Vesa Niinikangas
Sirpaleita
Syyskuun 11. päivänä klo 17 tänä syksynä
olin puolisoni kanssa Turun yliopiston avoimen yliopiston tiedotustilaisuudessa.
Halusimme hieman sivistyä, ja ajattelimme paneutua kulttuurihistorian
opintoihin. Ensimmäisessä tapaamisessa saimme tietää
opintojen kulusta yliopistolla. Paljon oli muuttunut vuodesta 1969,
jolloin olimme aloittaneet yliopisto-opintomme. Meille opiskelijoille
kerrottiin, mistä maisterin tutkinto koostuu ja miten se voidaan
saavuttaa. Luentosali oli täynnä innokkaita opiskelijoita,
jotka näyttivät meitä 30 vuotta nuoremmilta.
Tiedotustilaisuuden jälkeen palasin toimistolleni. Sain puolisoltani
tekstiviestin: "Hirveä katastrofi Y-valloissa. Terroristit
iskivät kaapatuilla matkustajakoneilla World Trade Centeriin ja
Pentagoniin. Kaikki tv-ohjelmat käsittelevät sitä."
Mieleeni tulvi nopeasti kuvia toisesta syyskuun yhdennestätoista
päivästä kaksikymmentäkahdeksan vuotta sitten. Olin
istunut Keskisuomalaisen osakunnan kokoushuoneessa Helsingissä
ja suunnitellut ohjaaja Kaisa Korhosen kanssa Poliittisen teatterin
päivät -tapahtumaa Jyväskylään. Kun kokouksen
jälkeen tulin ulos kadulle, näin ja kuulin, mitä oli
tapahtunut. Sotilasjuntta oli kaapannut vallan Chilessä ja tappanut
presidentti Salvador Allenden. Kadun uutistoimisto toimi tehokkaasti
ja nopeasti. Sain tietoja tapahtumista, saatoin liittyä Suomi-Chile
Seuraan ja lahjoittaa rahaa uhrien avustamiseen. Vallankaappauksen vaikutukset
näkyivät ja kuuluivat sittemmin myös Suomessa, kun tänne
saapui pakolaisia Chilestä.
Palaan tähän syksyyn ja kulttuurihistorian peruskurssille
Turun yliopistolla 12.9. Ensimmäinen luento oli alkanut, kun ehdimme
täpötäyteen saliin. Nuori luennoitsija kertoi verkkaisesti
antiikin Kreikasta. Teksti oli tuttua, jo aiemmin lukemaamme tai muissa
yliopistoissa kuulemaamme. Odotimme kuulevamme kokonaiskuvan kulttuurihistoriasta
oppiaineena ja tutkimusalueena. Edellisen päivän tapahtumat
eivät häirinneet akateemista rauhaa. Huomasimme pian olevamme
väärässä paikassa, sillä näytti siltä,
että avoimen yliopiston opinnot valmentavat nuoria ylioppilaita
varsinaisiksi yliopisto-opiskelijoiksi. Olimme ajatelleet, että
avoin yliopisto tarjoaisi väylän sivistyksen lähteille,
ja että se antaisi uutta pohdittavaa tutkinnon suorittaneille ja
työelämässä mukana oleville. Aloimme miettiä
ikääntyvien yliopistoon siirtymistä.
Syyskuun 19. päivänä lensimme viikoksi Sisiliaan. Elämä
lentokentällä ja koneessa vaikutti samanlaiselta kuin ennenkin.
Hotellihuoneen televisiosta yritimme seurata maailman tapahtumia. Visailut
jatkuivat ja tuottivat uusia voittajia ja häviäjiä. Koska
emme osaa italiaa, seurasimme CNN:n englanninkielistä uutisvirtaa.
Katon rajaan sijoitettu tv-ruutu heijasti samoja uutispätkiä
tunnista toiseen. Tekstinauha ruudun alareunassa olisi ehkä antanut
lisätietoja, mutta emme löytäneet sopivaa kulmaa, missä
teksti olisi tarkkaa. Huomasimme kuitenkin hyvin, mihin uutisvirta keskittyi:
War against terrorism. CNN:n kaltaisen uutissilppurin kautta turisti
saa maailmasta kuvan, jota hallitsee yhden totuuden periaate. Uutiskanava
ei parsi kaoottista maailmaa edes joten kuten hallittavaksi kokonaisuudeksi,
vaan se pikemminkin lisää turistin hämmennystä ja
ahdistusta.
Matkan jälkeen Agricolan tapahtumakalenteri kertoi sähköpostissa,
että Turun yliopiston antiikin kielten ja kulttuurin professori
Toivo Viljamaa pitäisi jäähyväisluentonsa tiistaina
9.10. Palasimme yliopistolle, ja saimme kaipaamamme kokonaiskuvaa antiikista
ja sen tutkimuksesta. Viljamaa kiteytti neljänkymmenenviiden minuutin
luentonsa sanoman kolmeen teemaan: monikielisyyteen, monimielisyyteen
ja kommunikaatioon. Professori löysi yhteyden myös tämän
hetken tapahtumiin Afganistanissa. Kun Viljamaa puhui 3000 vuotta vanhoista
tapahtumista ja niiden tulkinnoista, hän hahmotti meille kuulijoille
karttaa, jonka avulla voimme suunnistaa tämän päivän
maailmassa. Yliopiston antia yhteiskunnalle ovatkin sivistys ja oppineisuus
sekä niiden oivaltava käyttö maailman tulkinnassa ja
kokonaiskuvan hahmottamisessa.