Ajou University, Suwon, Etelä-Korea

 

Opetuskieli = Englanti

Vaihtokauden kesto = 1.3. - 23.6.

Opiskeluala kohteessa = teknilliset kurssit

 

Yleiskuvaus kohteesta                                                                                                                                        

Korea sijaitsee pohjois-etelä suunnassa noin Keski- Euroopan tasolla, ja lämpötilat ovat talvella samaa luokka. Itse saavuin Koreaan helmikuun lopulla jolloin lämpötilat päivällä olivat hieman kymmenen asteen alapuolella mutta illalla ja yöllä lämpötila saattoi laskea pakkaselle. Lämpötilat nousivat suhteellisen nopeasti, huhtikuussa alkoi olla jo yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja. Lähtiessäni Koreasta lämpötilat päivällä olivat tavallisesti hieman kolmenkymmenen alapuolella.

 

Ajou sijaitsee Suwonissa joka on noin miljoonan hengen kaupunki Seoulin kupeessa. Käytännössä Suwon on osa Seoulia, matka yliopistolta Seouliin bussilla kestää noin 40 minuuttia. Seoulissa liikkuminen on todella helppoa selkeän metron takia.

 

Hintataso Koreassa oli tuohon aikaan (kevät 2004) Suomeen verrattuna halpa, kiitos Wonin laskeneen kurssin.

 

Kulttuuri Koreassa on muiden Aasian maiden tapaan muodollisempaa kuin Euroopassa, tosin ulkomaalaisena paikallisten kohteliaisuus sääntöjen noudattaminen ei ole välttämätöntä mutta mikäli opettelee yleisimpiä tapoja, vastaan otto on todella innostunut ja auttaa joissakin

tilanteissa.

 

Käytännön asiat   

Haku Ajouhun tapahtui ISEP multilateralin kautta, koska keskenäistä vaihtosopimusta ei ole.Suomalaisilta vaaditaan Koreaan viisumi yli 90 vuorokauden oleskelua varten. Viisumin haeminen on kohtuullisen helppoa, tosin jos lähettää paperit postissa kannattaa varmistaa mitä kaikkea siihen tarvitaan. Itse kävin Helsingissä Korean lähetystössä kaikki mahdolliset paperit mukana ja viisumi tuli postissa pari viikkoa myöhemmin.

 

Asuminen yliopistolla tapahtuu Kampusalueella sijaitsevassa asuntolassa kahden hengen huoneissa. ISEP:n kautta mentäessä vuokra sisältyy

ohjelmalle menevään maksuun eli paikan päällä siitä ei tarvitse murehtia. Tietoa ennen lähtöä tulee kohtuullisen nihkeästi, lähinnä yksi infopaketti jossa on samalla viisumia varten tarvittavat paperit. Lentokentällä on sitten paikallisia opiskelijoita joiden kanssa matkustetaan bussilla yliopistolle.

 

 

Opinnot

Koreassa opiskelu on todella tärkeä asia, tavallisesti paikalliset ottavat sen jopa liian tosissaan (näin eurooppalaisesta näkökulmasta). Itse luin muutaman insinöörikurssin (Fysiikalla ei ollut englanniksi luennoituja kursseja), korean peruskurssin sekä korean historiaa ja kulttuuria käsittelevän kurssin. Monella kurssilla (onneksi insinööripuolella hieman vähemmän) opiskelu on suurelta osin ulkoa opetteluun perustuvaa ja siten poikkeaa siitä mihin on Suomessa on totuttu. Koreassa kaikki kurssit alkavat samalla viikolla, keskellä lukukautta on koeviikko jolloin kaikista kursseista on kokeet ja lukukauden lopuksi on toinen koeviikko. Koeviikoilla korealaisia ei juuri näe muualla kuin kirjastossa ja matkalla sinne.

 

Muuta

Suwonista on hyvät yhteydet Seouliin kuten yllä jo mainitsin. Muualle Koreaan pääsee busseilla tai junalla. Yliopiston alueella on matkatoimisto josta saa ostettua junalippuja ja lentolippuja. Junaliput on syytä varata ajoissa (noin viikkoa ennen) jos aikoo matkustaa viikonloppuna tai lomien aikana.

 

Yliopistolla on paljon erilaisia kerhoja eri aloilta ja korealaiset ottavat mielellään ulkomaalaisia mukaan, tosin englannin kielen taito on välillä vähän niin ja näin mikä saattaa haitata harrastamista. Itse en osallistunut yhdenkään kerhon toimintaan, vaan touhusin omien harrastusteni parissa (jousiammunta, ultimate ja partio) sekä pelasin koripalloa yliopiston alueella. Kampusalueella on runsaasti koripallokenttiä ja iso jalkapallokenttä ja peleihin pääsee helposti mukaan vaikka yhteistä kieltä ei aina ole. Itse löysin ultimate-seuran ja partiolaiset internetin kautta, tosin aina informaatiota ei ole saatavilla englanniksi. Jousiammuntapaikan kanssa oli alkuun hieman ongelmia, mutta muutaman mutkan kautta pääsin harjoittelemaan erään toisen yliopiston joukkueen mukana (Ajoulla ei ole joukkuetta). Kaikissa paikoissa vastaanotto oli hyvä ja lähes kaikki parhaat korealaiset kaverit tulivat harrastusten kautta.

 

Koreassa kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan johonkin kerhoon tai yliopiston ulkopuoliseen porukkaan, koska joillakin vaihtareilla oli hieman vaikeuksia sopeutumisen kanssa heidän viettäessään aikaansa paljon asuntolassa tai yliopiston alueella ilman varsinaisia harrastuksia. Lisäksi paikalliseen kulttuuriin pääsee luonnollisesti huomattavasti paremmin sisään, kun liikkuu paikallisten kanssa.

 

Korealaiset ovat tavallisesti avoimia ja ystävällisiä ulkomaalaisia kohtaan, varsinkin jos puhuu edes vähän koreaa. Parasta Koreassa ovat

ehdottomasti korealaiset.

 

 

 

Miksi Korea?

 


Ulkomaalaisena Koreassa tuohon kysymykseen saa vastata useammin kuin kerran, ja saipa valintaa selitellä suomalaisille ystävillekin vanhemmista puhumattakaan. Alussa vastaukseni oli ”miksi ei?”. Harrastukseni kautta olen nähnyt ihmisten matkustelevan maailman laidalta toiselle saaden unohtumattomia kokemuksia, ja halusin kokeilla itse samaa. En ollut aiemmin käynyt Euroopan ulkopuolella, joten minulle ei juurikaan merkinnyt mihin maailman kolkkaan päädyn, kunhan se takaa erilaisen elämyksen. Koreaan oli kohtalaisen vaivatonta ja edullista päästä ISEP Multilateral Bohjelman kautta, joten se tuntui hyvältä päätökseltä. Vietin siis kevätlukukauden 2001 (4kk) Etelä-Koreassa. (Ajou University, Suwon). Enkä katunut päätöstäni kertaakaan!

 

Nyt Koreaan lähtöä harkitseville voisin antaa konkreettisempiakin syitä valita tämä valkosipulinsyöjien maa. Korealaiset ovat ystävällisimpiä ihmisiä joihin olen törmännyt. Koreassa idän ja lännen kohtaamisen voi kokea uudella lailla, uskonnot ja liiketoiminnat sekoittuvat lahjakkaasti. Korea hyvin on erilainen maa, mutta kuitenkin turvallinen.

 

Kerron tässä raportissa hieman yleisistä asioista Koreassa, Ajoun yliopistosta ja omista kokemuksistani. Korea muuttuu nopeasti, ja jokaisen sinne matkaavan kannattaa ehdottomasti hankkia ajan tasalla oleva matkaopas. Itselläni oli Insight Guide: Korea (Discovery channel) vuodelta 2001, ja se osoittautui kullan arvoiseksi. Tavoista ja uskomuksista voi sen sijaan lukea kirjasta Culture Shock: Korea.


Korea

 

Korea tuntui välillä olevan aika lailla Suomen kaltainen. Pieni maa suurvaltojen (Kiina ja Japani) puristuksessa, vahva kansallistunto ja huomattavan vähän siirtolaisia, vaikea kieli ja epäterve juomakulttuuri, high-teknology -friikkien maa jne. Luonnollisesti eroja löytyy paljon enemmän kuin yhtäläisyyksiä, mutta jollain tasolla tunsin yhteenkuuluvuutta. Lieneekö syynä vilkas mielikuvitus.

 

Ihmiset

ihmisetEnsimmäinen asia mikä pisti silmään Koreassa oli väenpaljous. Ihmisiä on kaikkialla! Kaduilla on mahdotonta kulkea törmäilemättä vastaantuleviin, ja pian ei enää viitsi edes yrittää väistellä muita B törmäily on välttämätöntä. Mutta ihmekös tuo - Koreassa elää 48 miljoonaa ihmistä kolmanneksella Suomen pinta-alasta.

 

Korealaiset muodostavat oman etnisen ryhmänsä, ja ovat ylpeitä taustastaan. Korealaisia ystävällisempiä ihmisiä en ole koskaan tavannut! Ei tarvitse kovin kauaa seistä kartan kanssa, kun auttajia tulee paikalle kysymään mihin olet menossa.

 

Ystävyyksien solmiminen vaatii yllättävän paljon aikaa, vaikka hauskaahan se on. Yleensä tutustuminen tarkoittaa ilmaista ateriaa, joskin seuraavalla kerralla vieraan kuuluu vuorostaan tarjota. Keskustelu pyöri usein saman aiheen ympärillä, eli sen että olen ulkomaalainen. Välillä teki mieli sanoa että on minulla nimikin ja ihan omia ajatuksia... Olisi kiva jos ihmiset tutuisivat Lottaan eikä aina ULKOMAALAISEEN. Nousi joukosta onneksi muutama korealainen tyttö, jonka kanssa oli enemmänkin juteltavaa. Ulkomaalaisiin tottumattomuuden lisäksi korealaisiin tutustumista vaikeutti myös heidän rajoittunut englanninkielen taitonsa. Mutta yksin vaihto-opiskelijan ei tarvi olla, aina on muita vaihtareita!

 


Tutustuessa kohtaa aina samat kysymykset. Top 5:ssa on nimen, iän ja pääaineen lisäksi ”Miksi Korea” ja ”Onko poikaystävää”. Lisäksi ruoastaan ylpeitä olevat korealaiset haluavat tietää pitävätkö länsimaalaiset heidän ruoastaan (jos väität pitävästi, joudut sen myös todistamaan (). Iällä on tärkeä rooli. Koreassa kaksi ihmistä ei koskaan voi olla samanarvoisia, vaan vanhempaa puhutellaan aina kunnioittavasti, oli kyse sitten vaikka parhaista kaveruksista. Korealaiset ovat syntyessään vuoden ikäisiä, ja uutena vuonna kaikki lisäävät vuoden ikäänsä. Eli kun olen syntynyt keväällä -78 olin Koreassa 24 sekä ennen että jälkeen syntäreiden. Oli kiva palata Suomeen ja nuortua vuodella!

 

Oli kyllä hauskaa kulkea kampuksella kun kaikki tervehtivät, kun itsellä ei yleensä ollut hajuakaan keitä ihmiset ovat. Opin kyllä nopeasti yhdistämään mistä kasvot ovat tutut, mutta nimet olivat ihan hepreaa. Oli muuten kiva huomata että kasvot pystyy tunnistamaan. Mennessä pelkäsin että kaikki ihmiset on vain yhtä samaa massaa.

 

Sukupuoliroolit ovat vahvasti esillä Koreassa Miesten ja naisten epätasa-arvo on ihan toista luokkaa kuin meillä. Seurustelukäytännötkin ovat suomalaisittain vanhanaikaista. Tytöt kulkevat käsikynkässä keskenään, ja länsimaalaisten ihmetykseksi niin tekevät myös pojat. Kyse ei ole homoudesta vaan ystävyydestä (korealaiset väittävät ettei maassa ole lainkaan homoja, mikä ei luonnollisesti pidä paikkaansa!). Tyttöjen ja poikien välillä koskettelu on melko harvinaisia, joskin lisääntymässä.

 

Kieli

Ainakin yhden asian opin nopeasti - lukutaidon merkityksen. Oli melkoisen orpo tunne kun sen lisäksi ettei ymmärrä mitään, ei osaa edes lukea ympärillä olevia tekstejä. Aakkosten opettelua voisinkin suositella ennen vaihtoa, joskin ilmankin selviää. Korealaisilla on omat aakkosensa, jotka ovat äänteitä, eivät merkkejä. Tämä tekee kielen oppimisesta mahdollista. Korean sanotaan olevan suomen sukuinen kieli, mutta ainoa yhtäläisyys jonka havaitsin oli kielen vaikeus! Ei silti kannata masentua, vaan edes yrittää! Korealaiset ovat haltioissaan jos heille sanoo omalla äidinkielellään ”pinlandesaram imnida”, olen suomalainen.

 

Ruoka

ruokailuKorealainen ruoka on todella hyvää! Ateria koostuu monesta osasta. Siihen kuuluu aina kulho riisiä sekä keitto. Keitto on yleensä lientä, ja pidin niistä todella paljon! Pääruoka tarjotaan erillisessä kulhossa. Se voi olla lihaa, kalaa, kasviksia, kanaa, tai kaikkea niitä sekaisin. Kasvissyöjillä voi tulla vaikeuksia Koreassa, koska vaikka lihaa ei syödä määrällisesti paljon, sitä on kuitenkin lähes joka ruoassa. Korealaiset syövät myös paljon erilaisia mereneläviä. Joka ruokalajiin kuuluu oleellisesti ”kimchi”, joka on (yleensä) kiinankaalista tehty voimakkaasti maustettu lisuke. Aluksi kimchi oli todella oudon makuista, mutta kotiin tullessa kaipasin sitä jo lihapullieni kanssa. Aterioilla on aina myös muita lisukkeita.  Kaikki maut olivat alussa uusia, ja en ensin oikein voinut sanoa mistä pidin ja mistä en. Kaikkea suunnilleen pystyi syömään, joskin suu oli välillä tulessa.

 

Joka paikassa myös myydään ruokaa, kadulla on mitä kummallisimpia kojuja vieri vieressä ja tuoksu joko houkuttelee maistelemaan tai karkottaa kadun toiselle puolelle. Alun aristelun jälkeen uskaltauduin syömään kojuista, mikä osoittautui ihan turvalliseksi.

 


Ulkona syöminen oli hauska kokemus, varsinkin siis jos menee paikallisten seurassa. Kaikki tilaavat yleensä samaa ruokaa, joka valmistetaan usein vasta pöydässä. Ensimmäinen kokemukseni oli aika epäilyttävä. Pannuun kasattiin kaalia, kananpaloja, tulista maustekastiketta ja kokonainen MUSTEKALA. Katsoin sitä kauhuissani, ja mietin etten ikinä pysty syömään sitä, mutta sitten paikalliset pilkkoivat möhkäleen renkaiksi, ja kun se siinä paistui alkoi se yllättäen houkutella.

 

Ilmasto

Koreassa on neljä vuodenaikaa, joista ehdin kokea kolme. Saapuessani Koreaan helmikuussa oli kylmä, noin 5-10 astetta pakkasta. Kannattaa siis ottaa talvivaatteita mukaan! Lunta sataa ajoittain, mutta se ei pysy yleensä maassa kovin kauaa vuoristoa lukuun ottamatta. Toisaalta 70 % maan pinta-alasta on vuoristoa.

 

Kevät alkaa maalis-huhtikuussa, ja on todella kaunis kukkaloistossaan! Silloin rakastuin Koreaan. Mangoliat, kirsikat ja muut lukemattomat ja tunnistamattomat kukat valtaavat maiseman. Kesä tuli nopeasti, ja silloin oli jo sellainen helle että pohjolan tyttöä heikotti! Eipä olisi helmikuun pakkaspäivinä uskonut mitä "kuuma ja kostea" voi tarkoittaa... Lämpötila oli 20-25, eli sinänsä ihan siedettävä, mutta ilman kosteudessa oli kyllä ihmettelemistä. Ja tämä oli siis kesäkuussa, ennen ”kuumia” ilmoja sadekausineen. ( Kesää seuraa syksy uusine kukkineen ja vaihteeksi raikkaan ilman saattelemana.

 

Pukeutumisesta sen verran, että kuumista ilmoista huolimatta monet käyttävät pitkiä housuja läpi kesän. Hameita ja lyhyitäkin shortseja saa toki käyttää, mutta hihattomat/ olkaimettomat topit tytöillä herättävät vielä hieman pahennusta.

 

Suwon ja Ajou University

 

Suwon

Suwonin kaupunkiSuwon on 900 000 ihmisen kaupunki n 50 km:n päässä Soulista. Se on maakunnan pääkaupunki, jota kunnostetaan parhaillaan urakalla kesällä 2002 pelattavia jalkapallon mm-kisoja varten. Suwonissa ei ole kovin paljoa nähtävää, joten matkustinkin usein Souliin ja muutenkin ympäri Koreaa. Souliin pääsee monta kertaa tunnissa aivan yliopiston vierestä, menopaluu bussilla maksaa 15mk ja matka kestää liikenteestä riippuen 30 min - 12 tuntia.

 

Katukuvaa koristavat niin Suwonissa kuin Soulissakin korkeat talot, valtava liikenne, ihmismassat, ja isoja neonväriset tai muuten vain kirkkaat koreankieliset kyltit, sähkökaapelit ja ruokakojut. Kaupunkeja ei voi kutsua kauniiksi, mutta niissä on jotain kiehtovaa. Ehkä se on vilinä, jota Suomessa ei ole pahimmillaankaan missään, tai vuoret jotka kohoavat joka puolella Soulia, tai vanhat Buddhan temppelit jotka ovat jääneet liikenneympyröiden ja pilvenpiirtäjien väliin.

 

Ajou Universityn kampusalue oli rauhallinen ja vähän eristyksistä keskustasta. Siellä sai siis edes hetken rauhaa liikenteen melulta ja ihmisvilinästä, mikä sopi minulle erittäin hyvin. Kuitenkin heti yliopiston porttien edessä on katu, jolla on ravintoloita ja baareja, sekä bussipysäkki muualle.

 

Asuminen ja kampus

Ajoun kampusalue ei ole kovin iso, eikä juuri poikkea länsimaalaisista kampuksista. Alun hiljaisuuden jälkeen yleisilme muuttui radikaalisti 9000 korealaisen tullessa paikalle!


Kaikki opetus ja toimistot ovat samalla kukkulalla, samoin opiskelijaruokalat, pari pientä kauppaa, pankki ja posti. Asuntolat ovat myös samojen porttien sisällä. Vaihto-oppilaat asuivat samassa asuntolassa jatko-opiskelijoiden kanssa. Yhdessä kerroksessa oli n 12 huonetta, vessat, suihkut ja keittiö. Huoneet olivat kahden hengen huoneita, mikä oli alussa outoa suomalaisen itsenäisen asumisen jälkeen. Olimme kuitenkin hyvässä asemassa, korealaiset asuvat nimittäin 4 hlöä / huone... Huoneet ovat pieniä, ja niissä on sänky, pöytä ja vaatekaappi. Vaatimattomuus kaunistaa... Ei ollut kuitenkaan valittamista, koska paikat olivat siistejä, esimerkiksi vessat, suihkut  ja keittiö siivottiin päivittäin. Joka kerroksessa oli keittiö, mutta yleensä söin joko kouluruokalassa tai ulkona, joten käytin keittiötä lähinnä nuudeleitten keittelyyn ja aamupalaa varten. Ruokalassa olisi saanut kyllä aamiaistakin, mutta riisi ja lihakastike eivät oikein houkutelleet aamutuimaan.

Ajoun kampus

ISEP-ohjelman kautta asunto järjestyy ja maksetaan etukäteen, joten siitä ei tarvitse huolehtia ennen matkaa.

 

Office of International Affairs

Kansainvälisen toimiston ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat mahdollisissa ongelmissa. Tosin itselläni sujui kaikki niin hyvin, etten paljon apua tarvinnut. Edes kulttuurisokki ei iskenyt päälle, vaikka jatkuvasti törmäsikin uusiin asioihin.

 

Koreassa panostetaan kovasti kansainvälistymiseen monen vuoden sulkeutumisen jälkeen, joten ulkomaalaisista pidetään hyvää huolta. Lentokentältä haku oli maahan saapuessa oli iloinen yllätys. Toimistolla oli myös hyvät tietokoneet nettiyhteyksineen ja mikrofoni-kuulokkeineen, jotka olivat vaihto-opiskelijoiden käytössä. Meillä oli myös viikottainen lounastapaaminen toimiston henkilökunnan kanssa.

 

Vaihto-opiskelijoita oli keväällä 2001 yhdeksän (4 jenkkiä, 2 sveitsilaista, australialainen, ruotsalainen ja minä). Lisäksi oli reilut 10 jatkotutkinnon suorittajaa lähinnä Aasian ja Itä-Eurooopan maista.

 

Vapaa-ajan ohjelman järjestimme pääsääntöisesti itse. Noin kerran kuussa International Office järjesti matkan Souliin, esim. War Memorialiin ja Buddhan syntymäpäiväkulkuetta katsomaan.

 

Opiskelu

opiskeluYliopisto on laadukas opetuksen suhteen, joskin opetustavat tuntuivat välillä oudoilta suomalaiseen akateemiseen vapauteen verrattuna. Luennoilla on läsnäolopakko ja opiskelu on pitkälti ulkoa opettelua loogisten kokonaisuuksien ymmärtämisen sijasta. Toki tämä vaihtelee aineittain ja professorista riippuen. Vaihtarina läsnäolosta voi neuvotella jos on lähdössä esimerkiksi viikonlopun viettoon muualle.

 

Itselläni kävi tosi hyvä tuuri kurssieni kanssa. Yksi professoreistani on alallani (ympäristöjohtaminen) maailman huippuasiantuntijoita, ja myös muut kurssit osuivat yksiin kiinnostusteni kanssa. Valtaosa englanninkielisistä kursseista on kauppatieteilijöille, ja jonkin verran yhteiskuntatieteilijöille (lähinnä Aasian alueista kiinnostuneille). Kurssit kyllä vaihtelevat lukukaudesta riippuen. Tarjolla oli myös jonkin verran ”turistikursseja”, kuten korean kieltä ja Contemporary Korean Society (mielenkiintoinen kurssi!)

Yliopiston kotisivut



 


Aasialaiset on tunnetusti yliahkeria, ja niinpä kampuksella on paljon "kerhoja" joissa vietetään aikaa ja tavataan kavereita jonkin hyödyllisen asian merkeissä. Jonkin verran on perinteisiä korealaisia juttuja, kuten teatteria, tanssia ja korealaista musiikkia, ja lisäksi kirjallisuutta, uskonnollisia kerhoaj ja urheilua. Tae kwon dokin löytyy. Itse liityin AJESS:iin (AJou English Speeking Society) tutustuakseni paikallisiin jotka puhuvat englantia. Kaikki kyllä opiskelevat sitä koulussa, mutta harva puhuu.

 

Pääsin myös kokeilemaan korealaisen perinteisen rumpumusiikin soittamista! Kuulin sitä konsertissa ja ihan hullaannuin rumpuihin. Harmikseni keksin sen vasta parin kuukauden jälkeen, mutta sen jälkeen olikin soittotunti melkein joka arkipäivä kesään asti.

 

 Käytännön asiat




Ennen vaihtoa

Koreaan tarvitsee viisumin sekä ainakin hepatiitti- ja salmonella rokotteet, jotka kannattaa hankkia hyvissä ajoin. Kesän yli oleskellessa tarvii muitakin rokotuksia. Viisumin saa muutamassa päivässä Helsingissä olevasta suurlähetystöstä. Kannattaa kuitenkin ensin selvittää millaisia todistuksia tarvii liitteksi hakemukseen - minulle meinasi tulla hätä kun yliopistolta automaattisesti tullut lappu ei riittänytkään. Paniikki oli kuitenkin turha ja asia selvisi helposti.

 

Orientaatio

Parasta orientaatiota matkaa varten on Koreasta kertovien kirjojen lukeminen. Vaikka ne eivät voikaan kokonaan selittää maan monimuotoisuutta, saa niistä kuitekin vinkkejä käyttäytymiseen ja jonkinlaisen mielikuvan siitä mitä odottaa. Kv-toimisto järjesti parin päivän orientaation ennen lukukauden alkua. Silloin tehtiin kurssivalinnat (jotka saattavat muuttua melkoisesti alun suunnitelmista!), tutustuttiin kampukseen ja toisiimme.

 

Ennen Koreaan menoa yliopistolta ei juurikaan kuulunut mitään. Ei kannata hätääntyä, jos maileihin ei heti vastata, se taitaa vain olla paikallinen tyyli. Yliopistolta lähetetty materiaali ei ollut kovin kattava, mutta kirjallisuutta onneksi löytyy.

 

Rahan meno

Korea on yksi länsimaisimmista maista Aasiasta, joten sen hintataso ei ole niin halpa kuin äkkiseltään kuvittelisi Made in Korea -tuotteiden perusteella. Kannattaa kysyä paikallisilta missä shoppailla, koska tavarataloissa on voimassa turistihinnat.

 

Ruoka on kohtuuhintaista. Kouluruokalassa ateria maksaa 7-12 mk, eli periaatteessa ISEP-ohjelman stipendi riittää kouluruokaan 3 kertaa päivässä 6 päivänä viikossa. Ravintolassa annokset maksavat 20-50mk, toki kalliimpiakin paikkoja löytyy. Kaupoissa ja toreilla hinnat vaihtelevat, mutta yleissääntönä voi pitää että korealainen on halpaa, tuontitavara puolestaan kallista. Alkoholia koskee sama nyrkkisääntö.

 

Sama pätee vaatteisiin. Välillä toreilla teki löytöjä, kenkiä 50mk/pari, paitoja 20mk/kpl jne. Erikoisuutena näissä paikoissa on, ettei vaatteita usein saa sovittaa. Kannattaa aina kysyä onko sovittaminen sopivaa! Kaupoissa on yleensä sovituskoppi, mutta hinnat ovat kalliimpia.

 

Elektroniikkatuotteet ovat yllättäen hyvin kalliita, jopa kalliimpia kuin samaiset Samsungit koto-suomessa.

 


Matkustaminen julkisilla liikennevälineillä on halpaa ja helppoa, ainakin sen jälkeen kun oppii lukemaan metrokarttaa ja tuntemaan yleisimmät bussilinjat. Junilla ja busseilla on helppoa matkustaa ympäri Koreaa ja se todella kannattaa! Kannattaa kysyä opiskelukavereilta miten mihinkin kohteeseen pääsee helpoiten.

 

Byrokratia

Kannattaa varautua, että Korea on melkoisen byrokraattinen maa. Asioiden hoitamiseen kannattaa varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Korealaiset ovat kyllä ystävällisiä, mutta eivät järin tehokkaita. Joskus oli myös vaikea hoksata asioiden logiikkaa, ja kylläkään ei aina tarkoita kyllä. Byrokratiaan törmää pakosta ainakin kahdesti - pankkitiliä avatessa sekä Immigration Officessa. Se on Soulissa ja sinne pitää käydä ilmoittautumassa, jos on maassa yli 90 päivää. Tätä varten kannattaa muuten ottaa mukaan passikuvia, samoin opiskelijakorttia varten. Myös kommunikointi kohdeyliopiston kanssa ei aina ole kovin nopeaa.

 

Summa summarum

 

Sivuja kertyy, mutta silti tuntuu, etten ole kertonut puoliakaan kaikesta. Tiivistetysti voisi sanoa, että lukemalla vähän etukäteen korealaisesta elämänmenosta ja ottamalla rutkasti kärsivällisyyttä matkaan, voi vaihtolukukaudesta Koreassa tulla yksi elämäsi parhaista kokemuksista. Näin kävi minulle!

 

 

Ajou University, Suwon, Etelä-Korea

 

Johdanto eli miten minä sinne eksyin:

 

Olin opiskelijavaihdossa Ajoun yliopistossa Etelä-Koreassa keväällä 2002. Ne olivat elämäni nopeimmat neljä kuukautta. Lähdin helmikuun lopussa, kun Suomessa vielä oli täysi talvi, ja palasin juhannuksena.

 

Miksi lähdin? Olen aina halunnut ulkomaille pidemmäksi aikaa ja Aasia on viehättänyt erityisesti. Koreasta en tiennyt juuri mitään, hakemuslomakkeita täytellessä valinta tuntuikin hypyltä tuntemattomaan. Sitä ei kuitenkaan kannata pelästyä, moni muukaan ei tiedä Koreasta vaikka parin vaihtokuukauden jälkeen se tuntuikin maailman keskipisteeltä. Korea on siitä kiitollinen maa, että korealaiset eivät oleta kenenkään tietävän heistä ja ovat liikuttavan innoissaan, kun osaa edes muutaman sanan koreaa. Jälkikäteen tärkein syy valita Korea olisikin varmaan ystävälliset ja vieraanvaraiset korealaiset. Lisäksi Korea on eksoottinen ja erilainen maa ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen ruokakulttuurineen kaikkineen.

 

Kerron tässä raportissa hiukan miten koin oman vaihtoni. Olen toinen Jyväskylän Yliopistosta Koreaan uskaltautunut, joten koitan kirjoittaa hiukan eri asioista kuin edeltäjäni. Hyvää tietoa on mm. Ajoun nettisivuilla: www.ajou.ac.kr ja Michael Breenin kirjassa The Koreans. Myös matkaoppaisiin kannattaa tutustua, Lonely Planetin taskukokoinen Korean phrasebook pelasti minut monesta pulasta.

 

Yleistä Koreasta:

 

Korean niemimaa sijaitsee Kiinan ja Japanin välissä mutta on paljon muutakin kuin näiden kahden pikkuveli. Korea on tuhannen kilometriä pitkä ja leveimmillään 216 km leveä. Korean kielen kehitti 1400 luvulla elänyt kuningas, se on systemaattinen ja esimerkiksi kiinaan verrattuna helppo sillä se ei ole kuvakieli. Vaihto-oppilaille järjestettiin oma korean kielen kurssi, jolla sitten harjoittelimme korean kirjoituksen ja kuulemaan eroja äänteissä, jotka kuulostivat aivan samalta. Kirjoitus- ja lukutaito helpottivat suuresti arkielämään sopeutumista.

 

Korealla on pitkä, verinen historia. Yli neljän tuhannen vuoden aikana se on ollut niin Kiinan kuin Japaninkin vallan alla. Vuonna 1953 Korea jaettiin kahtia kommunistiseen Pohjois-Koreaan ja demokraattiseen Etelä-Koreaan. Tämä jako koskettaa syvästi korealaisia, esimerkiksi erään professorini perhe oli joutunut erilleen eikä hän ole vieläkään tavannut sisarpuoliaan. Jako ja Koreoiden yhdentyminen ovatkin suuria ajankohtaisia ongelmia -etenkin Pohjois-Korean ydinaseiden ja taloudellisen kuilun takia.

 

Etelä-Korea on hassu sekoitus vanhaa kaunista kulttuuria ja uutta kertakäyttö hömppää. Tuntuu että historian kärsimykset ovat lietsoneet kulutushysteriaa ja tavarasta on tullut statussymbooli. Etelä-Koreassa tapahtui nopea taloudellinen kasvu 1960- 70-luvuilla ja se jatkui aina 1990-luvun taloudellisiin kriiseihin. Talouselämä on korruptoitunutta ja muutaman suuryrityksen vallitsemaan (Samsung, Hyundai jne.) Etelä-Korean väkiluku on jotakin 40 miljoonan paikkeilla, joista suurin osa asuu suurissa kaupungeissa. Luontoa löytyy maan vuoristoisista keskiosista. Ihmistungosta kuvaa hyvin se, että Seoulissa asuu kaksi kertaa suomalaisten lukumäärä eli noin 11 miljoonaa ihmistä.

 

Kulttuurieroista:

 

Korealaisten arvot perustuvat kungfutselaiselle filosofialle. Mielenkiintoinen ero länsimaihin on siinä, että korealaiset kasvatetaan ajattelemaan perheensä ja sukunsa etuja, yksilöllisyyttä ei rohkaista. Sosiaalinen hierarkia näkyy jo perheissä missä nuoremmat sisarukset kunnioittavat vanhempiaan ja tytöt poikia. Sama toistuu kouluissa ja jopa yliopistoissa, joissa nuoremmat opiskelijat kutsuvat vanhempia ystäviään isosiskoiksi ("omni") ja -veljiksi ("oppa"). Nämä "isot sisarukset" pitävät huolta nuoremmistaan ja nuoremmat tottelevat heitä. Työelämässäkin status on tärkeä ja sitä korostetaan, alempaan hierarkiaan kuuluvien kanssa ei seurustella.

 

Länsimaalaisena naisena oli turvallista asua Koreassa. Korealaiset miehet ovat kohteliaita, jopa suojelevia. Rikollisuutta ei näkynyt katukuvassa vaikka sitäkin varmasti on syrjäisemmillä kujilla. Suomalaisena oli hyvä olla, esimerkiksi amerikkalaisia kohtaan oli sen sijaan joitakin ennakkoluuloja. Useammille olin ensimmäinen suomalainen, jonka he kohtasivat.

 

Suwonin kaupungista:

 

Suwon sijaitsee Kyonggi läänissä. Vaikka Suwonissa asuu noin miljoona ihmistä, se on hyvin turvallinen ja siisti kaupunki. Etelä-Korean pääkaupunkiin, Seouliin, on Suwonista vain noin tunnin matka ja sinne on hyvät liikenneyhteydet busseilla ja metrolla. Suwonissa sijaitsee Hwasongin linnoitus, UNESCON suojelukohde ja ehdottomasti yksi lempipaikoistani. Aivan kampusalueen lähellä on myös jalkapallostadioni, jossa pelattiin kolme peliä jalkapallon MM-kisoissa. Lisäksi kilometrin päässä Ajoun yliopistolta on buddhalainen nunnaluostari, jossa kannattaa vierailla.

 

Ajoun yliopistosta:

 

Ajou lausutaan pokemonmaisesti 'achuu', se kannattaa muistaa jos istahtaa taksiin, sillä taksikuskien englannintaito on harvinaista.

 

Korealainen yliopistokulttuuri eroaa suuresti suomalaisesta. Luennoilla on läsnäolopakko eikä akateeminen vapaus ollut muutenkaan kovin tunnettua. Korealaiset riippuvaisempia vanhemmistaan kuin suomalaiset sillä lukukausimaksut ovat suurempia eikä valtio tue opiskelua. Monet opiskelijat käyvät osa-aikatöissä, useimmat antavat tukiopetusta nuoremmilleen. Opiskelu on korostuneen arvosana keskeistä, korealaiset ovat todella taitavia ulkoa opettelijoita mutta omaa ajattelua ei paljoakaan opetella.

 

Asuntola oli kampusalueella, joka etenkin kirsikkapuiden kukkiessa oli todella kaunis. Asuin amerikkalaisen tytön kanssa. Huone oli valmiiksi kalustettu muttei suuren suuri, sänkyjen, vaatekaappien ja työpöytien lisäksi sinne ei juuri muuta mahtunut. Aluksi kauhistuin, kun kuulin että joudun jakamaan huoneeni, mutta tulimme hyvin toimeen kämppikseni kanssa. Sitäpaitsi korealaiset asuvat yleensä neljästään, jos ylipäätänsä onnistuivat pääsemään yliopiston asuntolaan, useimmat asuivat yhä vanhempiensa tai sukulaistensa luona.

 

Valitsin viisi kurssia yliopiston englannin kielisestä opetuksesta, jo aiemmin mainitsemani korean kielen lisäksi olin kahdella vaihto-opiskelijoille tarkoitetulla Korean yhteiskuntaa käsittelevällä kurssilla: Current Issues in Korean Society ja Social Problems of Korean Society. Molemmilla kursseilla keskustelimme paljon ja opimme myös omista kulttuureistamme. Osallistuin myös tavalliseen opetukseen Organizational Behavior ja Survey of British Literature kursseilla. Näiden kurssien suurin anti oli korealaisiin tutustumisessa mutta muuten kurssit olisi saattanut valita paremminkin.

 

Lukukausi kesti 16 viikkoa. Puolivälissä oli välikoeviikko ja lopussa loppukoeviikko. Lisäksi pidettiin esitelmiä ja kirjoiteltiin esseitä. Lukujärjetys oli sama maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina sekä tiistaina ja torstaina, niin että jokaista kurssia oli yhteensä 3 oppitunnillista (45 min). Onneksi pidimme kahden kurssin tunnit yhteen pötköön keskiviikko ja torstai iltaisin ja saimme näin muut illat vapaiksi.

 

 

Korealaisten kerhoista:

 

Korealaiset ovat ryhmäeläjiä, he opiskelevat ja harrastavat ryhmissä. Harrastusmahdollisuuksia on paljon sillä korealaisilla on kerhoja joka lähtöön. Useimmat opiskelutoverini viettivätkin iltapäivänsä omassa ryhmässään rumpuja soitellen tai taekwondoa harjoitellen. Korealaiset ovat yleensä uskollisia omalle porukalleen mutta ulkomaalaisena oli se etu, että sai tutustua mihin halusi ja käydä silloin kun kerkesi. Aloitin kokeilemalla taekwondoa, korealaisten perinteistä taistelulajia. Taekwondon mestarit ohjasivat meitä yksilöllisesti, se oli vaikeaa mutta hauskaa. Taekwondo porukka piti meille myös membership trainingin, joka vastaa suomalaisia fuksiaisia. Söimme, joimme ja yövyimme vuorilla sekä kiipeilimme seuraavan päivän lumihuippuisissa kauniissa maisemissa. Lopulta muut ihmeellisyydet veivät huomion treenaamiselta mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä korealaista perinnelajia.

 

Yhteen ihmeellisyyteen minut ja kämppikseni otti mukaan yliopiston historiallinen matkustuskerho. Osallistuimme myös sen "jäsen koulutukseen", missä opin ainakin sen, että korealaiset ovat suomalaisten veroisia juomatavoissaan. Myöhemmin matkasimme matkustuskerhon kanssa busseilla pitkin Korean itärannikkoa kolmen päivän ajan ja vierailimme vanhoissa historiallisissa temppeleissä, kungfutselaisissa akatemioissa ja perinteiseen tapaan asutetuissa kylissä. Osallistuin myös englanninpuhujien kerhoon, Landmarkiin, sillä aina ujot korealaiset eivät uskaltaneet tulla juttelemaan ilman muodollista tilaisuutta. Yliopisto järjesti lisäksi kerran kuukaudessa english cafeen, jossa englannin puhumista palkittiin ilmaisella kaljalla.

 

 

Kiinan reissu:

 

Yksi mieleen painuvimmista seikkailuista oli International Officen meille tarjoama neljän päivän Kiinan reissu. Aikataulu oli tiukka, näimme varmasti niin paljon kuin Pekingistä voi nähdä neljän päivän aikana. Olin jo pidempään haaveillut Kiinan muurista enkä pettynyt. Myös Kielletty kaupunki ja kesäpalatsi olivat uskomattoman kauniita ja massiivisia. Vierailimme myös planetaariossa mistä en pitänyt, huomasin ettei eläinten oikeuksista ole kaikkialla kuultukaan. Kiinassa näki myös kerjäläisiä, joita Etelä-Koreassa ei ole. Ryhmäämme kuului neljä ulkomaalaista, loput olivat lähinnä korealaisia mummoja -pääsimme jalkahierontaan ja tutustumaan simpukkatehtaaseen, kiinalaiseen sairaalaan, jadetehtaalle jne. Se oli minulle uusi tapa matkustaa, söimme hyviä mutta korealaiseen verrattuna öljyisiä ruokia ja ajelimme bussilla nähtävyydeltä toiselle. Nautin myös erityisesti hotellin saunasta ja kunnollisesta aamiaisesta -täysviljaleipää ja mustaa teetä sekä tietenkin kevätrullia.

 

Kiinan matka oli hyvä mahdollisuus verrata Koreaa johonkin toiseen Aasian maahan mutta paljon jäi vielä nähtävää. Japani oli omalle budjetilleni liian kallis mutta jos vaihtoon lähtee niin kannattaa miettiä sieläkin vierailua. En tietenkään tiedä onko kansainvälisellä toimistolla varaa maksaa moista reissua joka vuosi mutta muutenkin kansainvälinen toimisto hoiti hommansa hyvin. Teimme useita pienempiä reissuja ja itse toimistossa sai käyttää tietokoneita ja apua sai aina, kun sitä tarvitsi. Ainoa huonompi puoli kansainvälisessä toimistossa oli se, ettei sieltä ennen vaihtoa tahtonut saada mitään tietoa. Kysellessä kannattaa olla hyvin kohtelias ja sitkeä.

 

 

Muu matkustus:

Julkisilla välineillä matkustaminen on Koreassa suhteellisen halpaa eivätkä välimatkat ole pitkiä. Teimme useampia retkiä Seouliin, Etelä-Korean pääkaupunkiin, koska se on vain noin tunnin bussimatkan päässä Suwonista. Matka maksaa pari euroa ja bussipysäkeiltä on metroyhteyksiä joka puolelle Seoulia. Seoulissa on kauniita vanhoja palatsialueita ja tietysti paljon kauppoja ja ravintoloita. Myös yöelämä on vilkasta etenkin yliopistojen lähettyvillä.

 

Myös maan sisäinen laiva- ja lentoliikenne tuli testattua. Matkustin nimittäin eräänä perjantai-iltana laivalla Jejudo-saarelle. Seuraavana aamuna pari ranskalaista ja pari saksalaista vaihtotoveria sekä muutama korealainen lensivät perässä, vuokrasimme kolme autoa ja kiersimme tätä Korean eteläistä saarta kolmen päivän ajan. Seurasimme buddhan syntymäpäivien viettoa temppelissä, kiipeilimme tuliperäisillä vuorilla ja uimme meressä. Valitettavasti paluulentomme viivästyi sumun takia ja jouduimme odottelemaan vielä yhden yön hotellissa.

 

 

Hintataso ja arki

 

Ulkona syöminen oli halvempaa kuin harvat yrityksemme valmistaa itse ruokaa. Kampusalueen ulkopuolella oli useita ravintoloita, joissa sai hyvää ja tulista ruokaa kolmella eurolla. Korean kieltäkin opin sen verran että yleensä osasi tilata jotain vaikka useammissa paikoissa ruokalista ja henkilökunta oli pelkästään korean kielistä. Välillä tosin seikkailumieli sai ikävämpiäkin yllätyksiä kuten mustekalan jalka soppalautasella tai aamupalaleipä, joka sisälsi kermavaahtoa. Puikoilla syömisen oppi nopeasti sillä tyyli oli vapaa ja kaikilla erilainen.

 

 

Lopuksi

 

Tuntuu, ettei Etelä-Koreaa ja vaidossa oloa voi selittää, se pitää itse aistia. Vaihto oli upea kokemus ja suosittelen sekä ulkomaille lähtöä että etenkin Koreaa kaikille. Oma englannin kielen taitoni parani ja katselen nyt maailmaa hiukan eri näkökulmasta. Vaihto-opiskelijana pääsee syvemmälle ihmisten arkeen ja kulttuuriin kuin vaikkapa kahden viikon lomamatkalla. Lähtisin uudestaan vaikka heti.