Ajankohtaista

Väitös: Millainen on hyvä isä tai äiti? (Valkonen)

Alkamisaika: perjantai 01. syyskuuta 2006, 12.00

Päättymisaika: perjantai 01. syyskuuta 2006, 00.00

Paikka: Blomstedt-sali, Villa Rana, Seminaarinmäki


KL Leena Valkosen kasvatustieteen väitöskirjan "Millainen on hyvä äiti tai isä? Viides- ja kuudesluokkalaisten lasten vanhemmuuskäsitykset" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjinä PsT Merja Korhonen (Joensuun yliopisto) ja YTT Aino Ritala-Koskinen (Tampereen yliopisto), kustoksena professori Leena Laurinen.

- Lasten mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluu viisi osa-aluetta. Hyvä vanhempi pitää lasta tärkeänä, pitää lapsesta huolen, on kiva, rajoittaa ja kasvattaa sekä ”elää ihmisiksi”, toteaa viides- ja kuudesluokkalaisten lasten käsityksiä vanhemmuudesta tutkinut Leena Valkonen.

Kolmea hyvän vanhemmuuden sisältöä lapset kuvasivat ulottuvuuksina, joissa hyvän vanhemman on sijoituttava oikein. Huolenpidon ääripäät ovat välinpitämättömyys tai sietämätön hössötys. Kiva-ulottuvuudella tasapaino haetaan liiallisen lellimisen ja tiukkapipoisuuden välillä. Kasvatusulottuvuudella ääripäät ovat liika ankaruus ja liika sallivuus.

Lapsen tärkeänä pitämistä ja ihmiseksi elämistä lapset eivät kuvanneet ulottuvuuksina. Lapsen tärkeänä pitäminen (välittäminen, rakastaminen ja ajan antaminen) sekä aikuisen vastuullinen käytös olivat lasten käsityksissä hyvän vanhemmuuden ehdottomuuksia, joissa ei sijoituta ulottuvuuksille, vaan joko ollaan tai ei olla hyviä vanhempia.

Valkosen mukaan huolenpito oli yleisin hyvää vanhemmuutta kuvaava käsite. Keskeiset huolenpidon ainekset olivat rakkaus, välittäminen, huolehtiminen, kotitöiden tekeminen, rajojen asettaminen, auttaminen ja elättäminen.

- Huolenpidon korostuminen lasten hyvän vanhemmuuden määrittelyssä haastaa ottamaan huolenpidon vakavasti sekä vanhemmuustutkimuksen kohteena että vanhemmuutta määrittelevänä käsitteenä.

Hyvä vanhempi ei ole tasavertainen lapsen kanssa

Lasten hyvän vanhemmuuden määrittelyissä korostui myös aikuisen auktoriteettiasema. Hyvä vanhempi asettaa rajat, pitää kurin ja kasvattaa. Hän laittaa lapselle rajoja esimerkiksi kotiintulo-, nukkuma- ja ruoka-ajoissa, rahankäytössä, makeisten syönnissä sekä siinä, missä ja kenen kanssa lapsi saa liikkua. Rajoista puhuttiin myös kivuuden yhteydessä. Kiva vanhempi pystyy joskus tinkimään asettamistaan rajoista. Kivuus tulee siis rajoista joustamisesta – ei rajattomuudesta.

- Koska hyvä vanhempi on myös kiva eli kiltti, reilu, antelias ja salliva, paluuta vanhaan, pelkoon ja rangaistuksiin perustuvaan auktoriteettiin ei ole. Kivuus ja rajoittavuus mahtuvat lasten käsityksissä samaan aikuiseen, Valkonen toteaa.

Vanhemmuus on kokonaisvaltaista

Ihmisiksi eläminen eli vastuullinen aikuisuus oli lasten käsityksissä tärkeä osa hyvää vanhemmuutta. Erityisesti lapset korostivat vanhemman päihteettömyyttä ja sitä, että vanhempi tulee toimeen parisuhteessaan. Vanhempi ei riitele, ei eroa, tai jos eroaa, on yhteistyökykyinen entisen puolisonsa kanssa.

- Vanhemmuudessa ei ole kyse vain lapsen ja vanhemman välisistä asioista. Lasten näkemys kytkee vanhemmuuden aikuisena elämisen kokonaisuuteen. Vanhemmuutta rakennetaan muuallakin kuin lapsen silmien alla, ja se edellyttää eettisiä ja moraalisia valintoja.

Valkosen tutkimus perustui yli 200 lapsen kirjoitelmaan aiheesta ”Millainen on hyvä äiti tai isä?” Lapset olivat iältään 11–13-vuotiaita.

Lisätietoja:
Leena Valkonen, p. (014) 260 1626, 040 733 0678, leena.valkonen@cec.jyu.fi
Tiedottaja Kaisa Räsänen, p. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta väittelijän kuvan saa sähköisessä muodossa

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 286, 126s., Jyväskylä 2006, ISSN: 0075-4625, ISBN: 951-39-2511-0. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi

(linkki julkaisun elektronisiin tietoihin lopussa)

Leena Valkonen on valmistunut kasvatustieteiden kandidaatiksi vuonna 1986 ja kasvatustieteiden lisensiaatiksi vuonna 1995 Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan kasvatustiede. Lisensiaattitutkimus käsitteli perhehoidossa kasvaneiden nuorten vanhempisuhteita. Tällä hetkellä Leena Valkonen työskentelee Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa suunnittelu- ja koulutustehtävissä.


ABSTRACT

WHAT IS A GOOD FATHER OR GOOD MOTHER LIKE?
Fifth and sixth graders’ conceptions of parenthood.

Over a long period, parents have largely been excluded from childhood research, and children from parenthood research. The standpoint of this study lies in the middle ground, with parenthood being considered from the viewpoint of the children.
Children’s conceptions of parenthood are described using a phenomenographic method. The data for this study were gathered in schools, and consists of 207 texts written by pupils on the topic ‟What is a good mother or father like?” The children’s ages were between 11 and 13 years.
Within the texts, 1 466 expressions of parenthood were identified. These were classified within nine groups according to their themes. From these groups, five categories of description were formulated (in line with the methodology of a phenomenographic study and constituting the final result of such a study). According to the children, a good parent (1) makes the child feel important, (2) takes care of the child, (3) is ‟nice”, (4) sets limits and educates, and (5) ‟leads a decent life” (i.e. shows responsibility in his/her adult relationships and in using alcohol).
Three of the categories had connections with each other and expressed the dimensional characteristics of good parenthood: a good parent is located somewhere between strictness and niceness, and between caring and being over-protective. Two further categories were more independent, and these led to the conclusion that the two basics of good parenthood may be (1) that the parent regards the child as important, and (2) that the parent ‟leads a decent life.” The research raised the possibility that regarding the child as important and living a responsible adult life might constitute the basic conditions of good parenthood, with the other elements of good parenthood being built upon these foundations.
The children in this study also emphasized care as an important element of good parenthood. The most frequently mentioned expressions of care were loving, caring, taking care, worrying, doing housekeeping tasks, setting limits, helping, and providing for the family. The children’s multiple definitions of care challenge us to take parental care seriously, both as a subject of investigation, and as a concept defining parenthood. The results of this study may also lead us to examine more closely how parental authority should be constructed today, and to discuss moral and ethical adulthood as a prerequisite of good parenthood.

Key words: parenthood, mother, father, child’s perspective, phenomenography

Tekijä

Kaisa Räsänen
kaisa.rasanen@adm.jyu.fi
JY viestintä
kuuluu seuraaviin kategorioihin: