Ludvig-Maximilians-Universität München, Saksa

Monta syytä valita München

Olin ajatellut lähteä Müncheniin koska kaupunki oli tuttu lomamatkoilta ja poikaystäväkin on siellä päin. Jyväskylän yliopisto järjesti tiedotustilaisuuksia, joissa aikaisemmin opiskelijavaihdossa olleet kertoivat kokemuksiaan. Kuulin hyviä arvioita Münchenin yliopistosta ja hain lisätietoa verkkosivuilta. Tärkeää oli myös oman ainelaitoksen ihmisten tuki ja rohkaisu. Varsinkin meillä saksan laitoksella vaihtoon lähtöön kannustettiin hyvin.

Erasmus-vaihdosta oli sitten kokonainen tiedotuspäivä ja siellä oli vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muiden tahojen asiantuntijoita kertomassa asioista. Tarvittavat lisätiedot ja apua hakemiseen sain kotiyliopistoni Erasmus-vastaavalta.

Hiukan yllättäen ongelmaksi tuli, ettei kotikuntani sosiaalitoimi ollut valmis myöntämään avustusta liikkumistaidon ohjaukseen Saksassa. Perusteena oli, että koska asun ulkomailla, ei tukea voi maksaa. Miten pakollisen ulkomailla harjoittelun voisi muutenkaan tehdä? Asian käsittely jäi kesken, kun tuli aika lähteä. Satuin onneksi saamaan tukea liikkumistaidon ohjaajan palkkaamiseksi Sokeain ystävät ry:ltä.

Opiskelun järjestelyihin liittyvä paperisota oli Erasmus-vaihdon osalta vähäisempi kuin itsenäisessä haussa. Saksassa tarvitaan oleskelulupa yli kolmen kuukauden oleskeluun ja luvan saamiseksi täytyy todistaa olevansa siellä kirjoilla yliopistossa.

Haasteellisia ympäristöjä ja ystävällistä väkeä

Perillä oli tiedotustilaisuuksia vaihto-opiskelijoille ja oma tiedotustilaisuus uusille vammaisille opiskelijoille. Avustajaa ei ole käytettävissä, mutta yliopistolla on siviilipalvelusmies, joka tuottaa oppimateriaaleja ja muita palveluja. Suuremmista järjestelyistä voi mennä puhumaan erityiselle vastuuhenkilölle ratkaisun löytämiseksi.

Olen käynyt tutustumassa myös paikalliseen näkövammaisten yhdistykseen, mistä sain erään toisen näkövammaisen saksan opiskelijan yhteystiedot. Hän on kertonut paljon hyödyllistä yliopistosta ja opettajista.

Keskeisiä haasteita ovat olleet yliopiston valtavan suuri, sokkeloinen päärakennus ja metrolla kulkeminen. Olen myös joutunut hiomaan taitojani kuunnella autojen äänten perusteella, milloin valo on jalankulkijoille vihreä. Täällä ei ole äänimerkkejä läheskään kaikissa liikennevaloissa.

Asun 7 kilometrin päässä yliopistosta opiskelijatalossa 14 neliön yksiössä. Asunnon saaminen on yllättävän vaikeaa. Minulla oli onnea, että sain pysyä samassa asunnossa, kun jatkoin opiskelua Erasmus-jakson päätyttyä. Tämän talon asukkaathan ovat jo tuttuja ja yhteistä toimintaa on satunnaisista yhteisistä paikallisruokatapahtumista talon omaan rugby-joukkueeseen asti. Yleensäkin täällä ollaan ystävällisiä ja aloitteellisia keskustelemaan. Metroasemilla kysytään, voisiko jotenkin auttaa, kerrostalon hississäkin tervehditään ja keskustellaan, mitä Suomessa ei satu niin usein.

Vammainen opiskelija voi saada ilmaiset metromatkat ja junaliput Münchenin lähialueella sekä alennuksia erilaisista pääsylipuista hakemalla vammaistodistuksen. Jostain syystä todistuksen saaminen saattaa kuitenkin viedä aikaa, minä sain odottaa neljä kuukautta.

Opetus ja oppimateriaalit totuttua laatua

Opiskelun sisältöjen suunnitteluun Münchenin yliopistolla on tarjottavana paljon laajempi valikoima erilaisia kursseja kuin kotiyliopistolla, mutta samalla vaatimukset kokonaisuuden suhteen ovat tiukemmat. Kotimainen malli tuntuu jotenkin paremmalta.

Opetus ja oppimateriaalit ovat sitä, mihin muutenkin olen tottunut. Monisteita on paljon, mutta pyytämällä saa opettajilta aineistot levykkeellä. Joitain tekstejä on saatavissa vain paperilla, mutta minulla on itselläni skanneri, jolla saan ne tiedostomuotoon. Nyt, kun olen opiskellut norjaa, ovat seminaariryhmät olleet pienempiä ja se on helpottanut osallistumista.

Opintoni ovat hyvällä mallilla, vielä kesälukukausi ja seuraava vuosi niin onkin gradun aika. Kannustan lähtemään ja kokeilemaan!

Riikka Kannisto, München


Paluu Esteettä-vaihtoon-sivulle