Esihistorian aikajaottelu

Esihistoria jaetaan kolmeen kauteen: kivi-, pronssi- ja rautakauteen. Kivikaudella tarkoitetaan aikaa, jolloin ihmisellä ei vielä ollut metalleja käytössään. Kivikausi jaetaan edelleen kolmeen aikakauteen ja nämä puolestaan eri kulttuureihin, jotka on nimetty tärkeimpien löytöpaikkojen mukaan.

Tämä kronologinen jaottelu on kehitetty esineiden luokittelua ja ihmisen historian tutkimusta varten 1800-luvulla. Esihistorian kesto ja päättymisajankohta vaihtelevat eri puolilla maapalloa. Myös Skandinavian tapahtumat on ajoitettava jossain määrin muusta eurooppalaisesta kronologiasta poiketen, vaikka kausien nimet ovat samat.

Paleoliittinen kausi on esihistorian vanhinta aikaa. Se alkaa noin 4 miljoonaa vuotta sitten. Taidehistorian peruskurssien dialuettelossa paleoliittinen kausi kattaa vuodet 34000 - 10000 eaa. Ajanjaksolta ovat peräisin Euroopan taiteen historian vanhimmat säilyneet kuvat ja veistokset.

Paleoliittiselta ajalta ovat peräisin mm. Ranskan Chauvet´n, Lascaux´n ja Espanjan Altamiran luolamaalaukset. Luonnonvärien lisäksi ihminen työsti kiveä, puuta, luuta, nahkaa ja savea. Uusimpien tutkimusten mukaan paleoliittisella kaudella myös kudottiin kangasta. Paleoliittisen ajan ihmiset elivät pyyntikulttuureissa. Ihmiset liikkuivat vuodenaikojen ja ravinnon mukaan. Osan vuotta he asuivat kylämäisissä yhteisöissä. Asumusten rakennusaineina käytettiin mm. savea ja mammutinluita. Asumuksissa oli ainakin yksi tulisija, joissakin useita. Skandinaviassa oli tähän aikaan jääkausi eikä Suomessa ollut asutusta.

Kivikauden keskimmäistä jaksoa kutsutaan mesoliittiseksi ajaksi. Sen kattaa vuodet n. 8000 - 3000 eaa. Euroopassa tapahtui suuria ilmaston ja ympäristön muutoksia. Merenpinnan nousu katkaisi Brittein saarten ja muun Euroopan välisen maayhteyden. Osa riistaeläimistä kuoli sukupuuttoon tai ne siirtyivät laiduntamaan pohjoiseen. Mesoliittisen ajan lopulta on säilynyt ensimmäisiä kuvauksia maanviljelystä ja ihmisten välisistä taisteluista. Näitä kalliomaalauksia on löydetty Välimeren maista, missä ilmastonmuutokset olivat muuta Eurooppaa vähäisempiä. Merkkejä pysyvämmästä asutuksesta ovat esim. Jerikon kaupunki Lähi-idässä sekä Catal Hüyük Anatoliassa (nyk. Turkki). Suomen esihistoria alkaa jääkauden päättyessä n. vuodesta 8000 eaa. ja mesoliittinen kausi päättyy maassamme n. 5100 eaa.

Kivikauden nuorin kausi, neoliittinen aika oli vuosina n. 5100 - 1200 eaa. Neoliittisella kaudella ihminen siirtyi Euroopassa maanviljelyyn ja karjankasvatukseen. Eri puolilla maapalloa siirtyminen maanviljelyyn tapahtui hieman eri aikoina. Esimerkiksi Lähi-Idässä maanviljelyyn siirryttiin 8. vuosituhannella eaa., Kreikassa 6. vuosituhannella eaa. Väestönkasvun ja maanviljelyyn liittyvän maanomistuksen myötä kehittyivät kaupunkiyhteisöt ja valtakunnat. Neoliittiseen kauteen liittyy myös megaliittikulttuuri. Megaliitti tarkoittaa suurta kiveä tai niistä rakennettua monumenttia, kuten esim. Stonehenge Englannissa.

Suomen neoliittinen kausi ajoitetaan vuosiin n. 5100 - 1500 eaa. Neoliittiselta ajalta ovat peräisin mm. Suomen esihistorialliset kalliomaalaukset ja kampakeraamisen kulttuurin saviastiat.