Ajankohtaista

Väitös: Väitös: Jyväskylän keskustan kaupunkirakenne hajosi 1950-70-luvuilla (Jäppinen)

Alkamisaika: lauantai 19. maaliskuuta 2005, 12.00

Päättymisaika: lauantai 19. maaliskuuta 2005, 00.00

Paikka: S 212, S-rakennus, Seminaarinmäki


Kaupunkikuvaa pyritään eheyttämään

FM Jussi Jäppisen taidehistorian väitöskirjan ”Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin? Jyväskylän ruutuasemakaava-alueen vaiheet 1800-luvulta 2000-luvulle” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Anja Kervanto Nevanlinna (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Annika Waernerberg.

Arkkitehti Alvar Aallon eräässä esitelmässään esittämä otsikon kysymys ”Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin?” on päätynyt uuden kaupunkiympäristön muutosta kuvaavan väitöskirjan nimeksi. Jussi Jäppisen tutkimuksen kohteena on Jyväskylän keskustan ruutuasemakaava-alue. Jäppinen selvittää teoksessaan kaupunkiympäristön muutosprosessia: ruutukaava-alueen rakentumista Jyväskylän kaupungin perustamisesta, vuodesta 1837 lähtien ehjäksi 3 000 asukkaan puutalokaupungiksi sekä 1900-luvun alun vähittäistä ja viime sotien jälkeen nopeaa muuttumista nykyisen 83 000 asukkaan kaupungin liike- ja kerrostalokeskustaksi.

Jyväskylän kaupunkikuvan poikkeuksellisen raju muutos on monien syiden summa. Ongelmien keskeiset aiheuttajat olivat kaupungin luontevan laajentumisen aikoinaan estänyt ahdas sijainti Harjun ja järven välissä sekä Jyväskylän nopea kasvu viime sotien jälkeen.

Kiivaimpaan kasvukauteen 1950- ja 1960-luvulla osuivat myös uudet, perinteisestä umpikorttelirakentamisesta poikkeavat, modernit vapaan asemakaavoituksen sovellutukset, automäärän räjähdysmäinen lisääntyminen, tiheään toistunut johtavien suunnitteluvirkamiesten vaihtuminen, rakennustekniikassa, arkkitehtuurissa ja rakennusmateriaaleissa tapahtuneet muutokset sekä pitkäjänteisen yleissuunnitelman puuttuminen. Niinpä lähes tontti tontilta uudelleen kaavoitetusta ja rakennetusta Jyväskylän keskustan ruutukaava-alueesta tuli 1970-luvun puoliväliin mennessä kaupunkikuvaltaan hajanainen ja yksi täydellisimmän ympäristömuutoksen kokeneista kaupunkikeskustoista Suomessa. Vanha ruutukaavan katuverkko oli kuitenkin edelleen selkeästi tunnistettavissa.

1900-luvun viimeisen neljänneksen aikana Jyväskylän suunnittelijoiden ja päättäjien määrätietoisena tavoitteena on ollut paikata edellisinä vuosikymmeninä osin pahasti hajonnutta kaupunkirakennetta erityisesti liikekortteleissa. Kaiken perusedellytyksenä oli liikenneongelmien ratkaiseminen: läpikulkuliikenteen ohjaaminen pois keskustasta uudelle Rantaväylälle, pysäköinnin keskittäminen pysäköintilaitoksiin sekä joukkoliikenteen ohjaaminen Vapaudenkadulle. Näin voitiin keskelle liikealuetta toteuttaa katettuja kauppakeskuksia sekä rakentaa niitä yhdistävä, hyvin toimiva ja kaupunkikuvaa eheyttävä kävelykatu.

Voimakkaasta ja nopeasta muutoksesta johtuen lähes 170-vuotiaan ruutukaavakeskustan rakennusten ajallinen kerrostuma on hyvin ohut, sillä peräti kolme neljäsosaa keskustan nykyisistä rakennuksista on alle 50 vuotta vanhoja. 1800-luvun noin 600 rakennuksen puutalo-Jyväskylästä on kertomassa vain kymmenkunta erillistä rakennusta.


Lisätietoja:

Jussi Jäppinen, puh. (014) 643 590, jussi.jappinen@kolumbus.fi
Tiedottaja Liisa Harjula, puh. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

”Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin? Jyväskylän ruutuasemakaava-alueen vaiheet 1800-luvulta 2000-luvulle”, 400 sivua, 830 kuvaa, karttaa ja piirrosta, ISBN 952-5591-05-0. Kirjan on julkaissut Minerva Kustannus Oy, Jyväskylä. Kirjan tilaukset puh. (014) 3386 845, www.minervakustannus.fi.

Jussi Jäppinen (s. 1948) tuli ylioppilaaksi Viitaniemen yhteiskoulusta Jyväskylästä vuonna 1969 ja valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1975. Opiskeluaikojensa jälkeen Jäppinen toimi näyttelysihteerinä Keski-Suomen museossa ja seitsemän vuotta tietokirjatoimittajana Gummerus Oy:n kustannusliikkeessä. Vuonna 1984 hän perusti Jyväskylään oman graafisen suunnittelutoimiston, joka toimii edelleen. Jäppisen kiinnostuksen kohteita ovat visuaaliset taiteet sekä arkkitehtuuri- ja ympäristöasiat. Hän on julkaissut 35 kuvateosta ja toistakymmentä muuta teosta, lähinnä tietokirjoja arkkitehtuurista. Lisäksi hän on osallistunut kuvittajana, taittajana tai toimittajana satoihin kirjaprojekteihin sekä toiminut näyttelyarkkitehtina useissa museoissa eri puolilla Suomea. Hän on pitänyt omia valokuva- ja taidenäyttelyjä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin vuodesta 1971 lähtien. Jäppinen on saanut mm. Jyväskylän kaupungin kulttuuripalkinnon vuonna 1992 ja Mittnordens kulturpris -palkinnon toiminnastaan rakennetun ympäristön puolesta vuonna 1996.


Summary

"Have you ever seen a beautiful town?"
The history of the grid plan centre of Jyväskylä from the 19th century to the 2000s

The study explores how the original grid plan for the town of Jyväskylä and the wooden town built on it changed in the course of less than 170 years into a town of multi-storey buildings. The focus is on the urban space and historical changes in the townscape.

The town of Jyväskylä was founded in 1873 at the northern end of the Päijänne waterway, on the site of a market place near a chapel-of-ease. Built on the slopes between the Harju ridge and Lake Jyväsjärvi, the town plan followed the typical grid pattern of the time. With its wide streets, loose siting and the requirement of planting trees only at the back of the plot away from the street, the purpose of the grid plan was to prevent fires that had so often plagued Finnish wooden towns. The Jyväskylä grid plan was designed by the architect Carl Ludwig Engel on the basis of a sketch by the surveyor Jacob Leonard Boringh.

The centre point of the plan was the town square, with sites set aside around it for the town hall and school buildings. The centre of the square was reserved for a new church. The purpose was to create an impressive urban centre for the town. In practice, however, the structure and appearance of the town was dictated by merchants, who at auctions bought sites for their families and businesses along the Kauppakatu street that had become the town thoroughfare. As the merchants' houses were larger and had more outbuildings than those of other town-dwellers, Kauppakatu developed over the course of the 19th century into a densely built up main street of Jyväskylä.

The 143 plots in the grid plan were all sold by 1863. At the turn of the century, Jyväskylä was a uniform wooden town transsected longitudinally by verdant lines of trees. Jyväskylä had no natural avenues of growth, however, as the extension of the original town plan was not completed until 1899. In the course of less than 30 years, the grid plan was built ever more densely, and houses also sprang up beyond the town borders. This abnormal situation continued into the 20th century, because the monotonous plan for extending the town met with great resistance. As a consequence, the sale of plots in the new area was suspended and a competition for a new town plan was begun, as a result of which the town acquired five new districts in 1910. The old area with its grid plan, which had until then been synonymous with the town of Jyväskylä, now became a district of its own, the town centre.

The development of the centre was very slow in the first decades of the 20th century. The first signs of change in the densely built up wooden town centre were small two- or three-storey brick houses, about thirty of which were built altogether. The construction of taller buildings began in the late 1920s. However, the overall volume of non-timber construction was so slight that the general townscape was predominantly timber-framed up to the late 1930s. The commercial district at the lower end of the Kauppakatu street was already setting itself apart from the rest of the town. It was characterised by more densely built plots, lanes paved with stones, large display windows and a relative absence of trees. In the hundred years from its founding the population of Jyväskylä had grown to over 8,000, and the population in the town centre had for some decades remained about 3,000.

After World War II, and especially since the beginning of the 1950s, the population explosion in Jyväskylä generated a great deal of pressure to change the town centre. The newly appointed first town planning officer applied new town planning ideas and replaced the closed courtyard blocks that had been the standard for a hundred years with the open plan favoured by Functionalism. Another factor disrupting the unbroken townscape was the space in streets and yards demanded by the increased number of cars. Traffic planning developed into a crucial aspect of town planning. In 1947, the Building Code prohibited for the first time the construction of wooden houses in the town centre, and when no demands were made to protect the existing houses, the old wooden centre disappeared almost completely in a couple of decades. In 1975 the centre of Jyväskylä – the old grid-planned area – consisted almost entirely of new multi-storey houses.

The last quarter of the 20th century was a time of rehabilitative construction in Jyväskylä centre. Consistent efforts were made to mend the tattered urban fabric. This called for the reorganisation of traffic. The national trunk road that had crossed the old centre was diverted to the shore of Lake Jyväsjärvi, a street was reserved exclusively for public transportation, parking was reorganised in centralised parking facilities, and the lower end of the Kauppakatu street in the commercial district was turned into a pedestrian thoroughfare. Another characteristic feature in the town centre is the many indoor shopping centres.

At the beginning of the 21st century, the centre of Jyväskylä is one of the areas in Finland that have undergone the most intense environmental change. Over a short period of time, a uniform area of wooden housing has been turned into a multi-storey district. Only a dozen timber-frame houses of the original 600 remain to remind us of 19th century history. The town centre with its urban functions originally grew roots in a very narrow area between the ridge and the lake, in practice along a single street, and the core of the town centre has not grown much over the decades.


Tekijä

Liisa Harjula
liisa.harjula@adm.jyu.fi
JY viestintä
    kuuluu seuraaviin kategorioihin: