UNIVERSIDAD DE CHILE, SANTIAGO Syksy 2006

Yleistä Chilestä ja chileläisistä

Täytyy myöntää, että ennen Chileen lähtöä en paljoakaan tiennyt tästä Andien vuoriston ja Tyynenmeren väliin puristuksiin jääneestä, pitkästä ja kapeasta Etelä-Amerikan maasta. Chile-tietouteni liittyi lähinnä Augusto Pinochetiin ja vuoden 1973 sotilasvallankaappaukseen, Pablo Nerudaan ja tietenkin, mainioihin viineihin. Aika pian sain huomata, että en ollut Chilessä onneksi ainoa ulkomaalainen, jolla oli ollut maasta samankaltaisia mielikuvia. Chile ei muualla maailmassa ole niitä kaikkein tunnetuimpia Latinalaisen Amerikan maita, ja moni ehkä helposti niputtaa Chilen ja chileläiset kulttuuripiirteiltään samaan kategoriaan muiden maanosan valtioiden kanssa. Todellisuudessa Chile ei kuitenkaan istu perinteiseen stereotypiaan lattarivaltiosta, joka on täynnä värikkäitä fiestoja ja karnevaaleja, vaan chileläiset ovat esimerkiksi naapureihinsa verrattuna huomattavasti hillitympiä ja pidättyväisempiä, ja maan kulttuurissa näkyy hyvin vahvasti eurooppalainen vaikutus.

Saavuin Santiago de Chileen heinäkuun puolessavälissä, Suomen helteistä suoraan kosteankylmään Chilen talveen. Kylmyys oli kaltaiselleni vilukissalle aikamoinen järkytys. Vaikka lämpötila pysyttelee talvikuukausina keskimäärin 10 asteen tuntumassa, ilma tuntuu kosteuden vuoksi paljon kylmemmältä. Lisäksi erittäin harvoissa taloissa on kunnon lämmitystä, joten sitä joutui palelemaan yötä päivää, ihan sama oliko sisällä vai ulkona. Onneksi kuitenkin pakkasin mukaani lämpimän talvitakin ja makuupussin – mitä muuten suosittelen erittäin lämpimästi kaikille Chileen lähtijöille!

Chile on kulttuurisesti ja maantieteellisesti erittäin heterogeeninen maa. Tämä kolmelle mantereelle ulottuva pitkulainen valtio on ollut hyvin eristyksissä muusta maailmasta: maan pohjoisosassa sijaitsee maailman kuivin aavikko, Atacaman autiomaa, etelässä vastaan tulee jäätikkö ja Antarktis, länsipuolella taas nelisentuhatta kilometriä Tyynenmeren rantaviivaa, ja idässä kohoaa mahtava Andien vuoristo. Niinpä Chile on ikään kuin saari, jonka kulttuuri on kehittynyt hyvin omalaatuiseksi ja erityispiirteineen poikkeaa paljon naapurimaistaan. Sekä maantieteellinen että poliittinen eristäytyneisyys (Pinochetin diktatuuri) ovat vaikuttaneet myös kansanluonteeseen: chileläiset ovat hyvin ystävällisiä ja avuliaita, mutta joskus hieman arkoja ottamaan kontaktia varsinkin muualta tulleisiin. Toisaalta ulkomaalaisista ollaan kyllä kovin kiinnostuneita – ja varsinkin siitä, mitä mieltä nämä ovat Chilestä ja chileläisistä.

Chilessä välimatkat ovat pitkiä ja yhteydet eri alueiden välillä ovat olleet varsinkin entisaikaan niin huonot, joten ei voi puhua kulttuurisesti kovin yhtenäisestä maasta. Chilen pohjoisosa Antofagastasta ylöspäin on 1800-luvun loppupuolelle asti kuulunut Bolivialle ja Perulle, ja vielä tänäkin päivänä alueella saattaa huomata näiden maiden vaikutuksen. Etelä-Chilessä taas törmää keskieurooppalaiseen kulttuuriin – tietyillä alueilla asuu paljon etenkin Saksasta Chileen saapuneiden siirtolaisten jälkeläisiä, jotka aikoinaan asettuivat asumaan etelän rehevien metsien ja järvien äärelle, ja perustivat sinne mm. leipomoita ja olutpanimoita - Valdiviassa muuten tehdäänkin hyvää olutta, Kunstmannia.

Espanjalaiset valloittajat pistivät hengiltä suurimman osan Chilen alkuperäisväestöstä, mutta kaikkia heidän ei sentään onnistunut nujertaa. Tänä päivänä Chilen runsaslukuisin alkuperäiskansa ovat mapuchet, jotka sitkeästi yrittävät ajaa oikeuksiaan ja ovatkin onnistuneet säilyttämään kielensä ja kulttuurinsa paremmin kuin moni muu Etelä-Amerikan alkuperäiskansoista. Virallisen kielen, espanjan, lisäksi Chilessä puhutaan siis ainakin mapudungunia, aymaraa ja Pääsiaisaarten alkuperäiskieltä rapa nuita. Vinkki alkuperäiskielistä ja -kulttuureista kiinnostuneille: mapudungunia ja mapuche-kulttuuria on mahdollista myös opiskella UChilessä.

Chilen flora ja fauna ovat vertaansa vailla - ulkoilmaihmiselle ja luonnossa liikkujalle Chilellä onkin paljon tarjottavaa. Maan lukuisissa luonnonpuistoissa voi ihastella mm. harvinaisia ja suojeltuja araucaria-puita, tai bongata Chilen kansalliskukan, copihuen. Chilessä ei ole ihmiselle vaarallisia eläimiä (ellei eurooppalaisten mukanaan tuomia ärhäköitä villisikoja lasketa mukaan), mutta sitäkin enemmän sympaattisia eläimiä, kuten merileijonia, pingviinejä ja laamoja.

Yliopistosta ja opiskelusta

Universidad de Chile, tuttavallisesti UChile, on Chilen vanhin yliopisto. UChilen noin 28 000 opiskelijaa ovat levittäytyneet useammalle eri kampukselle tai laitokselle, jotka sijaitsevat ympäri kaupunkia. Campus Juan Gómez Millas (jonka kaikki tuntevat nimellä Campus Macul) on näistä suurin ja siellä sijaitsevat mm. yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tiedekunta, sekä osa taideaineista. Campus Macul sijaitsee Ñuñoan kaupunginosassa, noin puolen tunnin bussimatkan päässä keskustasta.

Itselläni oli tunteja kolmessa eri paikassa, ja niistä vain yhtenä päivänä oli opetusta ”omalla” kampuksella. Itse asiassa en loppujen lopuksi edes opiskellut varsinaisesti omaa alaani UChilessä, vaan napsin kursseja sieltä täältä kiinnostuksen mukaan. Päällimmäinen syy tähän oli, että lukukausi alkoi etenkin yhteiskuntatieteellisessä ja humanistisessa tiedekunnassa poikkeuksellisesti tavallista myöhemmin. Tämä taas johtui siitä, että edellisenä lukuvuonna opiskelijat olivat lakkoilleet ja järjestäneet mielenosoituksia (erittäin tavallista UChilessä!) korotettujen lukukausimaksujen vuoksi, ja syyslukukausi lopulta jatkui pidempään kun opiskelijat joutuivat korvailemaan poissaolojaan.

UChilessä ulkomaalaiset opiskelijat saavat suhteellisen vapaasti valita kursseja mielensä mukaan. Mainio systeemi on kahden viikon kokeilujakso, jonka aikana saa käydä surffailemassa kaikilla mahdollisilla luennoilla ja tehdä vasta sen jälkeen lopulliset kurssivalintansa. Oman alan kurssien kohdalla tämä tosin ei onnistunut, johtuen lukukauden käynnistymisestä myöhässä – opetus kun ei alkanut eikä edes opetusohjelma ilmestynyt kuin pari päivää ennen kurssi-ilmoittautumisten deadlinea. Niinpä valitsin sellaisia kursseja, joilla olin pystynyt käymään kuuntelemassa ja katselemassa kahden viikon aikana, ja loppujen lopuksi olinkin ihan tyytyväinen valintoihini. Hämmennystä aiheutti se, että yliopistolla väitettiin, että voimme ottaa maksimissaan vain neljä kurssia, kuulemma yliopistojen välisen sopimuksen mukaan (?). Sain kuitenkin neuvoteltua lopulta viisi kurssia itselleni kun vakuutin, että tarvitsen enemmän opintoviikkoja kuin mitä neljästä kurssista olisi saanut...

UChilessä järjestetään useita kursseja, jotka on räätälöity erityisesti vaihto-opiskelijoita ajatellen (kaikki kursseilla opetus on kuitenkin espanjaksi). Itselläni oli pari chileläiseen kulttuuriin ja historiaan liittyvää kurssia, joista ainakin toinen oli mielestäni oikein mielenkiintoinen. Näiden lisäksi opiskelin mapuche -kieltä ja –kulttuuria sekä chileläisiä kansantansseja ja afrobrasilialaisia tansseja. Viimeksi mainittuun täytyi hakea erityislupa tanssitaiteen laitokselta. Oman kokemukseni mukaan sekä opetuksen laatu että työmäärä vaihteli aika paljon eri kursseilla. Parilla kurssilla oli jonkin verran lukemista ja paljon esseiden kirjoittamista sekä isohko kirjallinen lopputyö, kun taas yhdestä kurssista selvisi parilla luentotentillä.

Harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa yliopistolla on runsaasti, ja ilmoitustauluja kannattaakin seurata ahkerasti – siellä ilmoitellaan sekä mielenkiintoisista kulttuuririennoista että hyvistä bileistä. Kannattaa huomata, että Universidad de Chilessä ei ole minkäänlaista organisoitua vaihtaritoimintaa, kuten esim. Jyväskylän yliopistossa. Kaikille ulkomaalaisille järjestetyn yhteisen alkuorientaation jälkeen olet siis täysin omillasi. Yliopiston kv-henkilökunta tosin on hyvin avuliasta porukkaa, joten ongelmatilanteissa sieltä saa kyllä opastusta lähinnä opintoihin liittyvissä asioissa, mutta bileet ja muut häppeningit täytyy jokaisen etsiä ihan oma-aloitteisesti.

Oma-aloitteisuutta ei voi turhaan korostaa muutenkaan. Yliopistolla kaikki ei toimi ihan niin järjestelmällisesti kuin mihin moni on ehkä Suomessa tottunut. Joskus oli esimerkiksi täysi työ saada opettajia kiinni: kaikilla opettajilla on kyllä sähköpostiosoite, mutta vain murto-osa heistä käyttää sitä. Usein parempi vaihtoehto on siis yrittää soittaa ja sopia tapaaminen, sähköpostiviestiäsi kun ei välttämättä edes lueta. Huomaa myös, että vaihto-opiskelijoille jaettavassa opinto-oppaassa mainitut luentojen aikataulut ja paikkatiedot eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa. Eli kannattaa aina tarkistaa ja varmistaa tiedot oikeiksi, mielellään moneen kertaan.

Asuminen ja liikkuminen Santiagossa

Kämpän etsiminen on tietysti ihan ensimmäisiä asioita Chileen saavuttua. Itse asuin ensimmäisen viikon hostellissa Santiagon keskustassa, ennen kuin löysin asunnon. Hostellissa asuminen oli itseasiassa aika kätevää, koska alkupäivinä piti hoidella oleskelulupa- ym. asiat pois alta, ja kaikki virastot olivat keskustassa sopivasti kävelymatkan päässä. Yliopistolta saa sekä infoa vapaista asunnoista että niitä välittävien toimistojen yhteystietoja. Mielestäni välitystoimistoihin kuitenkin kannattaa turvautua vasta viimeisenä oljenkortena, niiden toiminta kun on pitkälti silkkaa rahastusta. Sen sijaan esim. sanomalehtien ilmoituksia kannattaa seurailla tarkkaan – itse löysin kodin erään sanomalehden nettisivuilla olleen ilmoituksen perusteella. Jaoin kolmen opiskelijan kanssa pienehkön solukämpän, joka sijaitsi mukavalla alueella Plaza Ñuñoan lähellä, noin puolen tunnin bussimatkan päässä keskustasta. Maksoin vuokraa+muita asumiskuluja (vesi, kaasu ja sähkö) yhteensä noin 150 euroa kuussa.

Chilessä asuminen on sen verran edullista Suomen hintatasoon verrattuna, että kannattaa miettiä, haluaako säästää muutaman euron ja asua laitakaupungilla, vai panostaako mukavuuteen ja hankkii kämpän esim. toimivien liikenneyhteyksien varrelta. Itse asuin metroverkoston ulottumattomissa, mutta toisaalta lähin bussipysäkki sijaitsi vain 100 metrin päässä kotiovelta, ja Santiagon bussiverkosto on pienestä sekavuudesta huolimatta varsin toimiva. Metro on Santiagossa jopa pelottavan kliininen mutta nopea, ja maksaa saman verran kuin bussilippu (n. 0,50 e). Tämän vuoden aikana Santiagossa saadaan toteutettua suuri joukkoliikenneuudistus, niin kutsuttu ”Plan Transsantiago”, jonka myötä vanhat saastuttavat ruosterämäbussit hulluine kuskeineen vaihdetaan uusiin matalalattiahaitaribusseihin. Suurin osa pääkaupunkilaisista on hyvin ylpeitä ja innoissaan tästä monen mielestä kaupungin imagoa parantavasta uudistuksesta, mutta uusiin busseihin porttikiellon saaneet katusoittajat ja kaupustelijat ovat ymmärrettävästi huolissaan toimeentulostaan.

Santiagossa, toisin kuin monessa muussa Latinalaisen Amerikan suurkaupungissa voi myös turvallisin mielin nousta taksiin. Tavallista taksia halvempi vaihtoehto ovat kimppataksit, ”taxis colectivos”, jotka seuraavat aina tiettyä reittiä. Santiago on varmastikin yksi maanosan turvallisimmista pääkaupungeista, eikä ainakaan itselläni ollut missään vaiheessa turvaton olo edes yöaikaan liikkuessa. Kuitenkaan ei pidä olla liian sinisilmäinen – Santiagossakin esim. aseelliset ryöstöt ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti ja varsinkin keskustan kaduilla kulkiessa kannattaa varoa näppäriä taskuvarkaita. Yhteenvetona voi sanoa, että maalaisjärkeä käyttämällä pärjää jo aika hienosti – varmaan tyhmempikin tajuaa, että ehkä EI ole hyvä idea hillua yksin kännipäissään kaupungin pimeillä ja tyhjillä kujilla yöaikaan...

Santiago kaiken kaikkiaan on aika helppo kaupunki asua, ja varsinkin suunnistaa. Kaupungin keskusta on todella selkeä ja kompakti, ja pikkukaupungin tuntua luovat kodikkaat kävelykadut. Santiagon vilkasliikenteinen pääkatu Alameda ja esim. sen varrella sijaitseva Universidad de Chilen päärakennus toimivat kätevinä maamerkkeinä – suuri osa bussireiteistäkin muuten kulkee tätä kautta, joten aika varmasti saat bongattua juuri sen oikean bussin UChilen edustalta. Toinen juttu, mikä Santiagossa helpottaa suunnistamista, on tietenkin Andien vuoristo, joka kohoaa suurena ja mahtavana kaupungin taustalla kuin elokuvakulissi konsanaan (ellei sitten savusumu satu olemaan niin sankkaa, että se peittää kokonaan näkyvyyden....). Vuoririvistöä maamerkkinä käyttäen Santiagossa on todella vaikea eksyä. Jos et kuitenkaan luota suuntavaistoosi, niin voit myös hankkia lehtikioskeista kätevän taskukokoisen karttakirjan, Mapcityn, josta löytyy myös bussireitit, metrokartta sekä muuta hyödyllistä tietoa kaupungissa liikkumisesta.

Vapaa-aika ja matkustelu

Sanonta ”salir de Santiago es entrar a Chile” pitää varmastikin paikkansa – Santiagon ulkopuolelta kun löytyy tavallaan se ”autenttinen” Chile, joka Santiagossa tuntuu välillä hukkuvan kiireisen ja pinnallisen suurkaupungin vilinään. Kuten alussa kuvailin, Chilessä riittää tutkittavaa ja koluttavaa niin paljon, että puolen vuoden vaihto ei siihen millään riitä – varsinkin, jos haluaa vielä tutustua naapurimaihinkin. Chilessä bussiyhteydet ovat todella hyvät melkein joka paikkaan, mutta välimatkat ovat todella pitkiä. Tästä johtuen itse en lopulta matkustellut lukukauden aikana niin paljon kuin ehkä olisin halunnut, bussilla pidemmälle matkustaminen kun olisi vaatinut aikaa useita päiviä. Lukukauden päätyttyä reissasinkin sitten parisen kuukautta putkeen Chilessä ja naapurimaissa ennen Suomeen paluuta.

Pidemmälle matkustaminen vie aikaa, mutta Santiagosta voi myös kätevästi tehdä lyhyitä viikonloppureissuja tai päiväretkiä vaikkapa läheisiin laskettelukeskuksiin (jotka suljetaan elokuun lopulla), Maipon laakson viinitiloille tai Tyynenmeren rannikolla sijaitseviin lukuisiin pikkukyliin. Matkusteleminen on tietysti aivan ”must” vaihdossa ollessa, mutta myös Santiagoon kannattaa tutustua kunnolla. Kaupungissa riittää tekemistä (paitsi sunnuntaisin, jolloin ovensa näyttävät pitävän auki ainoastaan supermarketit ja hautaustoimistot...), pitää vain olla viitseliäs ja aktiivinen löytääkseen omat juttunsa. Itse opiskelin UChilen kurssien lisäksi tanssia myös yliopiston ulkopuolella, ja kävin mm. paljon teatterissa ja tanssiesityksiä katsomassa. Sisäänpääsyliput olivat useimpiin paikkoihin varsin kohtuuhintaisia, varsinkin kun opiskelijat saavat useimmiten lipuista alennusta. Leffassa kannattaa kaydä alkuviikosta, jolloin se on halvempaa (n. 4 e). Tosin ei se viikonloppuhintakaan nyt ihan konkurssiin vie, toisin kuin Suomessa.

Kieli

Kielen oppiminen on varmasti yksi vaihtoon lähtijöiden päällimmäisistä tavoitteista. Chilen, kuten muidenkin Latinalaisen Amerikan maiden espanjassa on erityispiirteitä, jotka saattavat aluksi herättää hämmennystä. Chileläiset ääntävät ässiä hooksi ja syövät sanojen loppuja, mikä voi hieman vaikeuttaa puheen ymmärtämistä. Lisäksi Chilessä on valtava määrä omaperäisiä sanontoja ja slangi-ilmauksia, mihin ei juuri törmää maan ulkopuolella. Jonkun verran on myös intiaanikielistä lainattuja sanoja, kuten guagua ja poroto, ja koomisin piirre kielessä ovat monet eläimiin liittyvät sanat ja sanonnat (ks. sanalista alla). Joitakin espanjan kielen sanoja voidaan myös käyttää Chilessä täysin eri tarkoituksessa kuin muissa maissa, joten kannattaa olla tarkkana. Itse osasin espanjaa jo Chileen tullessa, mutta uusissa ilmauksissa riitti silti oppimista. Olen koonnut tähän survival-tyyppisen listan joistakin yleisimmistä ”chilenismeistä” ja slangisanoista (alatyylin ilmaukset saa sitten jokainen ottaa selville ihan itse...):

al tiro=heti, välittömästi
andar/estar pato=olla auki
”pee aa” bacán= “cool”, hyvä – Qué bacán!=Vähän siistiä!
bomba=huoltoasema
cabra/cabro=tyttö/poika
cabro chico=pikkulapsi (tai aikuinen, joka käyttäytyy lapsellisesti)
Cachai?=Tajuutsä?
cachar=tajuta, ymmärtää
caleta=(tosi) paljon
carrete=bileet
carretear=bilettää, juhlia
copete=drinkki
cuico=juppi
curarse=humaltua
fome=tylsä
frutilla=mansikka
gallo=mies, tyyppi
guagua=vauva
guata=vatsa, maha
harto=paljon, liikaa
huevada=älytön/tyhmä juttu
hue(v)ón/hue(v)ona=tuttujen kesken:”kaveri”, muuten loukkaus
luca=1000 chilen pesoa
once=kello viiden tee
paco/carabinero=poliisi
palta=avokado
patiperro=maailmanmatkaaja
pasarlo chancho=viihtyä hyvin, pitää hauskaa
pega=duuni, työ
pendejo=lapsi/nuori (tai aikuinen, joka käyttäytyy lapsellisesti)
pololo/polola=poika/tyttöystävä
poroto=papu
tener raja=olla onnekas – Qué raja!=Mikä mäihä!
tío/tía=setä/täti - hellittelynimi poika/tyttöystävän, kaverin ym. isälle/äidille
Viejito Pascuero=Joulupukki

Lopuksi

Puoli vuotta Chilessä hujahti nopeasti, mutta siiitäkin huolimatta ehdin hyvin päästä jyvälle chileläisestä kulttuurista ja yhteiskunnasta, sekä tutustua moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja mukaviin ihmisiin. Voin suositella Chileä lämpimästi vaihtokohteeksi – jos olet kiinnostunut Latinalaisesta Amerikasta, niin Chile on ehkä kaikkein turvallisin ja helpoin maa aloittaa tutustuminen tämän valtavan kokoisen ja äärimmäisen kiinnostavan maanosan monimuotoiseen kulttuuriin. Tässä oli pientä evästystä seuraaville Chileen lähtijöille. Jos haluat lisätietoja, niin ota reippaasti yhteyttä! Sitten ei muuta kuin repullinen avointa mieltä ja seikkailuasennetta mukaan ja matkaan – Chile te espera!

 

 

Universidad de Chile, Chile

Kaupunki: Santiago

Opetuskieli: Espanja

Vaihtokausi: kevät

Vaihtokauden kesto: 1.8.2006-6.12.2006

Opiskeluala kohteessa: Historia

Yleiskuvaus kohteesta: Chile on yli 4000 kilometriä pitkä maa Etelä-Amerikan länsirannikolla. Andien reunustamaan pohjoisesta Perusta eteläiseen Patagoniaan ulottuvaan alueeseen mahtuu karua Atacaman aavikkoa, vehreitä Keski-Chilen viininviljelysalueita, chileläisille maagista etelää järvineen ja tulivuorineen sekä tuulisia Patagonian lakeuksia vuorineen ja jäätiköinen. Ja tietenkin kaikkea tätä reunustaa idässä lumihuippuiset Andit, jotka houkuttelevat kiipeämään aina vain ylemmäksi, sillä lumihuiput näkee kunnolla vasta kiipeämällä aina vähän korkeammalle. Suurin osa chileläisistä asuu Keski-Chilen laaksoissa, ennen kaikkea Santiagon ympäristössä. Santiago on viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki. Andien ympäröimä kaupunki on saasteinen, meluinen.. siis tyypillinen etelä-amerikkalainen miljoonakaupunki, jossa suuret tuloerot ovat muokanneet kaupunginosat erilaisiksi. Värikkään kaupunkielämän kirjon ja ennen kaikkea vauhdikkaan liikennekulttuurin voi kokea parhaiten keltaisen micro-bussin penkillä. Microilla pääsee mihin vain kaupungin sisällä, mutta aikataulut kannattaa unohtaa bussia odotellessa. Lisäksi kaupungissa on erittäin hyvin toimiva ja varmasti yksi maailman siisteimmistä metrolinjoista. Liikkuminen yliopiston kampuksille onnistuukin parhaiten näillä kulkuneuvoilla, tosin tarpeeksi hurjapäinen voi uskaltautua harrastamaan myös pyöräilyä. Ilmasto paikallisen syksyn aikaan sateinen, mutta kevätlukukauden aikana sateet olivat harvemmassa. Silti ilma oli usein kylmä. Suomen heinäkuun helteistä siirtyminen Santiagon kolkkoon talveen ei ollut mitenkään miellyttävä kokemus. Kannattaa siis varautua lämpimillä vaatteilla, sillä asunnoista puuttuu usein lämmitys. Paikalliset ovat varsinaisia sissejä kylmyyden kanssa, siinäpä sitten selittelet miten suomalaista voi palella! Omasta kokemuksestani makuupussi oli usein kämpän ainut siedettävän lämmin paikka! Hintataso riippuu Santiagossa paljon siitä missä päin kaupunkia liikkuu. Asuminen on hieman Suomen hintatasoa halvempaa. Itse asuin kahden muun opiskelijan kanssa asunnossa, josta maksoin vuokraa n.140 euroa. Halvempiakin tosin löytyy, mutta hyvä sijainti ja mukavat kämppikset ratkaisivat. Jos haluaa varmistaa asunnon jo ennen lähtöä, perhemajoitus on yksi vaihtoehto. Itse asuin ensimmäisen kuukauden täysihoitola-tyylisessä asuntolassa. Lopulta löysin paremman vaihtoehdon yliopiston ilmoitustaululta. Myös suurimpien lehtien sunnuntainumerot ovat hyvä apu kämpän etsimiseen.

Käytännön asiat: Lentoliput Chileen eivät ole halpoja, omani maksoivat 1300 euroa. Jos lennät Pariisista Airfrancen lennoilla, niin kannattaa muistaa, että ruumaan laitettavien matkatavaroiden paino ei saa ylittää 20 kiloa. Joten jos mahdollista kannattaa ottaa lennot esimerkiksi Atlantan kautta jolloin matkatavaroita saa olla yli puolet enemmän. Tämä käytännön seikka on hyvä ottaa huomioon, ainakin tulomatkaa ajatellen, sillä papereista, kirjoista ym. kertyy yllättävän paljon lisäpainoa. Kannattaa siis kysellä eri matkatoimistoilta. Jos haluaa päästä halvemmalla, voi kysellä lippuja suoraan esimerkiksi Lontoosta tai Madridista. yksi vaihtoehto on myös lentää Buenos Airesiin Argentiinaan ja ottaa sieltä 22 tuntia kestävä bussimatka Santiagoon. Paikan päällä ulkomaalaisen opiskelijan on rekisteröidyttävä paikalliseen väestörekisteriin, josta saa oman kuvallisen RUT-kortin chileläisine henkilötunnuksineen. Pientä jonotusta lukuun ottamatta byrokratia toimi! Kannattaa hankkia kortti heti, sillä muita henkkareita sen lisäksi ei maassa tarvitse.

Opinnot: Opiskelin UChilessä paikallisen kevätlukukauden. Paikalle kannattaa saapua ainakin viikkoa aikaisemmin, jotta käytännön asioiden järjestämiseen jää aikaa. Suurin osa kursseista alkoi tarkoitettu myöhemmin, koska osa tiedekunnista oli ollut syyslukukaudella lakossa. Vaihto-oppilaille järjestetään lukukauden alussa info, jossa kerrotaan kaikki tärkeä koskien opintoja, turvallisuutta ym. käytännön asioita. Vaihtareille jaetaan infossa koko yliopiston kattava kurssiluettelo, joka sisältää kurssien aikataulut ja pienen luonnehdinnan kurssin sisällöstä. Meidän aineopintoja vastaavia Pre-grado tasoisia kursseja saa valita lähes kaikista tiedekunnista. Aluksi vaihto-oppilaat saavat tutustua kursseille kaksi viikkoa, jonka jälkeen rekisteröidytään lopullisesti. Jos haluaa kursseista tarkempaa tietoa, on hyvä kysyä niistä muilta oppilailta, jotka usein tietävät ja osaavat arvioida kurssin sisällön ja vaatimustason sekä opettajan parhaiten. Kursseja saa ottaa yhteensä neljä. Itse opiskelin pääasiassa pääainettani historiaa. Kannattaa tutkia kurssivalikoimia ennakkoluulottomasti myös itselle vieraista tiedekunnista. Kävin kuunteluoppilaana Teknisen tiedekunnan järjestämällä historian kurssilla, joka oli mielestäni kursseistani tasokkain. Otin historian kurssien lisäksi pari kurssia Teknisen tiedekunnan liikuntakurssi valikoimasta. Haluan erityisesti suositella Montanismo (=vuoristo) kurssin ottamista, jos pidät luonnosta ja haluat turvallisesti tutustua mahtaviin Andeihin ja niissä liikkumiseen. Espanjan kielikurssi järjestetään humanistisella kampuksella. Koska kurssi ei kuulu tiedekunnan normaaliin kurssivalikoimaan, on kurssi maksullinen (550 dollaria). Itse en kurssille osallistunut, mutta muiden vaihtareiden kokemukset olivat hyviä. Joten jos suinkin mahdollista kannattaa osallistua, sillä varsinkin aluksi Chilen espanja voi tuntua todella vaikealta nopean rytminsä, ja omien chilenismojensa takia.

Muuta: Santiago on suurkaupunki, josta jokainen löytää varmasti harrastuksensa. Santiagon ulkopuolella luonto puolestaan antaa loistavat mahdollisuuden erilaisille harrastuksille. Parin tunnin ajomatkan päässä Santiagosta sijaitsee rinteitä, joiden lautailu- ja laskettelukausi on parhaimmillaan heinä-elokuussa. Omat välineet kannattaa siis ottaa mukaan, jos rinteet kiinnostavat. Lisäksi vuoristo kymmeninen kansallispuistoineen antaa mahdollisuuden retkeillä, vaeltaa ja kiipeillä läpi vuoden. Vedestä pitävälle Tyynenmeri aaltoineen antaa mahdollisuuden kokeilla surffausta, lisäksi etelän mahtavat joet ovat maailman parhaimpia koskenlasku- ja kalastuspaikkoja. Kuinka usein huomasinkaan suuunnittelevani ihan tosissani viikonlopun reissua 15 tunnin ajomatkan päähän tai raahaavani rinkkaa ruuhkaisessa aamumetrossa bussissa nukutun yön jälkeen. Vaikka matkat olivat pitkiä, yleensä ne silti vaivansa arvoisia. Chilessä löytyy siis opittavaa, nähtävää ja koettavaa. Kaikkea sitä mikä tekee vaihtoajasta mahtavan kokemuksen. Mutta nähdäkseen jotain on myös oltava valmis istumaan busseissa ja oppiakseen on uskallettava puhua vieraalla kielellä sekä siedettävä omaa erilaisuutta. Erilaisen kulttuurin kohtaaminen ei aina ole helppoa, sen eteen on tehtävä töitä. Vaikka Chilen kulttuuri on erilainen ja todella mielenkiintoinen, saattaa erilaisuus myös joskus ärsyttää sekä käytännön asioiden toimivuus tai oikeastaan toimimattomuus tuntua välillä rasittavaltakin. Itse opin Chilen aikana paljon niin Chilestä kuin omasta itsestänikin. Kannattaa siis lähteä vaihtoon - ja jos mahdollista - Chileen!

 

Universidad de Chile, Santiago

 

Santiagosta ja Chilestä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan näinkin lyhyen kokemuksen perusteella. Tähän raporttiin olen koonnut muutamia sellaisia seikkoja, joista uskon olevan hyötyä seuraavalle UChileen lähtijälle. Jos haluat tarkempia tietoja niin älä epäröi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Yleistä

Vietin Santiagossa yhden lukukauden, helmikuun lopusta heinäkuun loppuun 2004. Santiago on suurkaupunki, väkeä on n. 5 miljoonaa, ja kuten muissakin suurkaupungeissa myös Santiagossa on omat ongelmansa. Pahin on ehdottomasti ilmanlaatu, tai laadun puute. Varsinkin talviaikaan, huhti-syyskuu, savusumu vaivaa ajoittain jopa niin, että ulkona liikkumista ei juuri suositella keskusta-alueella. Yleisesti ottaen tilanne ei kuitenkaan ole noin paha, mutta jos voit valita niin lähde ehdottomasti Suomen syyslukukaudeksi.

Lentolippu kannattaa ostaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, siten voi säästää suuria summia. Viisumi järjestyy helposti tarvittavilla liitteillä Chilen lähetystöstä Helsingistä, kannattaa kuitenkin soittaa etukäteen ja sopia aika jolloin menet lähetystöön.

Chileläiset ihmiset, varsinkin Santiagon ulkopuolella, ovat erittäin ystävällisiä ja rasittavuuteen asti kiinnostuneita mitä mieltä olet heidän kauniista maastaan. Keskusteluissa kannattaa muistaa, että Pinochet ja Allende ovat edelleen varsin tulenherkkiä aiheita tietyille ihmisille, eli jos et tunne keskustelukumppaniasi niin kannattaa välttää kovin kärkeviä kommentteja suuntaan tai toiseen.

Välimatkat ovat jotain muuta kuin Suomessa, jos bussimatka kestää alle 10 tuntia niin paikka on lähellä. Chile on myös vastakohtien maa, niin maantieteeltään kuin ihmisiltäänkin. Pohjoisesta löytyy maailman kuivimpia aavikkoja ja lumihuippuisia tulivuoria, keskiosista vehreitä laaksoja viinitiloineen, etelästä jäätiköitä ja vuonoja jne. Varaa siis reilusti aikaa myös kiertelemiseen, busseilla matkustaminen on turvallista ja halpaa ja yhteydet toimivat käsittämättömän hyvin pienempiinkin paikkoihin. Jos et aikaisemmin ole käynyt Etelä-Amerikassa niin mahdollisuuksien mukaan mahduta reissuusi myös naapurimaita.

Asumisesta ja liikkumisesta

Asumisen taso riippuu aivan täysin siitä, kuinka paljon olet valmis maksamaan; hostelli-tyylinen paikka irtoaa 70-100e/kk, oman yksiön saa 140-200e/kk. Kannattaa huomata, että hintoihin vaikuttaa paitsi asunnon kunto, myös alue jolla se sijaitsee, niinpä samanlaisesta kämpästä alueesta riippuen voi joutua maksamaan tupla- jopa triplahintoja. Oman kokemukseni mukaan Santiago on erittäin turvallinen kaupunki, normaalia varovaisuutta noudattaen mitään ongelmia ei ole, joten asuinaluetta valitessa ei kannata maksaa vuokranantajien ”turvallisuuslisää”. Alueen valintaan turvallisuutta enemmän vaikuttaa se, haluatko asua kaiken elämän keskellä vai suositko hieman rauhallisempaa aluetta. Joka tapauksessa kannattaa varmistua siitä, että metro kulkee edes kohtuullisen läheltä majapaikkaasi, metro on ehdottomasti järkevin tapa liikkua Santiagossa. Busseilla liikkuminen on myös helppoa sen jälkeen kun on sisäistänyt systeemin. Busseissa näet myös koko Chilen yhteiskunnan kirjon, mutta kuskien kilpa-ajon vuoksi joudut usein puristamaan penkkiä rystyset valkoisina.

Itse asuin ensimmäiset pari kuukautta ns. boarding housessa, joka oli käytännössä sama kuin olisi asunut chileläisessä perheessä. Ihmettelin kovasti chileläistä taloudenhoitaja-järjestelmää, omasta mielestäni se vaikutti lähinnä modernilta orjuudelta. Yksin asumaan tottuneena perheessä asuminen oli kuitenkin pidemmän päälle huono vaihtoehto, joten muutin (halvemmalle alueelle) hostelli-tyyppiseen majapaikkaan. Se oli itselleni täydellinen vaihtoehto, en viitsinyt etsiskellä omaa kämppää, koska vietin Santiagossa vain yhden lukukauden enkä halunnut maksaa vuokratakuita. Tämän lisäksi oman kämpän vuokratessasi joudut huolehtimaan kaasu-, sähkö- ja vesilaskuista, jotka näkemäni perusteella muodostuivat aika ajoin kohtuullisen triviaalisti. Paras tapa etsiä asuntoa on mennä suoraan portieerin puheille ja kysyä, josko rakennuksessa olisi vapaita asuntoja. Tällä tavalla paitsi säästät agenttien kohtuuttomat palkkiot voit myös vertailla hintoja ja asuntoja omin päin.

Hyvä vaihtoehto on kimppakämppä muiden opiskelijoiden kanssa. Santiagosta löytyy paljon kolmen-neljän makuuhuoneen asuntoja, ja niiden hinnat ovat varsin kohtuullisia yksiöihin verrattuina. Ainoa ongelma on se, että kalustettua asuntoa voi joutua etsimään, suurin osa asunnoista kun vuokrataan ilman kalusteita. Jos olet kiinnostunut kimppa-asumisesta, niin seuraa yliopiston ilmoitustauluja, suurempien lehtien sunnuntai-numeroita sekä opiskelijoiden suosimien kahviloiden/baarien ”välitystoimintaa”.

Opiskelusta

Vaihto-opiskelijat saavat vapaasti valita minkä tahansa laitoksen pregrado-kursseja, mitkä oman kokemukseni mukaan vastaavat suomalaisia aineopintoja, poisluettuina ensimmäisen vuoden kurssit. Omat opintoni olivat siinä vaiheessa, että en nähnyt itselleni hyödylliseksi opiskella samoja asioita uudestaan (toki kielen kannalta se olisi varmasti ollut perusteltua), joten suoritin ainoastaan espanjan kieliopintoja ja lueskelin itsenäisesti Santiagon loistavassa kansalliskirjastossa. Edellä mainitun vuoksi suosittelen Santiagon vaihtoa 2.-3. vuoden opiskelijoille.

Vaihto-opiskelijoilla on myös lukukauden alussa mahdollisuus venyttää lopullista kursseille rekisteröitymistä pari viikkoa pitempään kuin paikallisilla, joten kannattaa alustavasti valita paljon kursseja ja käydä muutamalla luennolla katsomassa mitä kurssit todellisuudessa sisältävät.

Universidad de Chile on erittäin aktiivinen yliopisto, josta löytyy opiskelun lisäksi aktiviteettia joka makuun. Vaihto-opiskelijoiden asioita hoitava kansainvälinen toimisto oli erittäin tehokas ja henkilöstö oli todella avuliasta, joskus jopa niin, että ärsytti kun ei itse tarvinnut juuri mitään selvitellä. Kaikille vaihto-opiskelijoille oli aluksi orientaatio jossa kerrottiin kaikki tarvittava perustieto, ja sen jälkeen ongelmien kohdatessa sähköpostilla tai käymällä toimistolla apua löytyi aina.

Chileläisten espanja eroaa aika tavalla varsinkin vanhan mantereen espanjasta. Aksentti ei niinkään ole ongelma, mutta slangimaiset ilmaukset ja konekiväärirytmi aiheuttivat aluksi aika paljon päänvaivaa. Yliopistolla kieli oli tietysti enemmän ”standardi-espanjaa”, mutta kaupungilla ja matkustaessa ihmisten kanssa juttelemisesta ei välillä tullut juuri mitään. Jos haluat etukäteen valmistautua chilenismoihin, niin tutustu esimerkiksi John Brennanin kirjaan ”How to Survive the Chilean Jungle”.

Kaiken kaikkiaan oma vaihtoni Santiagossa oli erittäin onnistunut. Suosittelen Universidad de Chileä ja Chileä yleensäkin lämpimästi!

Konsta Heikkilä konstahe@cc.jyu.fi



Paluu vaihtoraportteja-pääsivulle