Ajankohtaista

Marja Kokon juhlaesitelmä yliopistopäivillä

Alkamisaika: lauantai 25. lokakuuta 2003, 12.00

Päättymisaika: lauantai 25. lokakuuta 2003, 00.00

Paikka: Yliopiston juhlasali

Jyväskylän yliopiston Yliopistopäivät 24. – 25.10.2003
JUURET OPETTAJUUDESSA
Suomalainen opettajankoulutus 140 vuotta
Opinto-ohjaajakoulutus 30 vuotta

Tiedote julkaistavissa la 25.10.2003 klo 12

Nainen opettajankoulutuksen historiassa” –pääjuhla
la 25.10.2003 yliopiston juhlasali C1, klo 12-14

FT Marja Kokon juhlaesitelmä: ”Naisseminaariin!”
TUTKIJA MARJA KOKKO: SUOMALAISELLA KANSANSIVISTYSTYÖLLÄ ON NAISEN KASVOT

Juhlaesitelmässään ”Naisseminaariin!” FT Marja Kokko valottaa opettajaseminaarin ”ensimmäisten naisten” todellista merkitystä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittäjinä Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuksen juhliessa 140-vuotistaivaltaan. Hän purkaa myyttistä kuvaa suurnaisista ja asettaa naisseminaarin osaksi hahmottumassa olevaa suomalaista kansallisvaltiota ja sen sivistystarpeita. Kansansivistyksessä itse työ oli tekijäänsä tärkeämpää.

Sukupuoli ja sääty-yhteiskunta

Tasa-arvokehitystä kiertävässä keskustelussa naisen historiallisesta asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa pyritään yhä uudelleen kertomaan korulausein. Ensimmäiset vaikuttajanaiset halutaan vihkiä naisasialiikkeen apostoleiksi. Luodaan myyttistä kuvaa ”suurnaisista”, jotka johtavat joukkonsa oppisaleihin ja ”parnasson kukkuloille”. Marja Kokko tuo juhlaesitelmässään esille toisenlaisen todellisuuden.

Naisseminaarin perustamisen aikoihin 1800-luvun puolivälissä ei elämä suomalaisessa vanhakantaisessa maatalousvaltaisessa sääty-yhteiskunnassa ollut sukupuolittunutta. Filosofiset tasa-arvokeskustelut käytiin muualla, Keski-Euroopan sivistyneistöpiireissä, kun taas Suomessa naisille oli löytynyt julkinen areena aktiiviselle toiminnalle esimerkiksi herätysliikkeissä. Naiset vedettiin alusta alkaen mukaan myös kansansivistystyöhön, Kokko selvittää.

Kansansivistystä itse kullekin säädylle

Suomalainen kansansivistystyö juontaa juurensa kiertävien kyläkoulujen ajoista kansakoululaitoksen perustamiseen ja opettajankoulutuksen aloittamiseen vuonna 1863, jolloin Jyväskylän kansakoulunopettajia kasvattava seminaari avasi ovensa – myös opettajatarkokelaille.

Marja Kokon mukaan 1800-luvulla kasvatus tähtäsi säädynmukaisten elämäntapojen hallintaan. Oppikoulujen aatelispojat valmistettiin virkamies- tai pappiusuralle, tyttökoulujen lettipäät sivistettiin salonkikelpoisiksi – luotiin kuvaa mallikansalaisista. Tyttöjen oikeutta koulutukseen ei juurikaan kyseenalaistettu, mutta pääsy jatkokoulutukseen eli seminaariin oli aluksi tarkoitettu vain säätyläistytöille.

Yleissivistävän koulutuksen kehitystyö ei ollut yhtenäistä voittokulkua: 1850-luvulla osa suomalaisesta sivistyneistöstä piti koululaitosta tarpeettomana, eikä opettajien ammattiin valmistavaa koulutusta koettu sen merkittävämpänä edistysaskeleena kansansivistystyössä. Polemiikkia käytiin naisten paikasta keittiön tahi opettajanpöydän takana. Roolikäsitysten muutos oli edellytys naisten koulutuksen sisällölliselle kehittämiselle käytöstapojen hallinnasta tiedeyhteisön kulttuuriin kasvattamiseen, Kokko tiivistää.

Seminaarista suoraan virkaan ja vaikuttamaan

Seminaarin synty 1800-luvun puolivälissä ajoittui yhteiskunnan muutosvaiheeseen perinteisestä sääty-yhteiskunnasta teollistuvaksi uudistusmieliseksi kansalaisyhteiskunnaksi. Yhteiskunnallisen murroksen edetessä suomalaisen säätyjaon rajoja ravisteli uusi sivistynyt keskiluokka. Aatelisasema, suhdeverkot ja varallisuus yksilön arvon mittana korvautuivat tässä yhteiskuntaluokassa edistysmielisyydellä ja älyllisyydellä.

Seminaari avasi naisille ovet yhteiskuntaelämään ja itsenäiseen toimeentuloon. Koulutuksen saatuaan naiset ”kelpuutettiin” suuremmitta keskusteluitta julkisiin virkoihin. Naiset pääsivät ikään kuin ”livahtamaan” yhteiskunnallisten vaikuttajien joukkoon. Julkinen hallintoportaisto järjestäytyi ja seminaarista valmistuneita naisia tarvittiin uusiksi viranhaltijoiksi. Naisten saamat etuoikeudet, kuten äänioikeus, pohjasivat käytännön tarpeeseen. Uusi kansansivistäjän rooli edellytti naisilta päätöksentekoon osallistumista yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä, Kokko kuvailee tilannetta.

Suuret – pienet ”ensimmäiset naiset”

Naisseminaarin opettajattaret antoivat kasvot kansansivistystyölle. Ensimmäisiä suurnaisia olivat Jyväskylän seminaarin naisjaoston johtajattaret Fanny John, Charlotta Maria Lydecken sekä Anna Augusta Lilius, jotka edelläkävijöinä omaksuivat intellektualismin ja edistysmielisyyden. Yhtä lailla edistyksellisiksi naishahmoiksi voidaan lukea ne säätyläistytöt, jotka lähtivät tutusta ympäristöstä, kauas kotoa, hankkimaan koulutuksen myötä sitä itsenäisyyttä ja vapautta, mitä heille ei synnyinlahjana säätyaseman turvin ollut tarjottu. Yksi heistä oli Wilhelmina Ulrika Johansson, Minna Canth, jolle kansansivistystyöstä tuli elämäntehtävä.

Marja Kokko varoittaa puhumasta seminaarin synnystä ja suurnaisista maailmoja syleillen – myyttisenä ylihistoriallisena tasa-arvoprojektina. Silti naisten marssilla seminaariin ja osallisuudella kansan sivistämiseen on ollut myös laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset. Naisten mahdollisuudet aktiiviseen vaikuttamiseen myös kodin ulkopuolella sekä osallistuvan ja itsenäisen roolin omaksuminen ovat meillä olleet osa arjen realismia, mutta samalla kansainvälisesti merkittäviä saavutuksia. Naisseminaarin perustaminen voidaan liittää osaksi kasvuprosessia, jossa yhteiskunta vähitellen oppii näkemään kunkin kansalaisen yksilönä – osana ”suomalaisen sivistystyön seminaaria”.

Tutkija, FT, Marja Kokko valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1993 pääaineenaan suomen historia. Filosofian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1998. Väitöskirjassaan ”Sisaret, toverit: naisten järjestäytyminen, ryhmätietoisuus ja kansalaistuminen Jyväskylässä 1800-luvun lopulta 1930-luvulle” Kokko tarkastelee jyväskyläläisnaisten järjestäytymistä ja naisten kansalaisuuskäsityksen hahmottumista. Vuodesta 1999 hän on työskennellyt tutkijana Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Keväällä 2002 ilmestyi Kokon toimittama kirja ”Naisten kaupunki”, jonka artikkeleissa pohditaan naisten roolia Jyväskylän kaupunkiyhteisössä ja naisseminaarissa. Historijoitsijana Marja Kokko on viime vuosina keskittynyt tilaushistorioihin, esimerkiksi järjestötoiminnan tutkimiseen ja yrityshistoriaan. Viimeisin, syksyllä 2003 valmistunut, Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan historia julkaistaan marraskuussa. Työssään Kokko kokee haasteelliseksi ennalta vieraiden historiallisten ilmiöiden haltuunoton, mikä edellyttää tutkijalta laajaa tutkittavien kohteiden hahmotuskykyä.

Annamme mielellämme lisätietoja:
tutkija Marja Kokko, puh.(014) 260 1273 tai 050 366 3068 tai Mlkokko@campus.jyu.fi
Historian ja etnologian laitos
professori Eira Korpinen, puh. (014) 260 1706 tai 0400 850 411 tai korpinen@edu.jyu.fi
kulttuurisihteeri Asta Ruodemäki, puh. (014) 260 1016 tai 050 361 0979 tai asta.ruodemaki@adm.jyu.fi
viestintäharjoittelija Silja Sulin, puh. 050 593 6756 tai snsulin@cc.jyu.fi

Tekijä

Orvokki Honkonen
jutaojan@cc.jyu.fi
260 1015
viestintä
kuuluu seuraaviin kategorioihin: