Luuppi - Tutkivan journalismin portaali

Luuppi

Etusivu
Uutiset
Jutut
Gurut
Tutkimus
Tiedonhaku
Linkit

Palaute

Asko Temmes

Pääseekö eduskuntaan rahalla?

Hyvät periaatteet ja sukkela suuvärkki eivät takaa kansanedustajan työtä, sillä vaalityötä vauhdittamaan tarvitaan lähes poikkeuksetta myös iso tukku rahaa. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Keski-Suomesta valituista kansanedustajista jokainen panosti huomattavasti suuremman summan rahaa vaalityöhön, kuin mitä ehdokkaat keskimäärin. Myös kokemus eduskuntatyöstä oli merkittävä tekijä läpimenon kannalta, sillä kahdeksan ehdokasta kymmenestä olivat istuvia kansanedustajia. Vanhat edustajat eivät kuitenkaan laskeneet tämän varaan, vaan pelasivat varman päälle säästelemättä vaalibudjeteissaan. Istuvien kansanedustajaehdokkaiden vaalibudjetti oli keskimäärin 25 000 euroa ja valittujen kansanedustajienkin keskimäärin yli 24 000 euroa.

Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta tuli voimaan vuonna 2000. Sen mukaan kansanedustajaksi tai varaedustajaksi valitun on tehtävä oikeusministeriölle ilmoitus vaalirahoituksestaan kahden kuukauden kuluessa vaalien tuloksen vahvistamisesta. Eduskuntavaaleissa on erikseen ilmoitettava kunkin yksittäisen tuen arvo ja sen antajan nimi, jos sen arvo on vähintään 1 700 euroa.

Tein kyselyn vaalibudjetin suuruudesta kaikille Keski-Suomen kansanedustajaehdokkaille maaliskuun alussa muutaman päivän ennen varsinaista vaalipäivää. Kysely tehtiin sähköpostilla ja puhelimitse. Reilusti yli puolet ehdokkaista vastasi kyselyyn. Suurimpien puolueiden ehdokkaista lähes kaikki vastasivat ja istuvista ehdokkaista ainoastaan yksi ei ollut vielä arvioinut vaalibudjettinsa suuruutta.

Suuret puolueet, suuret rahat

Kaikkien kyselyyn vastanneiden ehdokkaiden vaalibudjettien keskiarvo oli hieman yli 10 000 euroa. Yhteensä kyselyyn vastanneet 64 ehdokasta käyttivät rahaa vaalityöhön 654 941 euroa. Puolueista eniten rahaa käyttivät keskustan ehdokkaat, joilta rahaa vaaleihin kului keskimäärin yli 19 000 euroa. Kokoomuksen ehdokkaiden vaalibudjettien keskiarvo oli yli 17 000 euroa ja SDP:n ehdokkaiden hieman yli 15 000 euroa. Kolmen suurimman puolueen vaalibudjetit tekivätkin selkeän pesäeron pienempiin puolueisiin ja tämä näkyy myös vaalituloksessa. Keskusta, SDP ja Kokoomus saivat kymmenestä Keski-Suomen kansanedustajapaikasta kahdeksan. Kokoomuksen vaalimenestys Keski-Suomessa kuitenkin osaltaan sotii olettamusta vastaan, että eduskunnan ovet avautuisivat rahan voimalla. Kyselyyn osallistuneet Kokoomuksen ehdokkaat satsasivat vaalikampanjaansa puolueista toiseksi eniten rahaa, mutta tuloksena oli vain yksi kansanedustajapaikka. Toisaalta Keskustan ja SDP:n yksittäisillä ehdokkailla oli kokoomusehdokkaita suurempia vaalibudjetteja.

Pienet puolueet eivät rahakkailla kampanjoilla juhlineet. Vasemmistoliiton ehdokkaiden keskiarvobudjetti oli lähes 7 000 euroa ja kristillisdemokraattien ehdokkaiden runsaat 6 300 euroa. Molemmat puolueet kuitenkin onnistuivat saamaan istuvan kansanedustajansa läpi vaaleissa. Suurempia budjetteja oli harvoilla. Vihreiden ehdokkaiden vaalibudjetin keskiarvo oli reilut 3 700 euroa, eikä yhdenkään kyselyyn vastaneen vaalirahoitus kohonnut yli 10 000 euron.

Pienimpien puolueiden ehdokkaiden vaalirahoitus vaihteli nollabudjetista muutamaan sataan euroon. SKP:n ehdokkaat käyttivät keskimäärin 163 euroa, Muutosvoima Suomen ehdokkaat 50 euroa ja KTP:n kumpikin ehdokas ilmoitti vaalibudjetikseen pyöreän nollan. Kuten erään pienen puolueen ehdokas totesi: ”turha laittaa rahaa kampanjaan, kun ei tule kuitenkaan valituksi”.

Julkisuuttakin tarvitaan

Jotkut ehdokkaista pistivät suuriakin summia kampanjaansa ja tuloksena oli kuitenkin pettymys. Rahalla eduskuntapaikkaa ei siis voi ostaa, mutta läpimenneiden ehdokkaiden vaalibudjettien keskiarvo osoittaa, että ilman tuntuvaa taloudellista panosta leikkiin on turha lähteä.

- Ei pelkällä rahalla mennä läpi. Oli ehdokkaita, jotka pistivät paljon rahaa kampanjaansa ja äänimäärä jäi silti vaatimattomaksi, vs. yliassistentti Jouni Vauhkonen Jyväskylän yliopistosta arvelee.

Vauhkosen mielestä vaalimenestykseen tarvitaan rahallisen panostuksen lisäksi hyvä tukiryhmä ja aikaa käydä perusteellista kampanjaa. Parhaimmillaan ehdokas on saattanut kiertää maakuntaa jopa vuosia vaalityö mielessään. Myös ehdokas joka on syntynyt maaseudulla, pääsee keräämään lisä-ääniä synnyinseudultaan. Kaupunkilaisten ääniä pystyy keräämään sitten muilla keinoilla.

Julkisuudessa näkyminen ja paljon eri ihmisiin tutustuminen, esimerkiksi työn tai luottamustoimen kautta, on melkeinpä ainoa keino kerätä ääniä ilman näkyvää rahallista satsausta. Millaisen ehdokkaan sitten on mahdollista ylipäätään mennä läpi vaaleissa ilman paksua rahatukkua.

- Ainut keino, että joku jolla on entuudestaan julkisuutta. Tai sitten henkilöllä täytyy olla jonkinlaista katujulkisuutta tai iso työpaikka. Sairaanhoitajat tai lääkärithän valitaan usein tällä perusteella. Tai sitten pitää olla Laatikaisen (Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen) suosiossa, Vauhkonen tuumii. Paljon rahaa tai ei, vaaleissa läpi pääseminen vaatii aina sinnikästä ja määrätietoista työtä. Jos on kiinnostunut poliittisen broilerin urasta, käy tie eduskuntaan yleensä kovan rahallisen satsauksen kautta, sillä julkisuuskuvaa ei ole päässyt nuorella iällä useinkaan vielä syntymään. Yksi helpompikin keino on olemassa.

- Joko nuorena heti tai sinnikkäästi yrittämällä. Toinen keino on sitten ryhtyä ehdokkaaksi ammattiyhdistyksen kautta, jolloin on olemassa jo valmis organisaatio, joka puhuu puolesta, Vauhkonen luettelee.

Eniten rahaa Keski-Suomesta vaalibudjettiinsa käyttivät keskustan ehdokkaat Petri Neittaanmäki ja Tiina Koponen. Molemmat käyttivät kampanjaansa oman ilmoituksensa mukaan 40 000 euroa. 28-vuotias Neittaanmäki tuli valituksi eduskuntaan jo toiselle kaudelle. Myös ensimmäistä kertaa eduskuntaan pyrkiessään Neittaanmäen näkyvä kampanjointi herätti huomiota. Tiina Koponen puolestaan ei tullut valituksi eduskuntaan.

Tv-mainonnan merkitys kasvussa

Ehdokkaat keräävät varansa vaalikampanjointiin kuka mistäkin. Jotkut kokoavat rahoitustaan yrityksiltä, järjestävät hintavia seminaareja tai myyvät arpoja ja taidetta. Myös yhdistykset ja ammattiliitot rahoittavat ehdokkaita. Monet ehdokkaista rahoittavat vaalitaistelunsa reilusti lainalla, minkä voi sitten maksaa helposti takaisin kansanedustajan palkalla. Tietysti sillä edellytyksellä, että tulee valituksi.

Monen ehdokkaan vaalibudjetista valtaosan vie sanomalehti- ja televisiomainonta. Vaalien alla esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisessa pieni väri-ilmoitus etusivulla maksoi yli 1 200 euroa. Lehden välissä jaettavalle henkilökohtaiselle nelisivuiselle vaaliliitteelle tuli hintaa jo peräti 12 000 euroa. Myös keskisuomalaisten olohuoneisiin työntyminen televisiovastaanottimen kautta tuli hintavaksi ehdokkaille. Alle puolen minuutin mainos 35 kertaa esitettynä maksoi noin 8 400 euroa. Vauhkonen uskoo, että televisiomainonta tulee korostumaan myös jatkossa siinä missä vaalibudjettien kokokin.

- Aina vain laitetaan enemmän rahaa vaalityöhön. Nyt nähtiin ensimmäistä kertaa myös laajat tv-kampanjat ja tv-mainonnan osuus tulee varmasti jatkossa lisääntymään. Amerikan opit on käyty hakemassa, mutta vielä mainostoimistot eivät ole keksineet tehokkaita tapoja mainoksiin, Vauhkonen sanoo.

Toistaiseksi ehdokkaiden televisiossa nähdyt vaalimainokset ovatkin olleet vielä melko kotikutoisen oloisia. Vauhkonen ei usko, että suomalaiseen luonteenlaatuun sopisi mainoksessa lähteä avoimesti nokittamaan toista ehdokasta tai puoluetta, kuten Yhdysvalloissa on tapana, jossa kaksipuoluejärjestelmä helpommin antaa mahdollisuuden vastakkainasetteluille.

- Suomalaiset eivät tykkää siitä, että toista haukutaan, Vauhkonen perustelee.

Henkilön arvostelu voi myös kääntyä ryöpytyksen kohteena olevan eduksi. Tästä esimerkkinä ovat eduskuntaan paluun tehneet kansanedustajat Matti Ahde ja Kauko Juhantalo.

Jouni Vauhkonen oli itsekin ehdolla eduskuntaan vihreiden listalta. Vaalibudjetikseen hän ilmoitti 7 905 euroa, mikä on vihreiden ehdokkaista eniten. Panostuksella irtosi 783 ääntä. Onko seuraaviin eduskuntavaaleihin tarkoitus pistää lisää rahaa likoon?

- Enpä usko, ainakaan nykyisellä tulotasolla ja se riippuu myös tukijoista. Vihreille ei rahamäärä ole tärkeää. Tämä oli nyt lanseeraus maakuntaan ja tulevaisuudessa olen puolueen käytettävissä, Vauhkonen selvittää.

Hukkaan vaalirahat eivät suinkaan menneet, sillä näkyvyys on myös satsaus tulevaisuuteen.

- Vaaleja ei voi ajatella yksinä vaaleina. Nyt on helpompi lähteä myös kunnallisvaaleihin, Vauhkonen perustelee.

Toistaiseksi paikka valtakunnan vallankahvassa ei houkutellut ketään kyselyyn vastanneista ehdokkaista ylettömiin vaalibudjetteihin, ellei sitten 40 000 euron budjettia sellaiseksi lasketa. Neittaanmäen jälkeen eniten eduskuntapaikkansa uusimisesta maksoivat SDP:n Reijo Laitinen (35 000 euroa) ja keskustan Mauri Pekkarinen (25 000 euroa). Vähimmällä taloudellisella panostuksella eduskuntapaikan sai ikänsä ay-tehtävissä toiminut vasemmistoliiton Matti Kangas (17 000 euroa) ja SDP:n Susanna Huovinen (18 000 euroa). Se, että kymmenestä ehdokkaasta kahdeksan on entisiä kansanedustajia, ei ole Vauhkoselle mitään uutta.

- Onhan tämä aika konservatiivinen maakunta, ei se minua yllätä, Vauhkonen heittää.

Yhdysvalloissa senaattoriksi päästäkseen on oltava käytännössä miljonääri, sillä tv-kampanjalla on ratkaiseva merkitys tuleeko valituksi. Pelkällä rahalla eduskuntavaaleja Suomessa tuskin ratkaistaan tulevaisuudessakaan, mutta entistäkin muhkeampia vaalibudjetteja on odotettavissa. Ja läpi menevien ehdokkaiden lisäksi vaalin suuria voittajia ovat tietysti sanomalehtien ja televisionkanavien ilmoitusmyynti.