Martti Silvennoinen

Dramatisoitu uni

Herään Vaarin viereisestä sängystä. Aurinko paistaa suoraan silmiin. Linnut sirittävät pihan suuressa koivussa. Mitähän se kello on? Uhaaah, nukuttaa! Vaari on jo ylhäällä, seisoo lattialla ja tekee hassunkurisia pyöritysliikkeitä käsillään…

- Vaari, mitä sinä teet?

- Katsos, minä tässä hieman aerobikkaan, että saan yöllä fiksoituneen bodini taas kondikseen. Tekisi hyvää sunkin imagolles. Tämä se poika on sitä varsinaista hyvinvointiteknologiaa. Kun on oikea teknologia, niin vointikin tulee hyvin, kuin kaupan päälle. Minulla on siitä oikein manuaalikin tuolla uunin päällä. Lukaisepas, voit saada itsekin kunnon kicksit…

Vaari lopettaa ähellyksensä ja pukee päälleen Loviisan Wellness Centerin hihattoman paidan. Ryppyiset ja laihansitkeät käsivarren lihakset eivät jää katseeltani piiloon. Kaheksankytviisvuotias mies, ajattelen, samalla hienoista ihailua tuntien.

- Nousepas ylös, niin orientoidutaan aamumuroille ja päästään alkamaan päivän duunit. Tänään tulee Pernajan Know-How-Housesta yks konsultti kertomaan siitä, miten meidän pitäisi löytää ydinosaamisemme ja samalla hän profiloi osaamiskeskuksen katon de- ja rekonstruktiot. Se on kuulemma ollut selvästi diskursiivinen viimeiset vuodet…

Tiedän varsin hyvin, että veneliiterin katto vuotaa ja, että minulla on taas edessä jo edellisellä viikolla alkanut tervaveneen airojen veistäminen. Vanha mies ei saa murojaan lusikoitua suuhunsa, koska puhuu lakkaamatta…

- Nyt on osaaminen tuotteistettava, sisältötuotteistettava! Ei voida jämähtää kiinni vanhaan, kun globaali talous painaa täysillä päälle. Näin on poika. Sitä on huippuosaaminen nykymaailmassa! Pitää katsoa sinne, missä ovat markkinat ja alkaa vihdoin elää reaaliaikaa, realisoida tuotantokustannuksia ja innovoida osaamistaan. Maapalloistuminen. Se on päivän sana. Äsh! Ne vanhat taikauskovaiset eivät tienneet mitään siitä, mitä on elää pannukakun sijasta koko ajan pyörivällä pinnalla. Se vaatii pitkiä kynsiä.

- Rea, Rea! Tuttu sana. Mutta Mistä? Ai niin, Porvoon kauppojen ikkunoista. Rea ja Ale!

Ryystän viimeiset maitotipat lautaselta ja ajattelen Vaarin markkinoita. Kyllähän ne hänen oikeat päivittäiset markkinansa ovat ison perheen ruokapöydässä, mutta jos hän haluaa vähentää tuotantokustannuksia, on minut lähetettävä säästökohteena kotiin Kuopioon. Mutta sekin maksaa, ellei sitten isä tule hakemaan, omilla bensoillaan. Entäs salakkaverkot ja pitkä siima? Mistä löytyisi yhden illan ja aamun minimipalkkainen pätkäavustaja? Osaisiko soutaa, tietäisikö edes miten airot pannaan hankaimiin?

Murot hotkaistuaan Vaari menee vaihtamaan ylleen uuden paidan: Monaco – Urheilevien Pakolaisten Paratiisi! Hän heittää postin tuoman lehdykän pöydälle.

-  Luepas poika tuostakin päivitetystä esitteestä mitä on Ikään Kuin Kuntoa Ikään. Siinä sinulle oiva elinikäisen kuntoilun oppikuuri. Saat, jos haluat, oikein lääkärin kirjoittaman kuntoreseptinkin…

Vaari menee portaille ja optimoi itseään rappusilla. Päättää sitten heittää pikalenkin huussiin. Ranteeseen kiinnitetty itsensä ohjelmoiva sykemittari ohjelmoi itsensä.

Paluumatkallaan rantaan Vaari käy noutamassa osaamiskeskuksen seinustalta salakkaverkot. Kyllä on reikiä ja reiän reikiä, mumisen itsekseni rikkonaisista ja ikiaikaisista verkoista.

- Kuulepas poika ja eläpäs huoli. Nyt tehdään niin kuin modernin verkostoitumisen ajatus on eli luodaan yhteys professionaaliseen osaamiseen.

- Vaariko professori? Missä välissä?

- Nyt poika käydään laskemassa nämä netit.

- Ne siellä Management Advisory-Infossa kertoivat, että enää ei kannata kokeilla, edes salakoita, trial-and-error-metodilla, vaan olisi visioitava todennäköisin odotusarvopaikka ja panostettava salakkamäärän kasvattamiseen, mutta kuitenkin uusien eurodirektiivien mukaisella jatkuvalla ja hallitulla rakennemuutoksella. Suomen salakkakiintiöt saattavat, pahoin pelkään, lähivuosina pienentyä.

- Tervaveneestäkin olisi poistettava terva ja laminoitava pinta fuusiomuovilla. Meidän on nyt vakaasti ryhmistäydyttävä ja mietittävä sitä, mikä on tiimin omin vahvuusalue. Ne sinun veistämäsi airotkin olisi saatava tuotteistettua. Oletko ajatellut brändiä?

Nyt se mies on lopullisesti seonnut. Vai, että alaikäiselle brändiä, jota ei itsekään juo?

Salakkaverkot oikeassa kädessään Vaari antaa soutuohjeita.

- Muista Martti, että nyt on tarkka tiimityön paikka. Pitää ennakoida omaa sisäistä sankariaan ja antaa työlleen rakastavaisten intensiteetti. Luetkos sinä poika yleensä mitään kunnon kirjallisuutta. Meinaan sellaista ulosnostattavaa?

Yritän huovata raskasta venettä kaislikon suuntaan. Älähän nyt tumpuloi sen verkkosi kanssa. Edellispäivän soutamisen rakot kuumottavat kämmenpohjissani…

- No niin. Hyvä poika. Nyt ollaan justiinsa sellaisessa paikassa, mistä Try and Try Again -firman konsulentti puhui: Verkot veteen, ei kuivalle maalle!

Niinpä niin, tuhahdan alistuneesti. Huopaan ja odotan, että Vaari saa koottua sisäisen sankarinsa ja tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmastonsa niin, että verkot saadaan edes jollekin tolalle rantaveteen.

- Ilman innovaatioita ja profiloitumista salakoiden pyynti on rutiininomaista toistoa, joka tappaa kaiken visionäärisyyden.

Katsoisi nyt edes mihin laskee. Keskelle kaislikkoa! No, parin tunnin päästä kuullaan, miten syöttien pyynti ei ehkä sittenkään ollut intensiivisen tieto-taito-osaamisen yrityskenttään fokusoitua ammatillisen asiantuntijuuden tulosvastuujohdettua, referee-arvioitua ja portfolioitua muutosalttiutta ja itsensä ylittämistä…

Niinpä! Ei tullut salakoita eikä pitkää siimaa…

Illalla istun verannan keinustuolissa ja kysyn Vaarilta, saisinko kuunnella radiosta Kalle Kustaa Korkkia? Edellisessä jaksossa Pekka Lipponen joutui rosvojen vangiksi, ja saattaa olla, etteivät rosvot häntä nyt armahda?

- No, mutta sehän tulee radion prime-time-aikaan, sanoo Vaari.

- Katsokin, etteivät paristot pääse loppumaan. Minun on kuultava aamulla aamuhartaus.

… Ja voihan ihme! Vaarilla on yllään pihkaiset työhousut, jäänsärkijä Tarmon konehuoneessa nikkaroitu vanha puukko naruvyöllään ja kädessään tuore saunavasta!

 

Kirjoittaja on  Jyväskylän Kuokkalan Tuulenkylässä asuva todellisuudentajunsa kadottanut yliopisto-opettaja, jolle tekstiksi stilisoitu perusuni esitettiin joulunpyhinä.