Ajankohtaista

Väitös: Äitiyteen voi liittyä epärealistisia odotuksia (Sevón)

Alkamisaika: perjantai 21. elokuuta 2009, 12.00

Päättymisaika: perjantai 21. elokuuta 2009, 15.00

Paikka: Mattilanniemi, Agora, Auditorio 3.

Eija Sevón

 

KM Eija Sevónin kasvatustieteen väitöskirjan ”Maternal responsibility and changing relationality at the beginning of motherhood” (Äidin vastuu ja muuttuvat perhesuhteet äitiyden alussa) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Elina Lahelma (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Leena Laurinen (Jyväskylän yliopisto).

 

Eija Sevón pohti väitöstutkimuksessaan, millaista on tulla äidiksi nyky-yhteiskunnassa, jossa äiteihin ja äitiyteen kohdistetaan monia odotuksia ja vaatimuksia.

 

- Naisten ja miesten perherooleihin liitetyt sukupuolittuneet odotukset, merkitykset ja kulttuuriset kertomukset asettavat helposti äideiksi tulevat naiset mahdottomien haasteiden eteen ja estävät sukupuoliroolien murtamisen. Nämä asenteet ovat juurtuneet suomalaiseen vanhemmuuskulttuuriin lujasti, Sevón havaitsi.

 

 

Äitiyteen sisältyy ristiriitaisia tunteita

 

Äidiksi tuloa voidaan pitää naisen elämän yhtenä käännekohtana. Syntyvä vauva mullistaa niin naisen arkea, tärkeimpiä ihmissuhteita kuin omaa identiteettiä monin eri tavoin.

 

Äitiyteen liittyy monia ristiriitoja. Vastuu lapsesta on itsessään kaksinaista, koska vastuussa kietoutuvat yhteen moraali, äidin ja lapsen suhde sekä äidin kokemus hoivatyöstä ja sen vaatimuksista. Vastuuseen lapsesta sisältyy arjessa monia jopa vastakkaisia tunteita. Lapsi merkityksellistää myönteisesti naisen elämää, tuottaa syvää iloa ja nautintoa ja antaa pätevyyden kokemuksia, joilla on tärkeä merkitys naisen identiteetille. Samalla lapsen kanssa elämiseen yleensä sisältyy epävarmuuden, syyllisyyden, huolen, väsymyksen ja uupumuksen tuntemuksia.

 

Vastuu lapsesta oli tutkimuksen äideille moraalinen asenne sitoutua lapsen hoivaajaksi ja hyvinvoinnin turvaajaksi. Myös parisuhde ja muut läheiset ihmissuhteet muuttuvat äidiksi tultaessa. Nämä muutokset eivät aina tapahdu kivuttomasti, vaan äidiksi tulo voi käynnistää myös parisuhteen kuohunnan, jossa naisen oletukset ja odotukset lapsen syntymän jälkeisestä vanhemmuuden jakamisesta ja parisuhteen säilymisestä seesteisenä voivat kokea romahduksen. Tähän liittyy myös kokemus äitiyden oletettua suuremmista vaatimuksista.

 

 

Äidit tarvitsevat tukea

 

Tuoreet äidit kokivat tarvetta puhua äidiksi tulostaan ja arjen elämästään. Samalla kuitenkin äitiydestä ja perhe-elämästä puhumiseen ja kertomiseen liittyy voimakkaita kulttuurisia normeja ja ihanteita, joista eriävistä kokemuksista naisten oli vaikea puhua haastatteluissa. Äitiyteen kietoutuivat myös voimakkaat hallitsevat kertomukset, jotka määrittelevät hyvän äitiyden tietynlaiseksi ja vaikenevat äitiyteen liittyvistä kielteisistä tunteista ja naisen omista tarpeista. Nämä kertomukset asettavat uusille äideille moraalisen ihanteen, jota pyritään tavoittamaan, mutta joka samalla on saavuttamaton. Vauva-arjen katkoksellisuus, naisen oma väsymys, ristiriidat parisuhteessa tai oman äidin kanssa herättivät ristiriitaisia tuntemuksia ja naiset pohtivat haastatteluissa näitä tuntemuksiaan paljon.

 

Vanhemmaksi tulevat perheet ja äideiksi tulevat naiset tarvitsevat tukea, joka huomioi perheiden ja naisten elämäntilanteiden ja arjen erot ja yksilöllisyyden.

 

- Äitiys ei ole luonnollista, itsestään selvää ja kaikille naisille samanlaista, vaan äidiksi tulo on yksilöllinen oppimisprosessi – omanlaisensa jokaiselle naiselle, Sevón muistuttaa.

 

Naisten välillä on eroja, jotka liittyvät naisten persoonallisuuksien, elämänvaiheen ja -tilanteiden sekä parisuhteiden erilaisuuksiin. Vauvatkaan eivät ole samanlaisia. Kysymykset äitiyteen liittyvistä monenlaisista tunteista, haasteet jaksamisessa vauvan kanssa sekä parisuhteen jännitteet tulee ottaa huomioon vauvaperheiden kanssa työskenneltäessä.

 

Tutkimus toteutettiin pitkittäistutkimuksena haastattelemalla seitsemää ensimmäistä kertaa äidiksi tullutta naista neljästi: raskausaikana, kun lapsi oli noin 1 kk, 6 kk ja 1 vuoden. Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat iältään 21–31-vuotiaita, melko korkeasti koulutettuja ja parisuhteessa.

 

Lisätietoja:

Eija Sevón, puh. 0400 824 399, eija.sevon(at)jyu.fi

Tiedottaja Liisa Harjula, puh. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

 

Eija Sevón työskentelee kasvatustieteen assistenttina Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksessa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Pälkäneen lukiosta vuonna 1986. Hän on valmistunut lastentarhanopettajaksi Tampereen lastentarhanopettajaopistosta vuonna 1989 ja kasvatustieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1995. Sevón on työskennellyt aiemmin noin neljän vuoden ajan lastentarhanopettajana eri kunnissa sekä tutkijaopiskelijana ja –koulutettavana Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksessa.

 

Teos julkaistaan sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 365. ISSN 0075-4625; 365; ISBN 978-951-39-3620-4

Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi             

 

Abstract:

This study follows recent family research in emphasising the importance of the everyday in studying the family realm. The study highlights the intricate relational and moral nature of early mothering by drawing on the ethics of care.

The methodological starting points were in hermeneutical phenomenology, narrative research and feminist studies. The aims were, first, to investigate what it means in a woman’s life to become a mother; second, to examine a mother’s close relationships, especially those with her child and with her partner; and third, to explore how social and cultural narratives and first-time mothering

become entangled in the interviewed women’s stories. The study was longitudinal and consisted of four interview sessions each with seven Finnish first-time mothers. The interview process was oriented towards collecting stories about the mothers' everyday experiences, emotions and thoughts during their first year with the baby. By taking a narrative approach it was possible to study how new mothers make sense of the beginning of their motherhood.

This study suggests that pregnancy, birth-giving and everyday life with a small baby transforms a woman’s life. The temporal and ambivalent processes involved in becoming a mother concerned: first, the choice to become a mother; second, how the mother relates to her baby and to her responsibility for the baby; third, the change in her couple relationship; and fourth, what the

mother's female family relations mean to her maternal agency. Finally, and running through all four topics, is the question about how cultural narratives, such as those of motherhood, parenthood and family relations, affect how the women tell their stories. Early motherhood involves moral ambiguity that relates to the questions of responsibility and vulnerability. It is a process of reorientation pertaining not only to a woman’s own identity but often also to her

couple relationship. The ambivalence felt as a part of these processes indicates how women need to reconcile contradictory demands, ideals and experiences as these arise in their different relationships and everyday roles in a novel and often demanding life situation.

Keywords: ambivalence, everyday life, morality, longitudinal interviewing,

narrative research, relationality, transition to motherhood

 

 

http://julkaisut.jyu.fi?id=978-951-39-3639-6

kuuluu seuraaviin kategorioihin: