Lähellä, kaukana

Riitta Koikkalainen & Joel Kuortti

 

Tieteellisen tutkimuksen arvoa tavataan mitata sen mukaan, kuinka hyödyllistä tutkimuksen tuottama tieto on. Hyöty samastetaan harmittavan usein suoraan sovellettavuuteen.

Näin ajatellen kulttuurintutkimusta ei ole pidetty kovin hyödyllisenä, sillä se tarjoaa vain harvoin jos koskaan suoria ja selkeitä saati helposti käyttöön otettavia ratkaisuja. Tässä se on kohteensa kaltainen. Inhimillinen toiminta on lievästi sanoen vaikeaselkoista ja toiminnan motiivit ovat usein niin monisyisiä ja -kerroksisia, että jo pelkkä niiden hahmottamisen yrittäminen saa hien kihoamaan otsalle.

Humanististen ja yhteiskuntaa tutkivien tieteenalojen luoma ja kerryttämä tiedollinen, ymmärryksellinen ja tunteellinen pääoma kantaa hedelmää eri tavoin kuin teknisemmin tai luonnontieteellisemmin suuntautuneet tieteenalat. Kulttuurintutkimus on tämän niin kutsutun ihmistieteellisen tiedeperheen jäsen, ja sen tehtäviin kuuluu, todellakin, sen osoittaminen, että todellisuus on myös sosiaalista ja että myös sosiaalinen on todellista.

Konkreettisemmin: muun muassa se, kuinka Suomessa reagoidaan esimerkiksi Pakistanissa meneillään olevaan katastrofiin, on sosiaalista. Ja sillä on syynsä ja seurauksensa.

Kun Suomessa koira putoaa veneestä tai myrsky katkaisee sähköjä, tiedotusvälineet ovat paikalla kertomassa tapahtuneesta ja suuri yleisö elää mukana inhimillisessä kärsimyksessä. Parhaimmillaan hätää kärsiviä jopa autetaan.

Kun Pakistania koettelevat historian pahimmat tulvat ja maailman suurin katastrofi vie sadon, pilaa juomaveden, hajottaa kodit, tuhoaa elinkeinot, tiet ja palvelut sekä tappaa tuhansia ihmisiä, Suomi muun kansainvälisen yhteisön tavoin katsoo vierestä olkapäitään kohauttaen.

Erilaisten katastrofien kokoluokassa Pakistanin tuhojen olisi kuvitellut synnyttävän hyvin laajan tuki- ja myötätuntoaallon. Toisin on kuitenkin käynyt. Hätäapu on löytänyt tiensä perille hitaasti ja pieninä virtoina.

Onko välinpitämättömyyden taustalla ajatus siitä, että pakistanilaiset olisivat jotenkin ”ansainneet” kärsimyksensä? Että kyse olisi jotenkin hyväksyttävästä kohtalosta – kaiken ”islamilaisen terrorismin” ja ”demokratianvastaisen toiminnan” vuoksi, joista tiedotusvälineet ovat ahkerasti uutisoineet? Ehkä ei sentään. Pohjimmiltaan lienee kyse siitä, että suomalaisesta ja yleisemmin eurooppalaisesta ja länsimaisesta näkökulmasta Pakistan on liian kaukana – ei niinkään maantieteellisesti kuin kulttuurisesti.

Toisinkin voisi olla.

Sisällysluetteloon Muut lehdet Etusivulle