Ajankohtaista

Väitös: Liikunnanopettaja tarvitsee vuorovaikutustaitoja (Klemola)

Alkamisaika: lauantai 29. elokuuta 2009, 12.00

Päättymisaika: lauantai 29. elokuuta 2009, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Liikunta, sali L304, os. Keskussairaalantie 4

Ulla Klemola

 

LitL Ulla Klemolan liikuntapedagogiikan väitöskirjan ”Opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitojen kehittäminen liikunnan aineenopettajakoulutuksessa” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta ja kustoksena professori Pilvikki Heikinaro-Johansson.

 

Vuorovaikutus on opettajan työn ydintä. Liikunnanopettajakoulutukseen kehitetyt vuorovaikutustaitoihin keskittyvät opinnot osoittautuivat hyödyllisiksi ja toimiviksi ja paransivat opiskelijoiden valmiuksia kohdata erilaisia oppilaita. Vuorovaikutustaidot tarjoavat välineitä olla nuorista välittävä opettaja, jolla on kyky puuttua jämäkästi häiriökäyttäytymiseen. Koulutuksessa kehitettyjä taitoja voidaan hyödyntää myös etsittäessä uusia malleja koulun moninaisten vuorovaikutussuhteiden hoitoon.

 

Ulla Klemolan tutkimus käynnistyi opettajien työn ongelmista nousevasta tarpeesta lisätä opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitoja ja valmiuksia käsitellä ristiriitatilanteita. Vuorovaikutuskoulutuksen avulla etsittiin keinoja opettajan ja oppilaan välisen suhteen kehittämiseen sekä tukea opettajien ja vanhempien kohtaamisiin.

 

 

Tulevat liikunnanopettajat vuorovaikutustaitoja oppimassa

 

Klemola kehitti liikunnanopettajien peruskoulutukseen kaksi opintojen eri vaiheisiin sijoittuvaa vuorovaikutuskurssia ja tutki, miten liikunnanopiskelijat käyttivät oppimiaan taitoja nuorten kanssa opetusharjoittelunsa aikana. Opiskeltavia taitoja olivat selkeä itseilmaisu, tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja säätely, kuunteleminen sekä ongelmanratkaisutaidot.

 

Klemolan mukaan vuorovaikutusopinnoille oli selkeä tarve.

- Liikunnanopiskelijat pitivät opintojaksojen sisältöä tarpeellisena oman opettajuuden kehittymisessä. Keskustelut, taitojen käytön demonstraatiot ja harjoittelu sekä omista vuorovaikutuskokemuksista kertominen koettiin toimiviksi opetusmenetelmiksi. Opintojaksojen vahvuutena oli teoreettisen tiedon ja käytännön kokemusten linkittyminen toisiinsa. Opiskelijat toivoivat yksimielisesti lisää vuorovaikutusopintoja peruskoulutukseensa, Klemola sanoo.

 

 

Teoria siirtyy käytäntöön

 

Vaikka vuorovaikutustilanteet olivat välillä hankalia, suurin osa opiskelijoista kertoi käyttäneensä oppimiaan taitoja opetusharjoittelun liikuntatunneilla. Eniten he käyttivät kuuntelun taitoja. Vuorovaikutustaitojen käyttö oli opiskelijoista tärkeää opettaja-oppilassuhteen kannalta. Näin liikuntasaliin syntyi myönteistä ilmapiiriä, jossa oli helpompi oppia ja opettaa.

 

Ristiriitatilanteissa opetusta häiritsevä tilanne muuttui positiiviseksi, kun opiskelija käytti jotakin vuorovaikutustaitoa. Näissä tilanteissa opiskelijat pidättäytyivät oppilaan moittimisesta ja puuttuivat nuorten käytökseen ilmaisemalla omia tunteitaan tapahtuneesta. Opiskelijan tunnekokemusta kuvaava viesti muutti oppilaiden käytöstä, ja ongelmatilanne poistui. 

 

 

Liikkumista estäviä tunteita pitää kuunnella

 

Liikuntatunneilla syntyy monenlaisia tunteita. Oppilaan tunteen kuunteleminen auttoi opiskelijaa katsomaan tilannetta oppilaan näkökulmasta, mikä puolestaan tuki nuoren selviytymistä tehtävästä. Vuorovaikutustaidoilla on siten merkitystä liikuntatietojen ja -taitojen oppimiselle.

 

– Kun opettaja huomaa ja ymmärtää liikkumista estäviä tunteita, vapauttaa se oppilasta harjoittelemaan ja oppimaan. Tunne-esteiden poistaminen lisää liikuntaa, jolla taas on keskeinen merkitys yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille, Klemola toteaa. Vuorovaikutustaitojen avulla synnytetään myönteisiä koululiikuntakokemuksia ja -muistoja.

 

 

Komentaa vai keskustella?

 

Liikunnanopiskelijat törmäsivät vastakohtaisuuksiin opetusharjoittelussa. He halusivat päästä lähelle oppilaitaan mutta pelkäsivät samalla auktoriteettiasemansa puolesta. Vastakkain asettuivat myös mm. tiukkuus ja inhimillisyys sekä oppilaiden aktiivinen liikuttaminen ja vuorovaikutukseen antautuminen. Vuorovaikutuskoulutus alkoi siten ravistella opettajuuteen liitettäviä uskomuksia ja purkaa opettajan ammattitaidon myyttejä.

 

Vuorovaikutusopinnot sisältyvät nykyään liikunnanopettajien koulutusohjelmaan. Vuorovaikutuskoulutusta voidaan soveltaa myös muuhun opettajankoulutukseen sekä urheiluvalmennuksen ja työelämän tarpeisiin.

– Jokainen voi oppia vuorovaikutustaitoja, Klemola summaa.

 

Klemolan tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 50 liikunnanopiskelijan kyselyistä, oppimispäiväkirjoista ja ryhmähaastatteluista sekä tutkijaopettajan havaintopäiväkirjasta.

 

Lisätietoja:

Ulla Klemola, puh. (014) 260 1729 tai 050 369 8409, ulla.klemola@jyu.fi

Tiedottaja Liisa Harjula, puh (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

 

Ulla Klemola kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulusta vuonna 1978. Hän valmistui liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1983 ja aloitti liikunnanopettajan työt Turun Normaalikoulun ala- ja yläasteella sekä lukiossa. Perheenlisäysten myötä Klemola oli kotiäitinä usean vuoden ajan, minkä jälkeen hän suoritti erilliset opinto-ohjaajan opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 1993. Hän toimi liikunnanopettajana ja opinto-ohjaajana Jyväskylässä Kesyn yläasteella ja lukiossa sekä Kuokkalan yläasteella sekä liikunnan- ja terveystiedon lehtorina ja lukion oppilashuoltoryhmän jäsenenä Laukaan kirkonkylän yläasteella ja Laukaan lukiossa vuoteen 2001. Tutkijana Klemola toimi LIKES-tutkimuskeskuksessa ja sen jälkeen assistenttina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksella. Liikuntatieteiden lisensiaatintutkinto valmistui vuonna 2003. Vuodesta 2004 alkaen Klemola on toiminut Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa liikunnan pedagogiikan lehtorina.

 

Ulla Klemola on opetus- ja tutkimustyönsä ohella kouluttanut vuorovaikutustaitoja eri kohderyhmille, mm. nuorille, opettajille ja urheiluvalmentajille. Klemola sai Jyväskylän Taitoluisteluseuralta Pro Nuori Suomi -tunnustuksen vuonna 2009.

 

Tutkimusta ovat tukeneet opetusministeriö, Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta ja kasvatustieteiden tiedekunta.

 

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 139, 92 s., Jyväskylä 2009, ISSN:0356-1070, ISBN: 978-951-39-3627-3. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.

 

Abstract

 

Klemola, Ulla. Developing student teachers´ social interaction skills in physical education teacher education

 

The purpose of the study was to develop studies on social and emotional learning in Physical Education Teacher Education and to examine students´ experiences in using and learning social interaction skills. This action research case study in the field of physical education pedagogy employs the theoretical framework of humanistic psychology and the philosophy of dialogue. The data from questionnaires, diaries and group interviews were analysed by qualitative content analysis, analysis of narratives and a further content analysis in order to discover the hidden significance of students´ experiences. The study comprised two phases. In Phase I, a course of social interaction skills was planned, implemented and evaluated. Participants were 33 physical education (PE) students and the teacher-researcher. In Phase II, an advanced course of social interaction skills was created, and PE student teachers´ (n = 17) experiences of demanding social interactive situations and their use of the skills learned in teaching practice were studied. The results, in Phase I, indicated that the course of social interaction skills worked well and the course content and teaching methods were beneficial. The most productive teaching methods were discussion, demonstration, exercises and using stories. A sense of security in a group turned out to be crucial when learning these skills. In Phase II, the demanding interaction situations that student teachers faced were conflicts with overactive and unmotivated pupils, and the varied emotions of pupils. Most of the student teachers reported using social interaction skills, mostly listening skills. However, the student teachers´ mode of speaking was dichotomous and highlighted tensions experienced in a teacher´s work. It is recommended that courses on social and emotional learning are included in teacher education programmes.

 

Keywords: teacher education, physical education, social interaction skills, student teaching

 

 

 

 

http://julkaisut.jyu.fi?id=978-951-39-3656-3

kuuluu seuraaviin kategorioihin: