Ajankohtaista

Väitös: Totuuden tapahtuminen ja hermeneuttinen kokemus (Kakkori)



Väitös 15.12.2001 kello 12.15, Blomstedtin sali, Villa Rana

YTM Leena Kakkorin filosofian väitöskirja ‟Martin Heideggerin aukeama.
Tutkimuksia totuudesta ja taiteesta Martin Heideggerin avaamassa
horisontissa” tarkastetaan 15.12.2001 Jyväskylän yliopiston
yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä dosentti Tere Vadén
Tampereen yliopistosta. Kustoksena professori Erik Lagerspetz.
- Totuuden paljastuminen ei johda automaattisesti lisääntyvään
valaistumiseen ja ymmärryksen lisääntymiseen: totuuden paljastuminen
peittää aina alleen jonkin aiemman totuuden, emme enää ymmärrä totuudeksi
aiemmin ymmärtämäämme. Mitä enemmän paljastuu, sitä enemmän peittyy.
Heideggerilainen totuus ei ole kumuloituvaa, totuus ei ole myöskään kuin
sipuli, jota kuorimalla paljastuisi totuuden ydin. Totuus on aina
historiallista, ajassa ja paikassa tapahtuvaa. Esimerkiksi kirjan
lukeminen voi muuttaa ihmistä siten, että hänen tapansa nähdä maailmaa
muuttuu.
Näin toteaa yhteiskuntatieteiden maisteri Leena Kakkori Martin Heideggerin
filosofiaa tutkivan ja soveltavan väitöskirjatyönsä pohjalta. Kakkori
paneutuu työssään totuuskäsityksen tulkintaan ja tämän tulkinnan
soveltamiseen taidetta koskeviin filosofisiin kysymyksiin. Keskeistä on
Heideggerin käsitys totuudesta tapahtumisena, avautumisena ja
paljastumisena.
Totuuden tutkimisen Kakkori näkee tässä ajassa tärkeänä siksi, että
perinteinen korrespondenssi totuuskäsitys ei enää anna tyydyttäviä
vastauksia. Tiede mittaa asioita ja ilmiöitä, mutta kovimmissakin
tieteissä, kuten matematiikassa, on päädytty kaaokseen.
- Olemme sukupolvi, joka on kasvanut ajatteluun, ihmiskunta ei ole
ikuinen, lopullinen tuho on mahdollista. Jossain määrin niin sanotut
ikuiset totuudet ovat horjuneet, Kakkori toteaa.
Erityisesti humanistiset tieteet kaipaavat toisenlaista
totuuskäsitystä. Tästä esimerkkinä Kakkorilla on yhteiskuntatieteiden ja
kasvatustieteiden käyttämät toimintatutkimus sekä narratiivinen tutkimus.
Erityisesti narratiivisessa tutkimuksessa nousevat ongelmaksi tutkimuksen
ja tutkimusaineiston suhde totuuteen. Martin Heidegger on 1900-luvun
merkittävin filosofi Ludwig Wittgensteinin ohella. Heideggerin pääteos
Sein und Zeit ilmestyi suomeksi kuitenkin vasta viime vuonna. Kakkorin
mukaan Heidegger-tutkimus astuu uuden vuosituhannen myötä uudelle
asteelle: myös suomalaiset Heidegger-tutkijat kehittävät uutta, yhteistä
käsitteistöä.
Martin Heidegger (1889 - 1976) kutsui perinteistä kovaa luonnontiedettä
"laskevaksi ajatteluksi", joka hänen mukaansa ajautunut suuren vaaran
äärelle. Heidegger näki mm. ydinteknologian ja geenimanipulaation riskit
jo 1950-luvulla.
Totuuden tapahtuminen taideteoksessa on Kakkorin väitöskirjan keskeinen
mielenkiinnon kohde. Heidegger tuo tämän ajatuksen esille tekstissään
"Taideteoksen alkuperä". Heidegger ei esitä taideteoriaa, vaan hänen
päähuomionsa on siinä, että taideteoksia on - ennemmin kuin ei ole. Näin
ollen Heidegger jatkaa pääkysymyksensä "olemisen" käsittelyä.
Nietzsche on Heideggerille länsimaisen filosofian täydellistäjä -
Hegelin ohella. Kakkori esittää väitöskirjassaan myös Heideggerin
tulkinnan Nietzschen nihilismistä, jossa totuudestakin on tullut arvo.
Postmoderni filosofia rakentuu suurelta osin Nietzschestä kumpuavaan
metafysiikan loppuun. Heideggerkin kirjoitti filosofian lopusta, siitä,
miten
filosofia täydellistyttyään ei pysty ratkaisemaan totuuden ja olemisen
kysymyksiä. Tähän pystyy vain uudenlainen ajattelu, jota Heidegger kutsuu
"silleen jättämiseksi" (Gelassenheit).
Heidegger itse käytti esimerkkeinä kanonisoituja klassikoita, Van
Goghin maalauksia tai Hölderlinin runoutta. Kakkori käsittelee kahdessa
artikkelissaan arkipäiväisempiä esimerkkejä sekä taiteen olemuksen
maallistumista ylipäätään.
Artikkelissa "Martin Heidegger and Peter Høeg" Kakkori tuo esille,
miten totuuden tapahtuminen taideteoksessa vaikuttaa sen kokijaan. Hoegin
romaani "Rajatapaukset" on osin omaelämänkerrallinen kertomus
Peter-nimisen pojan elämästä sisäoppilaitoksessa. Rajatapaukset kertoo,
miten "hyvää tarkoittava" piilo-opetussuunnitelma valjastaa lapset vallan
kohteiksi ja samalla tuhoaa osan heistä.

Sovelluksia lastenkasvatukseen

Lastentarhanopettajataustainen Kakkori kertoo esimerkin, miten totuuden
tapahtuminen taideteoksessa muuttaa sen kokijaa.

- Ennen ymmärsin, miksi 20 lapsen ryhmän saaminen istumaan hiljaa eri
tilanteissa useita kertoja päivässä on tarpeellinen asia. Hoekin kirjan
luettuani aloin kyseenalaistaa, miksi tällainen lasten "ajastaminen" tai
"penkitys" on ylipäätään tärkeä asia. Nyt en voisi enää hyväksyä ajan
hallinnan kautta tapahtuvaa vallankäyttöä lasten kasvatuksessa, sanoo
Kakkori.
Oleellinen havainto onkin, että totuuden paljastuminen ei johda
automaattisesti lisääntyvään valaistumiseen ja ymmärryksen lisääntymiseen:
totuuden paljastuminen peittää aina alleen jonkin aiemman totuuden, emme
enää ymmärrä totuudeksi aiemmin ymmärtämäämme. Mitä enemmän paljastuu,
sitä enemmän peittyy. Heideggerilainen totuus ei ole kumuloituvaa, totuus
ei ole myöskään kuin sipuli, jota kuorimalla paljastuisi totuuden ydin.
Totuus on aina historiallista, ajassa ja paikassa tapahtuvaa. Esimerkiksi
kirjan lukeminen voi muuttaa ihmistä siten, että hänen tapansa nähdä
maailmaa muuttuu. Hans Georg Gadamer kutsuu tätä "hermeneuttiseksi
kokemukseksi", seuraten tiiviisti Heideggeria. Hermeneuttisen kokemuksen
lähtökohta on se, että olemme aina jossain "horisontissa", Heidegger
sanoisi: olemme aina maailmassa. Totuuden tapahtuminen hermeneuttisena
kokemuksena on tämän horisontin muuttumista siten, että jotain paljastuu
ja jotain peittyy.

Lisätietoja:
Tutkija Leena Kakkori (014) 260 2824, 040 829 1182, koti (014) 218 394
Sähköposti mailto:lkakkori@dodo.jyu.fi
viestintäpäällikkö Anu Mustonen, puh. (014) 260 1054

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education,
Psychology and Social Research numerona192,156 s. Jyväskylä 2001, ISSN:
0075-4625 ISBN: 951-39-1088-1. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston
julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, mailto:myynti@library.jyu.fi.

Leena Kakkori kirjoitti ylioppilaaksi Petäjäveden Lukiosta 1979. Hän
valmistui lastentarhanopettajaksi 1983 Jyväskylän Lastentarhanopettaja
Opistosta. Työskenneltyään päiväkodeissa Jyväskylässä ja Jyväskylän
lähikunnissa sai hän vakituisen viran Petäjäveden kunnan johtavana
perhepäivähoidon ohjaajana 1988. Opiskellen työn ohella ja kokopäiväisenä
opiskelijana valmistui hän Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntatieteiden
maisteriksi 1995. Jatko-opinnot Kakkori suoritti osin perhepäivähoidon
ohjaajan viran ohella, josta hän nyt on jäänyt pois, ja osin filosofian
assistenttina ja tutkija. Kakkori kiittää Suomen Konkordia liittoa
apurahoista, jotka ovat edistäneet väitöskirjan valmistumista. Kakkori
jatkaa tutkijana vuoden loppuun, ja vuoden alusta hän hoitaa filosofian
yli-assistentuuria kesään saakka.


ABSTRACT

Kakkori, Leena
Heidegger´s Clearing. Studies on Truth and Art in the Horizon Opened by
Martin Heidegger. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2001, (Jyväskylä
Studies in Education, Psychology and Social Research)

This study is a philosophical work on Martin Heidegger´s thinking. Its
primary purpose is to study Heideggerian concepts. Secondly, it brings
into focus two other thinkers who play with Heidegger’s thought, and
thirdly, it applies Heideggerian thinking to truth and art. The study is
compilation of eight articles, which are divided under three titles: I
Heidegger and the Truth. II Heidegger and Truth in the Horizon of
Nietzsche and Foucault, III Art in the Heideggerian Light.
The main themes in this study are truth and art. The first part of the
study is comprised of research work on Heidegger´s theory and the concept
of truth, which he present in his main work Sein und Zeit. Another
important theme is the Heideggerian concept of world, which is the
foundation of Heidegger´s Alethetical truth. Heidegger uses the concept
in the phrase ‟being in the world.” This ‟being in the world” is a
situation in which Dasein always exists, and Heidegger claims that there
is no truth without Dasein.
Art, especially the work of art and poetry, are connected with the
truth in Heidegger´s philosophy. Art has played a central role throughout
the entire tradition of western philosophy, and the same is true in
Heidegger´s philosophy. But Heidegger does not follow the traditional
aesthetic theory of art. He formulates the question of the essence of art
as an ontological question. Art is the place where the truth occurs. This
kind of understanding of truth and art needs to overcome metaphysics.
Heidegger regards Friedrich Nietzsche as the last representative of
metaphysics, which is why Nietzsche´s philosophy as nihilism must be
overcome. I deal with these questions in the second part of my study.
In the third part of the study I examine what is left of the truth and
art in the postmodern era. In his later writings, Heidegger leaves out
Dasein and changes his style of writing. The concept of the world is still
essential, but it now lives its own life along with earth, gods and
mortals.
The main aim of this study is to bring Heidegger´s theory of the truth
into focus and into the Finnish philosophical discourse. Secondly, it
shows what happens to the work of art in the postmodern era.

Keywords: clearing, truth, art, nihilism, metaphysic, Martin Heidegger,
Friedrich Nietzsche.


Tekijä

kuuluu seuraaviin kategorioihin: