Kasvien luokittelun perusteet

Kasvi- ja kuvakohtaiset tiedot

• Kasvin nimi
• Pääjakso
• Heimo suomeksi ja tieteellinen nimi.
• Elomuoto: siemenkasvit, sanikkaiset
• Kasvupaikka
• Levinneisyys
• Kukkimisaika
• Kukan väri
• Kukinnon rakenne
• Hedelmä
• Erikoistuntomerkkejä
• Kuvauspäivämäärä
• Kuvaaja

Tietojen tarkempi kuvaus

Kasvin nimi suomeksi, tieteellinen nimi ja englanninkielinen nimi. Esim.: kielo, Convallaria majalis, lily of the valley

Pääjakso

• siemenkasvit, Magnoliophyta
• sanikkaiset, Pteridophyta
• sammalet, Bryophyta
• jäkälät, Lichenes

Heimo suomeksi ja tieteellinen nimi. Esim. kielo: kielokasvit, Convallariaceae.

Elomuoto

Siemenkasvit

• ruohokasvi
• heinämäinen kasvi
• havupuu
• lehtipuu
• pensas
• varpu
  

Elomuoto siemenkasvit:

Ruohokasvit ja heinämäiset kasvit

Ruoholla tarkoitetaan kasvitieteessä kasvia, jonka varsi on pehmeä ja puutumaton. Tässä kasviossa ruohot on jaettu kahteen ryhmään: ruohokasvit ja heinämäiset kasvit. Ruohokasveihin on siis luettu kaikki muut paitsi heinät ja niitä muistuttavat sara- ja vihviläkasvit.

Puut ja pensaat

Puut ovat monivuotisia, niillä on puutunut varsi ja ne ovat usein suurikokoisia ja useimmiten yläosastaan haarovia. Puiden ja pensaiden raja on häilyvä, kasvupaikasta ja olosuhteista riippuen sama laji voi kasvaa puu- tai pensasmaisena.
Havupuut ovat ainavihreitä, eli ne eivät pudota lehtiään (neulasia) talveksi. Lehtipuut pudottavat lehtensä talveksi.
Erotuksena puista pensaat ovat pienikokoisempia, n. puolimetrisiä ja jo tyviosastaan haarovia.

Varvut

Varvut ovat pensasmaisia, alle puolimetrisiä puuvartisia kasveja. Varpujen ja pensaiden raja on häilyvä, kasvupaikasta ja olosuhteista riippuen sama laji voi kasvaa varpu- tai pensasmaisena.

---

Elomuoto sanikkaiset:

• liekomaiset sanikkaiset
• kortteet
• saniaiset
  

Sanikkaiset lisääntyvät itiöiden avulla, toisin kuin muut putkilokasvit, jotka tuottavat kukkia. Sanikkaiset olivat vallitseva kasviryhmä kivihiilikaudella.

Liekomaisilla sanikkaisilla on yleensä maanmyötäisesti tai hieman kohenevasti suikertava varsi, lehdet ovat pieniä ja neulasmaisia. Itiöpesäkkeet ovat lehtihangoissa tai itiötähkissä.

Kortteilla on maanalainen varsi, josta haarautuu pystyjä, usein säteittäisesti haarovia ilmaversoja, suomumaiset lehdet ympäröivät vartta kiehkuroina. Itiöt kehittyvät latvan käpymäiseen itiötähkään.

Saniaisilla on maavarsi, josta leveät ja litteät lehdet nousevat joko yksitellen tai kimppuina. Itiöpesäkkeet sijaitsevat ryhminä lehtien alapinnalla.

---

Kasvupaikkatyyppit:

• tuore niitty
• pelto, laidun
• piennar, tienvarsi
• metsälaidun, hakamaa, aho
• korpi
• puuton tai vähäpuustoinen suo: letto, neva
• lehto
• tuore kangasmetsä
• kuiva kangasmetsä
• ranta, rantaluhta
• piha, puutarha
• joutomaa
• kaatopaikka
• ojanvarsi
• järvi
• keto (kuiva niitty)
• hakkuuala
• joki
• räme
• kallio
• puisto
• tunturikangas
• merenranta
• nurmikko
• metsänlaiteet
• harju
  

Kuiva kangasmetsä

Kuivilla kankailla on runsaasti valoa ja lämpöä, mutta sadevesi läpäisee hiekkaisen maan nopeasti ja vie mennessään myös ravinteet. Valtapuuna kuivalla kankaalla on mänty. Pohjakerroksessa kasvaa jäkäliä ja esim. seinäsammalta. Kuivissa olosuhteissa menestyvät kenttäkerroksen kasvit ovat usein pieni- ja paksulehtisiä, kuten variksenmarja ja kanerva joidenkin kasvien lehdissä on karvapeite, esim. kissankäpälä tai vahapeite kuten puolukalla.

Tuore kangasmetsä

Tuoreet kankaat syntyvät moreenimaille, joissa on myös hienompia aineksia, esim. savea. Nämä hienot ainekset pidättävät kosteutta. Valtapuuna tuoreilla kankailla on kuusi, myös koivuja ja harmaaleppää esiintyy. Tuoreen kankaan kenttäkerroksen lajeihin kuuluvat mm. mustikka, vanamo, talvikit, oravanmarja ja metsätähti. Pohjakerroksessa on paljon sammalia, lajeina esim. metsäkerrossammal ja sulkasammal.

Lehto

Lehdot muodostuvat parhaimmille kivennäismaille, jotka ovat usein kalkkipitoisia. Ravinteita on runsaasti. Lehtojen pääpuulaji on kuusi, muita puulajeja ovat haapa, raita ja koivut. Pensaskerroksessa kasvavat mm. näsiä ja lehtokuusama. Kenttäkerroksen kasveja ovat mm. erilaiset saniaiset, kielo, valkovuokko ja sudenmarja.

Korpi

Korvet ovat usein syntyneet tuoreitten kankaitten soistumisen seurauksena. Valtapuuna korvissa on kuusi, myös hieskoivu ja tervaleppä ovat yleisiä. Kenttäkerroksessa kasvavat mm. mustikka, riidenlieko, vanamo, iso- ja metsäalvejuuri, metsäimarre, talvikit, lakka, kortteet, metsätähti, oravanmarja, seinä- ja kerrossammal, korpirahkasammal ja korpikarhunsammal.

Räme

Rämeet ovat yleisin suotyyppimme. Kitukasvuiset männyt ovat valtapuina. Pohjakerroksen muodostavat erilaiset rahkasammalet, joiden tyviosien lahoamistuotteena syntyy turvetta. Rämeet ovat vähäravinteisia. Keväällä, kun suovesi on vielä jäässä, kärsivät mättäiden kasvit helposti kuivuudesta. Siksi rämeillä kasvaa paljon varpuja, mm. suopursu, puolukka, vaivaiskoivu ja vaivero. Muita rämeen lajeja ovat mm. lakka, raate, tupasvilla, pyöreälehtikihokki, jokasuon-, kangas- ja punarahkasammal, rämekynsisammal, seinäsammal, myös poronjäkäliä esiintyy.

Neva ja letto

Nevat ja letot ovat puuttomia tai vähäpuustoisia, vetisiä soita, joiden turvekerros on hyvin paksu. Kasvilajistossa esiintyvät mm. pitkälehtikihokki, tupasvilla, isokarpalo, jokasuonrahkasammal, pullosara, luhtavilla, luhtakuusio ja raate.

Tunturikangas

Tunturikankaiden kasvillisuus on vaihtelevaa, tavallisia metsävarpuja, sammalia ja jäkäliä esiintyy tunturikasvien lisäksi. Luonteenomaista on paitsi puuttomuus myös kasvipeitteen laikkuisuus ja kasvien mataluus.

Perinnebiotooppi

Perinnebiotoopit ovat perinteisten maankäyttötapojen synnyttämiä kasvupaikkatyyppejä. Perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, kedot, hakamaat, ahot ja metsälaitumet.

Tuoreet niityt

Tuoreet niityt ovat yleisin niittytyyppimme. Tuoreilla niityillä kasvillisuus on rehevämpää kuin kedoilla, koska maaperä on viljava ja pidättää vettä paremmin. Niittykasvit vaativat paljon valoa ja ne menestyvät paikoilla, joita niitetään. Tuoreet niityt ovat olleet perinteisen maatalouden parhaita heinämaita. Tuoreimpien niittyjen kasveja ovat mm. metsäkurjenpolvi, koiranputki ja hiirenvirna.

Kedot

Kedot ovat kuivia niittyjä, joita esiintyy kuivilla hiekkaisilla tai kallioisilla mailla. Kedoilla kasvaa tyypillisesti matalia ruohoja ja heiniä. Niittykasvit vaativat paljon valoa ja ne menestyvät paikoilla, joita niitetään. Kedoilla kasvavat mm. päivänkakkara ja kissankello. Pitkään laidunnetuilla alueilla on usein lisäksi pylväsmäisiä ja pensasmaisia katajia.

Metsälaidun, hakamaa, aho

Metsälaitumet ovat karjan laiduntamia metsäalueita. Karjan vaikutus kasvillisuuteen näkyy selvästi muun muassa heinien ja ruohojen lisääntymisenä sekä eri puulajien runsautena. Isot muurahaispesät ja runsas sienilajisto ovat myös metsälaitumen piirteitä. Hakamaat eroavat metsälaitumista lähinnä siten, että niiden puusto ja metsäkasvillisuus ei ole yhtä runsasta. Haan puita harvennettiin heinien ja ruohojen kasvun parantamiseksi. Kaskiviljely perustui puuston polttamiseen kaskettavalla alueella. Polttaminen vapautti kasvillisuuteen sitoutuneet ravinteet kylvettävien kasvien käyttöön. Viljelyn jälkeen kaski oli ruohoa kasvava aho, jota käytettiin karjan laitumena tai se metsittyi vähitellen koivu- ja leppävaltaiseksi metsäksi.

Levinneisyys

• Uusimaa
• Lounais-Suomi
• Häme
• Pirkanmaa
• Kaakkois-Suomi
• Etelä-Savo
• Pohjois-Savo
• Pohjois-Karjala
• Keski-Suomi
• Länsi-Suomi
• Pohjois-Pohjanmaa
• Kainuu
• Perä-Pohjanmaa
• Koillismaa
• Keski-Lappi
• Pohjois-Lappi
• Ahvenanmaa
• koko Suomi

Kukan väri

• valkoinen
• keltainen
• punainen
• sininen
• vihreä
• ruskea
• kirjava
• musta
  

Kukinnon rakenne:

• sarja, sarjamainen
• kukat yksittäin
• terttu
• röyhy
• norkko
• latvakukinto
• tähkä, tähkämäinen
• mykerö
• pareittain
• kukat lehtihangoissa
• kukat ryhminä
• huiskilo
• haarova
  

Esimerkkejä kukinnon rakenteista (klikkaa kuvaa isontaaksesi kuvan):

sarja, sarjamainen (koiranputki)
kukat yksittäin ( ketohanhikki, kullero)
terttu (hiirenvirna, niittysuolaheinä)
röyhy (koiranheinä, nurminata)
norkko (harmaaleppä)
latvakukinto (ojakellukka, sarmakuisma)
tähkä, tähkämäinen (nurmitatar, pullosara)
mykerö (päivänkakkara, valkoapila)
pareittain (lehtokuusama)
kukat lehtihangoissa (terttualpi, nokkonen)
kukat ryhminä (poimulehti, nasia)
huiskilo (mesiangervo, vaahtera)
haarova (paimenmatara)

Hedelmä:

• pähkylä = pieni pähkinä
• kota = usean emilehden muodostama kuiva, aukeava hedelmä
• lohkohedelmä = kuiva, aukeamaton hedelmä, joka kypsyessään lohkeaa osiin
• marja, marjamainen = mehevä, tavallisesti monisiemeninen hedelmä
• luumarja, luumarjamainen = mehevä tai kuiva hedelmä, jonka sisällä on kovan kerroksen ympäröimä siemen
• jyvä = heinäkasvin hedelmä
• palko = yhden emilehden muodostama, saumaa ja selkäsuonta pitkin aukeneva hernekasvin hedelmä
• käpy = muuttunut kukinto, ei varsinaisesti hedelmä
• litu = kahden emilehden muodostama kuiva, tavallisesti aukeneva hedelmä, emilehtien välillä on ohut kalvo
• pähkinä = kuiva, kovakuorinen, aukeamaton hedelmä
• kiulukka = mehevän kukkapohjuksen muodostama ruusun pohjushedelmä
• tuppilo = yhden emilehden muodostama, saumaa pitkin aukeneva, kuiva hedelmä

---

Kasvien nimistö ja kasvupaikkatiedot ovat Retkeilykasvion mukaisia:
Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. (1998) Retkeilykasvio, Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo. Yliopistopaino, Helsinki.

Lisäksi lähteinä käytetty seuraavia teoksia:

Piirainen, M., Piirainen, P., Vainio, H. (1999) Kotimaan luonnonkasvit. WSOY, Porvoo.

Eurola, S., Huttunen, A., Kukko-oja, K. (1995) Suokasvillisuusopas. Oulanka reports 14.

Metsätyyppejä:
http://cc.oulu.fi/~jtuomi/yhteiso10.html

Perinnebiotoopit:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1743&lan=fi