![]() |
|
PERFORMATIIVISUUS OMAELÄMÄKERROISSA
Omaelämäkerran kerronta on yksi keskeinen kulttuurinen tapa rakentaa subjekti ja säädellä erilaisia ruumiillisuuksia. Siinä tuotetaan koherenssia ja ”mieltä”, joilla itseyttä voi sijoittaa historiallisesti spesifeihin identiteetteihin. Miten tuo sijoittaminen sitten tapahtuukin ja missä kontekstissa, omaelämä-kerran kertojasta tulee performatiivinen subjekti. Työryhmän tarkoitus on keskustella omaelämäkertojen performatiivisuudesta. Performatiivisuuden tarkoittaessa Judith Butleria lainaten – ei yksittäistä tekoa – vaan normien toistoa siinä määrin, että ”toiston toistosta” tulee tuottavaa toimintaa, jolla on seurauksia ja joka peittää konventiot, joista se on toistoa. Työryhmässä keskustellaan omaelämäkerran erilaisista lukutavoista, esimerkiksi normatiivisuuden käytännöistä ja menetelmistä, joilla tarttua toiston ja todeksi tekemisen teemoihin.
Työryhmän vetäjinä toimivat: Sivu päivitetty 9.11.2004 |