Ajankohtaista

Väitös: Etnisten vähemmistöjen mediajulkisuus (Pietikäinen)



Väitös 25.11.2000 klo 12.15
Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa S212

Etnisten vähemmistöjen mediajulkisuus
vähäistä ja viranomaiskeskeistä

FM Sari Pietikäisen soveltavan kielitieteen väitös Discourse of
Differentiation. Ethnic representations in newspaper texts (Erilaistamisen
diskurssit. Etniset representaatiot sanomalehtiteksteissä) tarkastetaan
lauantaina 25.11. Jyväskylän yliopiston humanistissa tiedekunnassa.
Vastaväittäjinä ovat PhD. Roz Ivanic Lancasterin yliopistosta ja
professori Heikki Luostarinen Jyväskylän yliopistosta. Kustoksena on
professori Kari Sajavaara.

Etnisten vähemmistöjen mediassa saama julkisuus on määrältään vähäistä ja
tyypillisesti viranomaispainotteista sekä maahanmuuttajien määrään ja
ulkomaalaisväestön kasvuun keskittyvää, Jyväskylän yliopiston soveltavan
kielentutkimuksen keskuksessa työskentelevä Sari Pietikäinen toteaa
väitöskirjatutkimuksessaan.

Pietikäinen tutki Helsingin Sanomien vähemmistöjä käsitteleviä uutisia ja
pääkirjoituksia vuosina 1985-1993, yhteensä yli 1 000 juttua.
Uutismedialle tyypilliseen tapaan myös erilaiset ongelmakeskeiset aiheet,
kuten rikokset, rasismi ja syrjintä, saivat oman osansa julkisuudesta.
Vähäisemmälle huomiolle jäävät etnisten vähemmistöjen kansalaisena
elämiseen liittyvät teemat, kuten työllistyminen, asuminen, oikeudet sekä
viranomaisten toimien arviointi.

- Keskittyminen muutoksiin, määriin ja ongelmiin on omiaan luomaan kuvaa
etnisistä vähemmistöistä ongelmien ja muutoksen tuojina. Nykyinen
vähemmistöuutisointi muistuttaa siten läheisesti ulkomaisissa
tutkimuksissa todettua uutislinjaa, Pietikäinen arvioi.

Vähemmistöjen oma ääni ei kuulu

Tutkimus tuo myös esiin, kuinka etniset vähemmistöt ovat sivuosassa heitä
itseään koskevissa teksteissä: vähemmistön edustajia lainattiin ja
ylipäätään mainittiin uutisissa huomattavasti harvemmin kuin enemmistön
jäseniä. - Tasapuolisuuden periaate ei siis näytä toteutuvan
vähemmistöjournalismissa, vaan keskustelu virittyy erilaisten
viranomaisten ja poliittisen järjestelmän edustajien välille, Pietikäinen
päättelee.

Erityisesti hallitus, eduskunta, poliisi ja 'suomalaiset' kansalaisina
saivat jutuissa palstatilaa. Yksittäisiä etnisiä ryhmiä nostettiin
harvemmin esiin, vaan puheenaineena olivat yksilöimättömät pakolaiset tai
ulkomaalaiset yleensä.
- Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että uutiset ja pääkirjoitukset
vähemmistöistä ovatkin juttuja suomalaisista, Suomesta ja suomalaisten
kesken kuin esimerkiksi vuoropuhelua vähemmistöjen ja suomalaisten
välillä, Pietikäinen sanoo.

Vaikka mahdolliset kieli- ja turvallisuusongelmat, valmiiden
tiedotuskanavien ja - organisaatioiden puuttuminen osaltaan selittävät
vähemmistöjen mainintojen ja lainauksien vähyyttä, ne eivät selitä eron
suuruusluokkaa. Esimerkiksi saamelaisia lainattiin huomattavasti harvemmin
kuin enemmistön jäseniä saamelaisia käsittelevissä uutisissa ja
pääkirjoituksissa, vaikka heitä eivät kieli-, turvallisuus- tai
saatavuusrajoitteet koskekaan. Pietikäisen työ nostaakin esiin kysymyksen
journalistisen työn käytänteistä. - Jos rutiinit ohjaavat juttujen tekoa
etnisistä vähemmistöistä viranomaisten suuntaan, uutisten
monipuolistamiseksi on tarpeellista tietoisesti poiketa totutusta ja
levittää uutisverkkoa myös vähemmistöjen itsensä suuntaan kysymällä
suoraan heiltä kommentteja ja haastattelemalla suoraan heitä, hän ehdottaa.

Yhdeksässä vuodessa ulkomaalaispolitiikan pohdinnasta rikosten
raportointiin

Helsingin Sanomien vähemmistöjä koskevien uutisten ja pääkirjoitusten
aiheet vaihtelivat ajallisesti. Vuosina 1985-1988 kirjoitukset
keskittyivät erityisen Suomen ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaan,
varsinkin ulkomaiden sitä koskevaan kritiikkiin. Vuosikymmenten vaihteessa
ykkösaiheeksi nousivat maahanmuutto, rasismi ja syrjintä. Vuosina
1991-1993 palstatilaa valtasivat jutut oleskelulupapäätöksistä, rikoksista
ja sosiaaliturvasta. Yhdeksässä vuodessa suomalaisen valtalehden
vähemmistöuutisointi kehittyi muistuttamaan läheisesti ulkomaisissa
tutkimuksissa todettua uutislinjaa: vähemmistöistä kirjoitetaan ongelma-
ja määräkeskeisesti.

Sanan valta

Työ nostaa esiin myös kielenkäytön keskeisyyden uutistyössä ja etnisten
vähemmistöjen julkisuuskuvan rakentumisessa. Sanavalinnat etnisten ryhmien
nimissä, tekijän roolin antaminen ja passiivin käyttö eivät ole ilman
vaikutusvaltaa, sillä ne omalta osaltaan rakentavat kuvaa siitä, ketkä
ovat toimijoita, päättäjiä, vastuussa, ketkä puolestaan toiminnan
kohteita. Kiinnostavaa on myös, mitkä asiat ilmaistaan tosiasioina, mitkä
puolestaan kiistanalaisina tai mitä kuvataan pikemminkin toiminnan kautta.
Esimerkiksi saamelaiset kuvattiin pääosin toiminnan kohteena ja
suomalaiset toimijoina, ja kansainvälisesti vähäinen maahanmuutto Suomeen
luonnonilmiön kaltaisena 'aaltona' ja 'virtana'.

Kielelliset valinnat kertovat myös kielenkäyttäjästä ja
käyttöympäristöstä. Esimerkiksi valinnat etnisten ryhmien nimityksessä
kertovat omalta osaltaan, mihin valtalehti asettaa legitiimin rajan.
Esimerkkiteksteissä saamelaisia nimitettiin valtaosin saamelaisiksi heidän
oman toivomuksensa mukaisesti, kun taas termiä lappalainen käytettiin
harvemmin. Nimitykset ja termit kuvaavat paitsi ajan henkeä myös sitä,
ketä lehti toimittajineen kuuntelee ja kenen määrittelyä pitää arvossa.

Monipuolistaminen ja arjen tavoittaminen haasteena

Vähemmistöasemansa vuoksi etniset ryhmät ovat usein haavoittuvia ja
voimattomia mediajulkisuuden osapuolia. Tutkimuksen valossa etniset
vähemmistöt näyttäytyvät media-areenalla lähinnä ongelmien, muutosten ja
määrien kautta. Yksipuolisena ja toistuvana tällainen mediajulkisuus on
omiaan rakentamaan kuvaa monikulttuuristuvasta Suomesta ongelmallisena ja
maahanmuuttajat ongelmien tuojina.

Journalismia on kuitenkin moneksi, ja tutkija painottaakin, että
valtavirran rinnalle löytyy myös toisenlaisia kuvia. On uutisia
saamelaisten aktiivisesta poliittisesta toiminnasta oikeuksiensa puolesta,
somalien suomen kielen opiskelusta tai romanien kokemasta syrjinnästä. -
Journalismin potentiaali onkin juuri monimuotoisuudessa, Pietikäinen
arvioi, ja haastaakin pohtimaan
uutisrutiinien lukkiuttavaa vaikutusta myös etnisten vähemmistöjen
kannalta.
Vaikka median asiana ei olekaan toimia minkään aatteen tai ryhmän
äänitorvena, eettiset sitoumukset suvaitsevaisuuteen ja tasapuolisuuteen
kutsuvat pohtimaan erilaisia tapoja uutisoida ryhmistä, jotka omien
resurssiensa puitteissa ovat huonossa asemassa tuomaan itseään
julkisuuteen.

Lisätietoja:
Sari Pietikäinen (040-7690 184) tai mailto:sapapi@cc.jyu.fi
(tavoitettavissa parhaiten ke 22.11.)

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Communication
numerona 12, 330 s., Jyväskylä 2000. ISSN: 1238-2183, ISBN 951-39-0816-x.
Sitä saa yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487,
mailto:myynti@library.jyu.fi

Sari Pietikäinen (s. 8.4.1968) on kotoisin Iisalmesta, tullut
ylioppilaaksi v. 1987 Iisalmen lukiosta ja valmistunut filosofian
maisteriksi 1991 Jyväskylän yliopistosta. Pietikäinen on opiskellut myös
Amsterdamin ja Lancasterin yliopistoissa. Pietikäinen on työskennellyt
viestinnän opettajana ja tutkijana Jyväskylän yliopistossa, parhaillaan
Suomen Akatemian mediakulttuurin tutkimusprojektissa.



Discourses of Differentiation. Ethnic representations in newspaper texts.

The study investigates the ways in which difference between ethnic
minorities and majority is discursively constructed in press news and
editorals Theoretically, ethnic difference is seen as constructed and
newspapers as an influential actor and forum for these constructions.
Discourse is considered as an important aspect of difference making and
news practices. The data came from Helsingin Sanomat domestic news
coverage and editorials on ethnic minorities in 1985-1993. The methods of
analysis combined concepts developed in news studies, discourse analysis
and systemic-functional linguistics. These were integrated into a critical
discourse analytical framework. More specifically, analyses of contents of
the newspaper texts, discourses drawn on in them, wording used to denote
participants and transitivity features of the texts were carried out.

The findings partially supported results by previous studies on ethnic
representations in newspapers: ethnic minorities were marginalized in
texts about ethnic and immigrations issues. Also the linguistic choices
made in texts indicated that difference between the groups was clearly
marked. Importantly, the linguistic analysis indicated that besides this
dominant representation, the ethnic minority examined, the Sami, were also
represented as a politically active group fighting for their rights. This
raises an interesting question of the role of news language in a social
phenomenon. Another important issue to be considered is to what extent
newspaper representations of ethnic minorities are heterogeneous and
changing over time.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: