeensä, koska kumpikaan heistä ei halunnut nousta jermujensa vierestä, joita heillä oli sängyssään”.
Tätä kesti vain pari kuukautta, minkä jälkeen setä pelasti heidät Wolgastiin, mutta hänen vaimonsa Ebba Leijonhuvud osoittautui kylmäksi lapsia kohtaan. Agnetan mukaan heidät laitettiin asumaan huoneeseen, jonka rikkinäisistä ikkunoista satoi sisään lunta. Axel kestikin vain pari viikkoa. Kun Gustaf Horn sitten palasi vuonna 1642, Agneta oli 13-vuotias. Seuraavana vuonna isä avioitui Åkerön Nils Bielken tyttären Sigridin kanssa, ja lähti jälleen sotakentille. Suku havaitsi hänen olevan itsetietoinen, voimakastahtoinen ja hankala ihminen, kun se alkoi kaavailla hänen ja Ruotsin mahtisukuihin kuuluvan Erik Sparren kanssa. Agneta pysyi kylmänä saamattomaksi havaitsemaansa Erikiä kohtaan: ”Haluan kunnon sotilaan enkä tuollaista, mikä hän on.”
Sellaisen Agneta saikin, tosin vain isänsä tuella, ja tässä tapauksessa voidaan sanoa naisen voittaneen taistelun oikeudesta rakkauteen. Lars Cruus (1621 - 1656) oli kahdeksan vuotta Agnetaa vanhempi, arpinen ja 30-vuotisessa sodassa ansioitunut ratsuväen upseeri. He kihlautuivat vuonna 1647 ja avioituivat seuraavana vuonna. Samaan aikaan he muuttivat Cruusin kartanoon Uplannin Sätunassa.
Valinta kertoo Agnetan suhtautumisesta sotaan. Hän oli saanut koulutuksensa sotilaallisia hyveitä kunnioittavassa luokassa ja kasvanut vuosisadalla, johon sotatoimet löivät leimansa. Hänen itsehillintänsä ja tunnekylmyytensä olivat noissa oloissa eläneiden miesten ihannoituja ominaisuuksia. Hän oli fyysisesti rohkea eikä kaihtanut pilkkaamasta niitä miehiä, joissa havaitsi pelkoa. Hän oli seurannut taisteluita ja asunut leireissä. Tätä elämäntapaa hän jatkoi kun Cruus lähti uudelleen sotaan vuonna 1655. Kun joukot olivat siirtymässä seuraavana vuonna Varsovaan, Cruus kuoli infektioon. Agneta Horn eli lopun elämäänsä leskenä ja oli kuollessaan 42-vuotias.