Ajankohtaista

Väitös: Koulukiusaaminen on kiusaajalle vallantavoittelua (Hamarus)

Alkamisaika: lauantai 11. marraskuuta 2006, 12.00

Päättymisaika: lauantai 11. marraskuuta 2006, 00.00

Paikka: S 212, Seminarium, Seminaarinmäki


FM Päivi Hamaruksen kasvatustieteen väitöskirjan ”Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti, KT Mirja-Tytti Talib Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Pauli Kaikkonen.

Pelko ja kiusaamisella tuotettu oppilaskulttuuri tukevat kiusaamista

Päivi Hamarus tutki väitöskirjassaan koulukiusaamista ilmiönä, eli sitä, miten kiusaaminen syntyy ja kehittyy yhteisössä ja mikä sitä pitää yllä. Hamaruksen tutkimusaineisto koostui yläkoululaisten tukioppilaiden kiusaamista käsittelevistä kirjoituksista ja haastatteluista. Ilmiön ymmärtämisessä lähtökohtana oli oppilaiden oma ymmärrys kiusaamisesta.

Hamaruksen mukaan kiusaaminen perustuu usein kiusaajan tavoittelemalle valta-asemalle yhteisössä ja alkaa jonkun oppilaan erilaisuuden nimeämisestä. Tästä piirteestä luodaan nimityksiä ja kiusatulle rakennetaan maine, joka tarttuu ja leviää yhteisössä tarinoiden kertomisen välityksellä. Tarinoiden kertominen, hauskat jutut ja kiusaamiseen liittyvät rituaalit yhdistävät kiusaamiseen osallistuvia ja vahvistavat kiusaajan asemaa yhteisössä. Kiusaaminen jakaa yhteisön jäsenet ”meihin” ja ”heihin”.

Kiusaaminen vahvistaa ja luo oppilaskulttuuria pelon kautta

Kiusaaminen koostuu hetkellisistä vuorovaikutustilanteista, joiden havaitseminen ja tunnistaminen kiusaamiseksi voi olla ulkopuoliselle vaikeaa. Kiusaamisvuorovaikutukseen on usein liitetty normaalista vuorovaikutuksesta poikkeavia merkityksiä, joilla harhautetaan ulkopuolisia. Tällöin esimerkiksi tervehtimiseen liitetty äänensävy tekee tervehdyksestä kiusaamista, vaikka opettaja tulkitsee toiminnan ystävyydeksi.

Asiat, joista kiusataan, liittyvät oppilaskulttuurissa halveksittuihin seikkoihin. Niiden avulla luodaan ja muovataan koulun ja luokan oppilaskulttuuria, jolloin yhteisö pyrkii välttämään halveksittuja seikkoja. Niinpä jos kiusataan lihavuudesta, yhteisö pyrkii tavoittelemaan laihuutta, mikä saattaa joidenkin oppilaiden kohdalla johtaa jopa anoreksiaan saakka. Näin kiusaaminen yhtenäistää luokkaa tuottamalla yhteisöön samanlaisia kulttuurisia arvostuksia.

Kiusaavaa yhteisöä leimaa pelko. Yhteisössä, jossa ilmenee kiusaamista, oppilaat pelkäävät joutuvansa itse kiusatuksi. Tämä ”pakottaa” oppilaat olemaan mukana kiusaamisessa ja toisaalta takaa sen, että oppilaat myötäilevät kiusaamisella tuotettuja kulttuurisia arvostuksia. Kulttuuristen arvostusten vastustaminen merkitsisi riskiä joutua itse kiusatuksi. Näin kiusaaminen yhteisöllistää ja yhtenäistää pelon avulla.

Oppilaat kokevat kiusaamiseen puuttumisen helpottavana

Kiusaamiseen liittyy myös syyllisyys ja häpeä. Yhteisössä, jossa on kiusaamista, oppilaat kokevat kollektiivista syyllisyyttä siitä, että he eivät puutu kiusaamiseen. Kiusaaja voi kokea syyllisyyttä omasta toiminnastaan ja kiusattu tuntee häpeää niistä seikoista, joista häntä kiusataan. Tämän vuoksi oppilaat kokevat ulkopuolisen kiusaamiseen puuttumisen helpottavana.

Kiusaamisessa mukana olevat kokevat yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä luodaan kiusaamisen keinoilla, joita ovat hauskanpito, tarinoiden kertominen ja erilaiset kiusaamiseen liittyvät rituaalit, kuten alistamis-, inho-, eristämis- ja vaientamisrituaali tai ryhmän yhteisöllisyyden rituaali. Yhteisöllisyys on kuitenkin näennäistä ja rikkinäistä, sillä se perustuu pelkoon ja siihen, että yksi yhteisön jäsen on pidettävä yhteisöstä erillään.

Hamarus tarkasteli kiusaamista sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta, mitkä ovat aiemmissa tutkimuksissa jääneet vähälle tarkastelulle. Hamaruksen tavoitteena oli ymmärtää kiusaamista ilmiönä yhteisössä, sillä ilmiön syvällinen ymmärtäminen on kiusaamiseen puuttumisen ehto. Tulokset auttavat havainnoimaan kiusaamista eri silmin kuin aikaisemmin ja kehittämään kouluille uusia tapoja puuttua siihen. Oppilaan sosiaaliseen turvallisuuteen panostaminen on oleellinen keino luotaessa turvallista oppimisympäristöä, jossa ei kiusata.

– Kiusaamisen määritelmä tulisi myös ymmärtää koulussa aiempaa laajemmalla tavalla, jotta liian kapea määrittely ei estäisi puuttumasta kiusaamiseen, Hamarus muistuttaa.

Tutkimus laajentaa lisäksi ymmärrystä tarkastella yhteiskunnassa yhä runsaammin esiintyvää monikulttuurista erilaisuutta ja siihen liittyvää toiseutta. Aikaisempien tutkimusten mukaan vajaa 10 % yläkoululaisista kokee kiusaamista.

Lisätietoja:
Päivi Hamarus, p. 02051 74206 ja 0400 859 523 (työ) tai (014) 685 249 ja 044 068 5249 (koti), etunimi.sukunimi@elisanet.fi
Tiedottaja Kaisa Räsänen, p. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta väittelijän kuvan saa sähköisessä muodossa.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 288, 265 s., Jyväskylä 2006, ISSN 0075-4625; 288, ISBN 951-39-2513-7. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi

Päivi Hamarus kirjoitti ylioppilaaksi Suolahden lukiosta 1981. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1988 pääaineenaan pohjoismainen filologia. Kasvatustieteen syventävät opinnot Hamarus suoritti 2002 ja aloitti saman vuoden lopussa jatko-opinnot. Jyväskylän yliopisto ja VSV ry ovat tukeneet Hamaruksen opintoja, ja Jyväskylän yliopiston kirjasto on tarjonnut hänen käyttöönsä tutkijanhuoneen.
Hamarus on toiminut ruotsin ja saksan kielen lehtorina Toivakan-Leivonmäen yläasteella 1988–1990. Vuodesta 1990 alkaen Hamarus on ollut Länsi-Suomen lääninhallituksen palveluksessa, missä hän työskentelee tällä hetkellä erikoissuunnittelijana sivistysosastolla.


ABSTRACT

Hamarus, Päivi
School bullying as a phenomenon. Some experiences of Finnish lower secondary school pupils
Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2006, 265 p.
(Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 288
ISSN 0075-4625; 288)
ISBN 951-39-2513-7
English Summary
Diss.

The purpose of the study is to explore school bullying as a phenomenon, and to attempt to understand how it emerges and develops at school. The exploration is done from the social and cultural viewpoint. The data comprises writings and interviews of seventh-to-ninth-form peer support students of various schools. The topic of the writing assignment was ‟School bullying”. The writings were analysed using a semantic analysis: meaning contents given by the pupils on the term ‟bullying” were elicited from their texts. The writings were also analysed on a timeline, which manifested the evolution of bullying as a process with various phases and forms. After the analysis, thematic interviews were conducted to obtain a more profound understanding of bullying as a phenomenon. The research methodology followed the hermeneutic principle. The study showed that bullying is a phenomenon intertwined with the social and cultural factors of the community where it appears. It is often rooted in the pursuit of power, status, or popularity of the pupil bullying others, with the purpose of using the person bullied to reinforce the status of the one engaged in bullying. Naming whatever is different in the person bullied is usually the first step. Being different, then, is connected with the opposites that have cultural value in the community. For instance, when someone is being bullied because of overweight, the cultural value in the community is leanness. Thus, bullying is a means of reinforcing the community’s cultural values and of creating such values by forcing the members to pursue the kinds of values that are produced through bullying. If a pupil is not willing to pursue these, s/he may become the object of bullying. Furthermore, bullying generates fear in the community, which in its turn perpetuates bullying. Bullying is also based on interaction, and understanding this interaction presupposes good knowledge and understanding of the social relationships within the community. Therefore, a teacher may, in fact, not understand the true meaning of some interaction intended as bullying, but be misled to interpret it as a sign of friendship. The unwritten norms of the community may also contribute to making bullying easy. The pupils in the study regarded the duration of bullying as more significant than its actual content. If bullying is defined on the basis of its length in time, it may lead to a situation when there is no intervention at all until that time period has passed. Bullying behaviours can be changed by influencing the community’s values, norms, social relationships, and fears. In the present study, bullying has been explored from the social and cultural viewpoint, which has not yet gained much attention in the existing research.

Keywords: school bullying, power, difference, interaction, norms, student culture

Tekijä

Helmiina Kettunen
helmiina.kettunen@cc.jyu.fi
JY / Viestintä
kuuluu seuraaviin kategorioihin: