Ajankohtaista

Väitös: Sosiaalityöntekijöillä tietoa ekososiaalisesti kestävistä elinympäristöistä (Närhi)

Alkamisaika: keskiviikko 30. kesäkuuta 2004, 12.00

Päättymisaika: keskiviikko 30. kesäkuuta 2004, 00.00

Paikka: S212, Seminarium

SOSIAALITYÖNTEKIJÖILLÄ TIETOA EKOSOSIAALISESTI KESTÄVISTÄ ELINYMPÄRISTÖISTÄ

YTM Kati Närhen sosiaalityön väitöskirjan ”The eco-social approach in social work and the challenges to the expertise of social work” (Ekososiaalinen viitekehys ja haasteet sosiaalityön asiantuntijuudelle) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä YTT Irene Roivainen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Mikko Mäntysaari.

Sosiaalityöntekijät saavat työssään erityistä tietoa muun muassa asuinalueiden syrjäytymis- ja eheytymisprosesseista. He työskentelevät näköalapaikalla ja näkevät rakenteellisen muutoksen ja ihmisen selviytymisen välisiä monimutkaisia suhteita. Näin ollen heidän tietonsa voi syventää ymmärrystä ekososiaalisesti kestävistä paikallisista asuin- ja elinympäristöistä.

Tämä selviää Kati Närhen väitöstutkimuksesta, jossa hän on tarkastellut suomalaisten aluesosiaalityöntekijöiden ekososiaalisen sosiaalityön rakentumista vuosina 1995–2000 Jyvässeudulla. Närhi tutki, millaista ekososiaalista sosiaalityötä aluesosiaalityöntekijät rakentavat jokapäiväisessä työssään toiminnan ja tiedonmuodostuksen vuoropuheluna.

Ekososiaalinen sosiaalityö on jaettua tietoa ja dialogia

Ekososiaalinen sosiaalityö tavoittelee kestävää ja eheyttä tukevaa asuin- ja elinympäristöä, ja asettaa monia haasteita sosiaalityön asiantuntijuudelle.

– Sosiaalityöntekijöiden mukaan ekososiaalinen sosiaalityö rakentuu yhtäältä sosiaalityöntekijöiden paikallisesta ja jaetusta käytännön tiedosta sekä toisaalta dialogista ja neuvottelusta. Dialogia sosiaalityöntekijät käyvät muiden paikallisten toimijoiden, kuten sosiaalityön asiakkaiden ja asukkaiden sekä erilaisten viranomaisten, kuten kaavoittajan kanssa elinympäristön ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta, Närhi sanoo.

Sosiaalityöntekijöiden rakentama ekososiaalinen sosiaalityö pyrkii myös vaikuttamaan rakenteellisesti sosiaalityön eri toimintojen, yksilön, yhteisön ja kaupunkipolitiikan, tasoilla. Lisäksi sillä pyritään antamaan ääni marginalisoituneille sekä toisaalta toimimaan marginaaliryhmien äänenä paikallisen vaikuttamisen tilanteissa.

– Lisäksi ekososiaalinen sosiaalityö ymmärretään horisontaalisena, osallistuvana ja osallistavana käytäntönä sisältäen sosiaalityön oman toiminnan reflektoinnin suhteessa ekososiaalisesti kestävään kehitykseen, Närhi tarkentaa.

Sosiaalityöntekijät tärkeitä tietolähteitä päätöksenteossa

Sosiaalisten vaikutusten arviointiprosessi osoittautui Närhen mukaan välineeksi, jonka avulla sosiaalityöntekijät voivat kerätä yhdessä asiakkaiden ja asukkaiden kanssa tietoa heidän elinympäristönsä ja hyvinvointinsa välisestä suhteesta sekä tuoda tätä tietoa päätöksentekoon ja paikallisiin toimintakäytäntöihin. Aluesosiaalityöntekijöillä on potentiaalia toimia yhtenä asiantuntijana määrittelemässä ekososiaalisesti kestäviä elin- ja asuinympäristöjä. Sosiaalityöntekijöiden erityinen tietopohja pohjautuu heidän moniin tietämisen tapoihin käytännöissä ja käytännöistä sekä toimintaansa yhteyshenkilönä paikallisella tasolla.

– Sosiaalityön paikka ja velvollisuus kestävyyttä määriteltäessä onkin osallistua neuvotteluihin ja tuoda esiin moniäänistä tietoa elinympäristön ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden tulee reflektoida oman toimintansa vaikutuksia kestävän kehitykseen. Tässä tutkimuksessa sosiaalityöntekijät ottivat ensiaskelia molemmissa merkityksissä, Närhi kertoo.

Sosiaalityön peruskysymykset ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta eivät Närhen mukaan muutu vaan pikemminkin yhteiskunta, elinympäristö ja ihmisen muokkaama luonto muuttuvat ajassa ja paikassa. Sosiaalityön tulisi pysyä mukana tässä muutoksessa.

Tutkimus perustuu Jyväskylän seudulla toteutettuun kahteen toimintatutkimusprojektiin, joissa pyrittiin hyödyntämään sosiaalityöntekijöiden tietämystä elinympäristön ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta muun muassa yhdyskuntasuunnittelun prosesseissa.


Lisätietoja:

Kati Närhi, puh. (014) 260 3137 tai 040 824 49 12, nakaky@yfi.jyu.fi tai puh. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 243, s. 106 (236), Jyväskylä 2004, ISSN: 0075-4625, ISBN: 951-39-1806-8. Teosta saa Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi

Kati Närhi on kirjoittanut ylioppilaaksi Puolalanmäen lukiosta Turusta vuonna 1989. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi hän valmistui vuonna 1995 Jyväskylän yliopistosta. Närhi on toiminut Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella vuodesta 1995 mm. tutkimusapulaisena, tutkijana, lehtorina sekä assistenttina. Tällä hetkellä hän työskentelee sosiaalityön assistenttina.



ABSTRACT

Närhi, Kati
The eco-social approach in social work and the challenges to the expertise of social work
Jyväskylä, University of Jyväskylä, 2004, 106p (236).
(Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research
ISSN: 0075-4625)
ISBN: 951-39-1806-8
Yhteenveto: Ekososiaalinen viitekehys ja haasteet sosiaalityön asiantuntijuudelle.
Diss.

This research examines the way that Finnish community based social workers constructed eco-social social work in an action research context in the Jyväskylä region during 1995-2000. Eco-social social work was constructed during the study in a dialogical process between social workers’ practical action and practical knowledge. Eco-social social work, as constructed by the social workers in this study, aimed to exercise an influence by structural means at various levels of social work and to give a voice to and act as a voice of marginalised groups. Additionally, eco-social social work seemed to be horizontal, participative and participatory, including an important element of reflection upon eco-social self-understanding. This research consists of five articles and a summary article. The first article introduces social impact assessment (SIA) as one of the tools of structural and preventive social work and concentrates on describing SIA and its relationship to eco-social social work as it was applied in the study. The second article provides a conceptual and historical overview of German, Anglo-American and Finnish discussions on ecological social work. The third article studies the strategies and roles of community based social workers in questions related to the relationship between the living environment and human welfare in a context of spatial marginalisation. The fourth article focuses on how community based social workers conceptualise the relationship between the local living environment and social exclusion and inclusion processes. The fifth artic le analyses what kind of knowledge base the social workers used in constructing their expertise concerning spatial marginalisation.

Keywords: Eco-social social work, ecological social work, social work expertise, action research, spatial marginalisation, environmental sociology

Tekijä

Liisa Harjula
tiedotus@jyu.fi
(014) 260 1043
JY viestintä
kuuluu seuraaviin kategorioihin: