ITKUVIRRET HÄISSÄ JA HAUTAJAISISSA

Itkuvirret ovat ortodoksisessa Karjalassa elänyttä suullista riittirunoutta. Itkujen esittäjät olivat aina naisia ja ittkujen avulla käsiteltiin voimakkaita tunteita. Itkut liittyivät yksilön, perheen, suvun ja kylän tärkeimpiin riitteihin; häihin, hautajaisiin ja joskus myös pojan sotaväkeen joutumiseen.
Kuolleen uskottiin kuulevan kaiken hautaamista edeltävinä päivinä. Itkut alkoivat jo hyvissä ajoin ennen hautajaisia:

l) Ruumiinpesussa kyseltiin, oliko pesu vainajan mieleen. Samalla pestään maallinen pois, ruumis synnittömän valkoiseksi, toive jälleensyntymästä joutsenena. Anni Lehtosen tytär lauloi seuraavan valko- sanaa assosioivan virren hänen isänsä kuoltua. (Paulaharju 1924)
"Valkoalkoa valkeien valtajoutsenuisien valallisiks valkie hyväseni (isä), jotta ei valkoalenteisien vaivasissa valkeien ilmojen peältä vallan puuttuis valkeih syntysih. Kaunisselkoa kaunehien karjalintusien kajollisiks kaunis hyväseni, jotta ei likojen kaihoisissa koalaltais kaunehien
ilmojen peältä kaunehih syntysih."

2) Ruumista pidettiin pirtissä laudalla kaksi vuorokautta, ja vainajaa kutsuttiin "eläväksi ruumiiksi". Hänelle juteltiin sekä laulettiin. Itkijä istuu jakkaralla ruumiin pääpuolella, ja pitää liinaa käsissään joskus silmien, joskus suun edessä. Aluksi itkijän kuuluu ihmetellä vainajan asua ja vaikenemista; sitten todetaan, että vainaja on puettu "valkeisiin syntysiin lähtöä varten"

3)Herätysitku: aloitetaan puolen yön aikaan, herätellään vainajaa ja kummastellaan miksei hän nouse.

4) Itku arkuntekijöille: Alussa laulaja ihmettelee mitä arkuntekijä puuhaa, tekeekö hän ehkä vesikelkkaa? Sitten todetaan kuolema, toivotaan hyvää sijaa kuolleelle.

5) Lähtöitkut. Kolmantena aamuna vainaja hyvästeltiin, arkku nostettiin ja kaikki talossa olleet tuolit kumottiin Aloitetaan lähtöitkut, jossa laulun minä on itse vainaja. Lauluissa vainaja pyytää anteeksi pirtin eri osilta, ikoninurkalta, uunilta ja ikkunalta.
Samalla tavalla pihassa pyydetään anteeksi paikoilta, siltä varalta että vainaja on eläissään pahoilla sanoilla loukannut esineitä ja paikkoja. Näin lunastetaan maanpäällisten voimien siunaus.

6) Hautausitkut. Niissä toivotaan, että vainajalle jäisi mahdollisuus nousta helpolla haudasta. Toivotaan kevyttä haurtaa; ei kiviä, vain lehtiä päälle ja pieni reikä maanpinnalta arkkuun jotta sielulla olisi kulkureitti.

7) Haudalta paluun itkut. Hautauksen jälkeen itkijät tulevat kotipihaan ja etsivät vainajaa, onko hän aitan takana, onko metsikössä. Sitten häntä etsitään sisältä, olisiko hän pyrähtänyt lintuna kotiin ennen muuta väkeä.

Hautajaisaterialla ei enää saanut itkeä.

Kuolinitku sisarta hautaamaan tultaessa

Miksi ovat minulle surevalle naiselle tällä kerralla tullessa nuo kujanvieret niin murheissaan
tällä kerralla tullessa aidanvieret niin allapäin?
Ennen näille pihoille tullessa niin kauniit päivyet paistoivat.
Miksi tällä kerralla näiden kauniiden kamarien ja pihojen ylle ovat niin pimeät pilvet seisahtaneet?
Mitä outoa kummaa on saapuvilla naisen surevaisen tullessa?
Toiste minun tullessa näille pihoille satakieli-lintusel soittelivat, pääskylintuset puhelivat.
Miksi ovat tällä kerralla tullessa satakieli-lintusten jalat katkenneet, pääskylintusten päät murtuneet?
Mitä outoa kummaa on saapuvilla naisen surevaisen tullessa?
Toisella kerralla minun tullessa näiden kauniiden kamarien päädyissä olivat
pitkiltä matkoilta saapuneina kaikki kultaiset natoisel hameenhelmojaan kuivailemassa.
Miksi nyt naisen surevaisen tullessa ovat kuivausorret ja tukipuut katkenneet?

HÄÄITKUT

Hääitkutkin alkavat jo paljon ennen häitä. Kihlautumisen jälkeen itkut alkoivat, morsian peitti silmänsä liinalla jota kutsuttiin "ujoiksi". Morsian itkee jättäessään omaisensa, sukunsa ja kotinsa.

1) Kihlontavirsi isälle alkaa kyselyllä, miksi tuohukset on sytytettyjä mitä isä neuvottelee outojen ihmisten kanssa. Sitten hän itkee äidille, ja äiti esittää vastaitkun.

2) Morsianta kutsuttiin "antilaaksi" ja hän kiertelee "itkettäjänsä" kanssa kylän, ystävänsä, sukunsa ja tutut paikkansa.

3) Neitsytkylpyyn liittyvät itkut, ja taiat hoiti itkettäjä ei morsian itse.

4) Illalla sulhasen naispuolinen edustaja tuli "lahjomaan". Silloin itkijä valittaa, miksi hänen pitäisi ottaa lahjat. Morsian ei halua koskea lahjoihin, koska ne merkitsevät siirtymää toiseen sukuun.

5) Viimeinen yö syntymäkodissa alkaa itkulla äidille, joka laittaa vuoteen. Sitten seuraa erilaisia herätysitkuja, unenkerrontaitku, ja vaihe päättyy murkinaitkuun aamulla: siinä ihmetellään miksi äiti kyynelehtii jo näin varhain aamulla. Vaihe päättyy hiusten laittamisitkuihin.

6) Päivällä sulhaskansa tulee, ja alkaa juhlalliset ”katsotusitkut”, joissa on erikseen sulhasen ja morsiamen puoli, ja morsian liikkuu rituaalin ajan näiden kahden puolen välillä.

7) Lopulta seuraa menot jossa morsian hyvästelee pihansa, sitten on päähineen laitto ja lähtö.