Symbolistinen taidesuuntaus kehittyi Ranskassa 1800-luvun loppupuolella vastustamaan realismia, naturalismia ja impressionismia. Kuvataiteen symbolismi syntyi läheisessä vuorovaikutuksessa ranskalaisen runouden symbolismiin, jonka edustajia olivat esimerkiksi Charles Baudelaire, Stéphane Mallarmé ja Paul Verlaine (Kirjallisuuden aikajana: 1800-luku >> Ranskalainen symbolismi).

Symbolistitaiteilijat olivat kiinnostuneita idealistisesta aatemaailmasta. Platonin tekstien lisäksi he lukivat innokkaasti Plotinoksen ja Emanuel Swedenborgin kirjoituksia. Erityisen tärkeä symbolisteille oli Swedenborgin ajatus korrespondensseista eli vastaavuuksista. Tämän näkemyksen mukaan kaikilla aistein havaittavilla elementeillä oli ylimainen vastineensa. Vastaavuuksia etsittiin myös eri taiteenlajien väliltä: kuvataiteesta, runoudesta ja musiikista. Lisäksi monet symbolistitaiteilijat tutkiskelivat teosofiaa, okkultismia, spiritismiä ja nietzscheläistä yli-ihmisoppia.  

Symbolistitaiteilijoiden keskeinen taustavaikuttaja oli ruusuristiliikkeen perustaja Josephin (Sâr) Péladan, joka avasi vuonna 1982 Rose + Croix -nimisen katolisen taidesalongin Pariisiin. Hän korosti taiteen tradition merkitystä ja plastista muodonantoa ja nosti taiteilijoiden esikuviksi Primaticcion ja Correggion "ylevöitetyt alastonkuvat" sekä kasvokuvat Leonardon ja Michelangelon tapaan. Péladanin ihanne oli androgyyninen nuorukaishahmo, joka hänen käsityksensä mukaan heijasti henkisyyden korkeinta astetta.  

Rose + Croix -salongin säännöt kielsivät kokonaan muun muassa historialliset ja patrioottiset aiheet, aikalais- ja kotieläinkuvaukset, merimaisemat, kukka- ja hedelmäasetelmat sekä humoristiset aiheet. Näiden sijasta symbolistit etsivät aiheita unista ja katolisesta mystiikasta, myyteistä ja legendoista, joiden aineksia he kuitenkin käyttivät teoksissaan parafraaseina - yhdistellen elementtejä eri kertomuksista. Yksi suosituimmista innoituksen lähteistä oli Narkissoksen tarina.

Symbolismin piiriin lukeutuneita taiteilijoita ovat esimerkiksi Arnold Böcklin, Paul Gauguin, Paul Sérusier, Emile Bernard ja Pierre Puvis de Chavannes, joista erityisesti viimeksi mainittu oli esikuva monille pohjoismaisille symbolistitaiteilijoille. Yksi pohjoismaiden tunnetuimmista symbolisteista oli norjalainen Edvard Munch. Suomalaisista maalareista keskeisimpiä olivat Akseli Gallen-Kallela, Magnus Enckell, Ellen Thesleff, Beda Stjernschantz, Väinö Blomstedt ja Hugo Simberg. Myös Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin vuosisadanvaihteen maalauksissa esiintyy symbolistisia piirteitä, ja myöhäiseksi symbolistiksi on nimetty esimerkiksi Oscar Parviainen.

Puhuttaessa symbolismista tarkoitetaan yleensä taiteen aatteellista sisältöä. Käsitteellä syntetismi puolestaan viitataan teosten muotokieleen. Usein symbolistinen sisältö ja syntetistinen muoto kohtaavat samassa teoksessa.  Syntetistinen maalaustyyli syntyi Bretagnen Pont-Avenissa vuodesta 1886 työskennelleen taiteilijaryhmän piirissä. Ryhmän keskeisiä edustajia olivat Emile Bernard ja Paul Gauguin. Vuonna 1891 muodostettiin virallinen syntetistien ryhmä, johon Gauguinin ja Bernardin lisäksi kuuluivat Charles Laval, Louis Anquetin, Émile Schuffenecker ja Daniel de Monfried. Tyylillisiä esikuvia etsittiin muun muassa eri maiden kansantaiteesta, japanilaisista puupiirroksista ja keskiaikaisista lasimaalauksista.

Syntetismin perusajatus on, että ilmaisu tehostuu muotoja yksinkertaistamalla, ääriviivoja korostamalla ja värejä pelkistämällä. Syntetistinen taiteilija ei maalatessaan jäljitellyt luontoa, vaan työskenteli muistinvaraisesti - tiivistämällä ja keskittämällä luonnosta tekemiään havaintoja. Todellisuusilluusiota tärkeämpää oli oikean tunnelman herättäminen. Taideteoksen tuli johdattaa katsojansa mielentilaan, jonka myötä hän voisi tavoittaa muiston kadotetusta paratiisista, aistein havaittavan varjomaailman taakse kätkeytyneestä platonisesta ideamaailmasta. Taideteoreetikko Albert Aurier kiteytti symbolismin perusajatuksen toteamalla, että katsojan ja teoksen, subjektin ja objektin tulisi kohdata toisensa aineettomassa suudelmassa tai syleilyssä.

KATSO KUVAT LAITOKSEN KUVAMATERIAALISTA:

Yleinen taidehistoria

KUVA Y 15:38 Paul Gauguin, Omakuva, 1888
KUVA Y 15:39 Paul Gauguin, Jaakobin paini, 1888
KUVA Y 15:40 Paul Gauguin, Ave Maria, 1891
KUVA Y 15:41 Émile Bernard, Bretagnelaisia naisia, 1888
KUVA Y 15:42 Paul Sérusier, Yksinäisyys (Bretagnelainen nainen), s.a.
KUVA Y 15:43 Paul Sérusier, Talismani (Bois d'Amourin metsä), 1888
KUVA Y 15:44 Pierre Puvis de Chavannes, Pyhä lehto, 1883-84
KUVA Y 15:45 Arnold Böcklin, Kuoleman saari, 1880
KUVA Y 15:46 Edvard Munch, Sairas Tyttö, 1885-1886
KUVA Y 15:47 Edvard Munch, Huuto, 1893
KUVA Y 15:48 Edvard Munch, Elämän tanssi, 1899-1900
KUVA Y 15:49 Edvard Munch, Tyttöjä sillalla, 1900

Suomen ja naapurimaiden taide

KUVA S 16:53 Akseli Gallen-Kallela, Démasqué, 1888
KUVA S 16:54 Akseli Gallen-Kallela, Aino-triptyykki, 1891
KUVA S 16:55 Akseli Gallen-Kallela, Sammon taonta, 1894
KUVA S 16:56 Akseli Gallen-Kallela, Tuonelan matkalla (1888-)1894
KUVA S 16:57 Akseli Gallen-Kallela, Probleemi, 1894; Symposion, 1894
KUVA S 16:58 Akseli Gallen-Kallela, Ad Astra, 1894
KUVA S 16:59 Akseli Gallen-Kallela, Sammon puolustus, 1895 ja 1896
KUVA S 16:60 Akseli Gallen-Kallela, Lemminkäisen äiti, 1897
KUVA S 16:61 Akseli Gallen-Kallela, Velisurmaaja, 1897
KUVA S 16:62 Akseli Gallen-Kallela, Ilmarinen kyntää kyisen pellon, 1900
KUVA S 16:69 Eero Järnefelt, Leikkiviä lapsia (Aatami ja Eeva), 1895
KUVA S 16:70 Eero Järnefelt, Koli, 1899
KUVA S 17:04 Pekka Halonen, Väinämöisen soitto, 1897
KUVA S 17:05 Pekka Halonen, Lumisia männyntaimia, 1899
KUVA S 17:06 Pekka Halonen, Erämaa, 1899
KUVA S 17:13 Magnus Enckell, Omakuva, 1891
KUVA S 17:14 Magnus Enckell, Poika ja pääkallo, 1893
KUVA S 17:15 Magnus Enckell, Herääminen, 1894
KUVA S 17:16 Magnus Enckell, Nuotankutoja, 1894
KUVA S 17:17 Magnus Enckell, Fantasia, 1895
KUVA S 17:18 Magnus Enckell, Poika ja purje, 1902
KUVA S 17:19 Magnus Enckell, Ylösnousemus, 1907
KUVA S 17:20 Väinö Blomstedt, Bourg-La-Reinen hautausmaa, 1894
KUVA S 17:21 Beda Stjernschantz, Kaikkialla ääni kaikuu, 1895
KUVA S 17:22 Ellen Thesleff, Kaiku, 1890-1891
KUVA S 17:23 Ellen Thesleff, Thyra Elisabet, 1892
KUVA S 17:24 Ellen Thesleff, Kevätyö, 1894
KUVA S 17:25 Hugo Simberg, Syksy, 1895; Halla 1895
KUVA S 17:26 Hugo Simberg, Sallittu, 1986
KUVA S 17:27 Hugo Simberg, Kuoleman puutarha, 1896; Haavoittunut enkeli, 1903
KUVA S 17:28 Hugo Simberg, Köynnöstä kantavia poikia, 1906

VOIT KATSOA KUVIA MYÖS SEURAAVISTA TEOKSISTA

GIBSON MICHAEL: THE SYMBOLISTS
ARS. SUOMEN TAIDE 4, s. 254-287.
SUOMEN TAITEEN HISTORIA, s. 216-227.
PINX. MAALAUSTAIDE SUOMESSA. SUURIA KERTOMUKSIA, s. 230-279.


Kirjallisuutta

Gibson, Michael, 1988, The Symbolists, (transl. Michael Gibson), New York: Harry N. Abrams, Inc, (alkuteos: Symbolistes, 1984).

Gibson, Michale, 1994, Le Symbolisme, Köln: Benedikt Taschen Verlag GmbH.

Ilvas, Juha (toim.), 1996, Akseli Gallen-Kallela, Helsinki: Ateneumin taidemuseo.

Kalha, Harri, 2001, "Fantasioita ja kielletyn halun kuvia", teoksessa: Sederholm, Helena (toim.), Pinx. Maalaustaide Suomessa. Suuria kertomuksia, Weilin + Göös, 254-257.

Levanto, Marjatta, 2001, "Hugo Simbergin toinen todellisuus", teoksessa: Sederholm, Helena (toim.), Pinx. Maalaustaide Suomessa. Suuria kertomuksia, Weilin + Göös, 270-279.

Pennanen, Tapani ja Suominen, Tapio (toim.), 1988, Magnus Enckell 1870-1925,
Tampere: Tampereen taidemuseo.

Ringbom, Sixten, 1998, "Symbolismi, syntetismi ja Kalevala-tyyli", teoksessa: von Bonsdorff, Bengt ym. (toim.), Suomen taiteen historia. Keskiajalta nykyaikaan, (suom. Kaija Valkonen), Helsinki: Schildts Kustannus Oy, 216-227.

Sarajas-Korte, Salme, 1966, Suomen varhaissymbolismi ja sen lähteet. Tutkielma
Suomen maalaustaiteesta 1891-1895, Helsinki: Otava.

Sarajas-Korte, Salme, 1966, Uuden taiteen lähteillä. Suomalaisia taiteilijoita Pariisissa, Berliinissä ja Italiassa 1891-1895, Helsinki: Otava.

Sarajas-Korte, Salme, 1985, Magnus Enckellin Melankolia. Museojulkaisu 1985,
Helsinki: Ateneumin taidemuseo.

Sarajas-Korte, Salme, 1989, "Maalaustaide 1890-luvulla - mystiikkaa vai kansallis-romantiikkaa", teoksessa: Sarajas-Korte, Salme (toim.), Ars. Suomen taide 4, Helsinki: Otava, 254-294.

Sarajas-Korte, Salme, 1995, "Magnus Enckellin joutsenfantasia", teoksessa: Ahtola-Moorhouse, Leena (toim.), Ateneum. Valtion taidemuseon museojulkaisu 1994, Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 6-31.

Sarajas- Korte, Salme, 1996, "Axel Gallénin joutsensymboliikasta", teoksessa: Ilvas, Juha (toim.), Akseli Gallen-Kallela, Helsinki: Ateneumin taidemuseo, s. 48-59.

Sarajas-Korte, Salme, 2001, "Valon ja pimeyden lintu", teoksessa: Sederholm, Helena (toim.), Pinx. Maalaustaide Suomessa. Suuria kertomuksia, Weilin + Göös, 246-253.

Sederholm, Helena (toim.), Pinx. Maalaustaide Suomessa. Suuria kertomuksia, Weilin + Göös.

Stewen, Riikka, 1989a, Hugo Simberg - unien maalari, Helsinki: Otava.

Stewen, Riikka, 1989b, "Reunamerkintöjä kauneuden kokemuksen historiaan. Symbolismin estetiikasta", teoksessa: Pennanen, Tapani ym. (toim.), Synty ja
kuolema, Tampere: Tampereen taidemuseo, 164-173.

Stewen, Riikka, 1996, "Suljetut silmät", teoksessa: Lyytikäinen, Pirjo ym. (toim.), Katsomuksen ihanuus. Kirjoituksia vuosisadanvaihteen taiteista, Helsinki: SKS, 17-26.

Stewen, Riikka, 1998, "Lapsuuden kuvia 1800-luvun muistikirjasta", teoksessa: Lukkarinen, Ville (toim.), Taide ja okkultismi. Kirjoituksia taidehistorian rajamailta, Helsinki: Taidehistorian seura, 143-153.

Stewen, Riikka, 2000, "Rakkauden kehissä: Magnus Enckellin mytologiat", teoksessa: Tihinen, Juha-Heikki ja Björklöv, Jari (toim.), Magnus Enckell 1870-1925, Helsinki: Helsingin kaupungin taidemuseo, 40-65.

Stewen, Riikka, 2002, "Symbolistisia suuntauksia 1890-luvulla", teoksessa:
Sederholm, Helena (toim.), Pinx. Maalaustaide Suomessa. Suuria kertomuksia, Weilin + Göös, 232-245.

Waenerberg, Annika, 1996, Parviaisen matkassa - med penseln i bagaget. Oscar Parviainen 1880-1938, Joensuu: Joensuun taidemuseo.

Waenerberg, Annika, 1999a, "Kuoleman kuvat ja Oscar Parviaisen taide", teoksessa: Bergroth, Tom ym. (toim.), Aboa 1995-96. Turun maakuntamuseon vuosikirja, Turku: Turun maakuntamuseo, 98-108.

Waenerberg, Annika, 2001, "Eero Järnefeltin Koli-maisemien "Lähestulkoon symboolinen luonne", teoksessa: Malme, Heikki (toim.), Eero Järnefelt 1863-1937, Helsinki ja Joensuu: Valtion taidemuseo / Ateneumin taidemuseo ja Joensuun taidemuseo, 52-93.

Waenerberg, Annika, 2001, "Oscar Parviaisen ilot ja kauhut", teoksessa: Sederholm, Helena (toim.), Pinx. Maalaustaide Suomessa. Suuria kertomuksia, Weilin + Göös, 262-269.