HUOM!!! Työryhmä kokoontuu vain lauantaina, salissa Ag C222.1
Työryhmän vetäjinä toimivat Livia Hekanaho ja Minna Niemi.

Nojaan tutkimuksessani Foucault’n valtakäsitteeseen ja teoriaan biovallasta (1980, 1983) ja Judith Butlerin (1990, 1993, 1997) Foucault’n teesien uudelleen muotoiluun kysymyksenä sukupuolistetun identiteetin ruumiillistumisesta. Tarkastelen tutkimuksessani saamelaisuutta foucaultlaisena biovaltana, vallan järjestelmänä, joka tuottaa subjekteja, jotka ruumiillistuvat yksilöinä. Samalla saamelaisuus tuottaa abjektien alueen, joka myös muodostuu yksilöistä. Abjektit putoavat subjektista ja uhkaavat sitä kuolemalla. Butlerilaisittain ilmaistuna ymmärrän saamelaisuuden tutkimuksessani normatiivisena kategoriana, joka tuottaa saamelaisen subjektiuden, joka taas materialisoituu performatiivisesti toiston, jäljittelyn ja sitaation prosessissa saamelaisyksilöinä.

Saamelaisuus instituutiona on nimetty ja tuottunut ajan kuluessa. Väitöskirjani ensimmäinen tutkimustehtävä on analysoida, millä tavalla saamelaisuutta tuotetaan artikuloimalla Lapin Kansa –sanomalehden mielipidekirjoituksissa. Tämä tapahtuu menetelmällisesti Greimasin aktanttimallia käyttäen edeten erilaisien saamelaisuuksien ja saamelaisten toimijuuksien luokitteluun, minkä avulla pohdin, millaiseksi muodostuu valitsemani materiaalin kautta saamelaisuus social bodyna, biovaltana, josta toiston prosessissa muodostuvat saamelaissubjektit ja niiden perustavat rajoitukset, abjektien alue. Asian voi myös ilmaista eri termein, että ensimmäiseksi tutkin lehtimateriaalin kautta, millä tavalla rakentuu hegemonien saamelaisidentiteetti, joka siis määrittyy julkisuudessa artikuloiduksi saamelaisuudeksi. Eläytymismenetelmällä (ja kameramenetelmällä) tutkin, kuinka subjektit tunnistavat itsensä subjekteiksi, tuottavat itsensä subjekteiksi toiston ja sitaation kautta ja ruumiillistuvat saamelaisyksilöinä. Tai kuinka itseä ei tunnisteta subjektiksi, vaan joksikin muuksi, joka kuitenkin ruumiillistuu yksilön kehossa. Analysoin siis myös, mitä on saamelaisuuden abjektius. Tämä on toinen tutkimustehtäväni.

Yksilöt tekevät itsestään vallan subjekteja saavuttaakseen toimijan aseman. Saamelainen subjektius siis mahdollistaa saamelaisen toimijuuden. Abjektien alue uhkaa saamelaisuutta kuolemalla Vallan ja subjektiksi tulemisen mekanismi toimii kaksisuuntaisesti. Valta tuottaa subjekteja, mutta valtaa myös tuottavat yksilöt subjektiksi tulemisen ja itsekurin kautta. Prosessia voidaan lähestyä Foucault’n governmentality-käsitteen avulla. Governmentality muotoilee saamelaisryhmän niin, että yksilöt sopeutuvat ja mukautuvat valtaan ja näin sopeutuminen voidaan nähdä myös tavaksi, jolla yksilöt tulevat saamelaisuuden subjekteiksi tai abjekteiksi. Tarkoituksenani on hahmotella governmentalityn käsitteen avulla hallitsevan saamelaisideologian ja käytäntöjen muodostumista saamelaiseksi subjekteja ja abjekteja tuottavaksi biovallaksi. Toisin sanoen analysoida, millä erityisellä tavalla saamelaisuus valtana toimii tuottaessaan subjekteja, saamelaisia toimijoita (saamelaisuuden artikulaation paradoksit!). Millaiseksi siis muodostuu saamelainen valta ja toimijuus.

Abjektit, saamelaisuuden marginaalissa olevat ja siitä poissuljetut tuottavat omanlaistaan toimijuutta, joka foucaultlaisittain on vastarintaa, butlerilaisittain kumouksellista toimintaa (subversive action). Tämän vastarinnan tai kumouksellisen toiminnan määrittely ja analysointi muodostaa väitöskirjani kolmannen tutkimustehtävän.

Katson kuvataiteen opettajana ja naisena Tizianin maalausta Urbinon Venus vuodelta 1538. Maalaus esittää divaanilla loikoilevaa nuorta alastonta naista. Maalauksessa olevan naisen katse on suunnattu kuvan katsojaan. Näenkö maalauksessa yhden taiteen historian esineellistämistä naisvartaloista? Kenen silmin maalausta katson? Olenko omaksunut naisen määrittelemän mieskatseen omakseni? Minkälaista käsitystä taiteesta, ihmisestä, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta välitän lukiolaisille kuvataiteen tunneilla? Opetanko nuorta pitämään alastonta vartaloa esineenä, jota on paljastamalla peitettävä. Oppitunneilla voin ottaa kantaa asiaan myös ohittamalla sen ja keskittymällä kuvan rakenteellisiin ominaisuuksiin, kuten tarkastelemalla naisvartaloa horisontaalisena linjana vertikaalien joukossa. Opiskelijat kuuntelevat ja saattavat jopa kuvitella minun sanoneen jotakin. Opetusta, joka ei ole elämää eikä koulua varten.

Tizianin maalaus näyttäytyy monena, jos jätän taidehistorialliset raamit ja katson kuvaa kuvana enkä tuijota taiteilijan tai teoksen nimeen. Toisin sanoen irrotan teoksen ’miestaiteilijan uraputkesta’ ja katson maalausta omin enkä muiden määrittelemin silmin. Mihin kysymyksiin maalaus voisi silloin olla vastaus? Minkälaisen tarinan se kertoo ja kenestä? Kuka katsoo ja ketä? Jos näenkin kuvassa naisen katseelle antautuvan kauniin naisen enkä miehelle poseeraavaa esinettä. Mitä toisin toistaminen voisi kyseessä olevan maalauksen tarkastelussa olla?

Käytän esimerkkinä muuta kuin nykymedian kuvastoa, koska pohdin, voisiko vuosisatoja sitten tehdyn naista esittävän maalauksen kautta löytää esimerkiksi kuvataideopetukseen uuden näkökulman tarkastella alastomuutta? Neutraalia katsojaa ei ole, mutta sitäkin enemmän erilaisilla valmiilla vastauksilla ja ennakkoasenteilla näkeviä. Kuka ja millainen on Tizianin maalauksen oletettu katsoja tai katseen kohde? Onko se miehen määrittelemä mies, miehen määrittelemä nainen, naisen määrittelemä mies, naisen määrittelemä nainen? Millaiselta Tizianin maalaus näyttää queer-katseen kautta?

Olen toiminut parikymmentä vuotta lukiolaisten kuvataiteen opettajana. Nyt olen jatko-opiskelijana Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osastolla ja teen väitöstutkimusta kuvataideopettajan taidekäsityksestä. Pohdin tässä yhteydessä naista esittäviä maalauksia tarkoituksella naiskatseen kautta, koska kuvataideopettajista suurin osa on naisia.

Simone de Beauvoirin klassinen teos Le deuxième sexe on fenomenologinen tutkimus 'naisesta'. Beauvoirin kysymykseen "mikä nainen on" sisältyy myös kysymys "mikä lesbo on". Esitelmäni tarkoitus on ensin esittää tarkka luenta siitä, miten Beauvoir ymmärtää ilmiö 'lesbo' ja toiseksi esittää joitakin kriittisiä ja rakentavia huomautuksia hänen lesbo-käsitykseensä.

Beauvoirin lesboutta koskevan tekstin pyrkimys ei ole määritellä, mitä lesbous on. Pikemminkin kyse on yrityksestä kuvailla ilmiötä 'lesbo' osana ilmiötä 'nainen'. Naista koskevassa keskustelussa Beauvoir osoittaa, että kausaaliset selitysyrityksen eivät onnistu selittämään eivätkä selvittämään kysymystä sukupuolierosta. Hän esittää, että ymmärtääksemme sukupuolieroa, tarvitsemme "eksistentialistista etiikkaa". Samoin hän tarkastelee lesboutta sekä seksuaalisuutta yleensä eksistentiaalisen etiikan avulla. Ilmiöitä 'lesbous' tai 'homoseksuaalisuus' ei voi Beauvoirin mukaan selittää kausaalisesti. Pikemminkin kyse on asenteesta, joka on valittu monimutkaisessa tilanteessa, tämän tilanteen motivoimana ja vapaasti valittuna. Tämä valinta on toistettu aina uudelleen. Beauvoirin mukaan lesbous on yksi tapa, jolla nainen voi vastata hänen yleiseen tilanteeseensa naisena ja erityisesti eroottiseen tilanteeseensa.

'Valinta', josta eksistentialistit puhuvat, tulkitaan usein voluntaristiseksi tietoiseksi valinnaksi. Tämä tulkinta perustuu tiettyyn Sartre-tulkintaan. Useat Beauvoir-tutkijat ovat osoittaneet, että Beauvoirin eksistentialismi ei ole niin kutsuttua 'sartrelaista voluntarismia' vaan ruumiinfenomenologian sovellus. Myös Beauvoirin käsitys lesboudesta tukee tätä tulkintaa.

Beauvoirin käsitys (homo)seksuaalisuuden omaksumisesta avautuu parhaiten ruumiinfenomenologisesta ajattelusta käsin. Ruumis on maailmassa olemisen tapa tai tyyli, subjektin ilmentymä, väline ja näkökulma. Tämä merkitsee, että homoseksuaalisuuden valitsemisessa ei ole ensisijaisesti kysymys seksuaalisesta identiteetistä vaan pikemminkin kyse on suhteesta koko maailmaan. Subjektin eroottisuus kuvaa hänen kokonaisasennettaan eksistenssiin.

Beauvoirin mukaan heteroseksuaalisuudella ja sukupuolijärjestelmällä on merkitystä kun nainen (tai mies) valitsee seksuaalisuuttaan. Kuitenkin tämän valinnan keskus on aistimellinen ruumis. Beauvoir kirjoittaa, että 'viriili nainen' tekee valintansa heteroseksuaalisuudesta saamiensa kokemusten mukaan. "Heteroseksuaaliset kokemukset" eivät tällöin kuitenkaan merkitse intiimejä seksikokemuksia. Ajatus olisi absurdi, sillä kaikilla lesboilla ei ole kokemuksia seksistä miesten kanssa. Pikemminkin heteroseksuaaliset kokemukset merkitsevät niitä kokemuksia, joita jokaisella on 'pakollisesta heteroseksuaalisuudesta' tai 'heteroseksuaalisesta hegemoniasta'. Kulttuurissamme kaikilla on jonkinlaisia kokemuksia naisten alistamisesta ja tällä alistamisella on myös eroottinen merkitys. Näihin kokemuksiin kuuluvat lapsen ymmärrys siitä, miten hänen aistimelliseen ruumiiseensa suhtaudutaan. Nämä kokemukset ovat kerrostuneina subjektissa ja siten ne kuvaavat myös aikuisen kokemuksia.

Sivu päivitetty 8.11.2004