Ajankohtaista

Väitös: 18.9. Opetussuunnitelmat reagoivat hitaasti yhteiskunnan lukutaitovaatimuksiin (Kauppinen)

Alkamisaika: lauantai 18. syyskuuta 2010, 12.00

Päättymisaika: lauantai 18. syyskuuta 2010, 03.00

Paikka: Seminaarinmäki, Seminarium, S212

Merja Kauppinen

kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen

Julkaisuportaali - verkkokauppaan, väitöksen pdf-versio

FL Merja Kauppisen soveltavan kielitieteen väitöskirjan “Lukemisen linjaukset – lukutaito ja sen opetus perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmissa” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Eero Ropo (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Minna-Riitta Luukka (Jyväskylän yliopisto).

Näkemykset lukemisesta ja lukutaidosta ovat säilyneet pitkälti ennallaan koko perusopetuksen 40-vuotisen taipaleen ajan, vaikka yhteiskunnan tarpeet ovat muuttuneet. FL Merja Kauppisen väitöstutkimuksen mukaan lukeminen nähdään pääosin yksilöllisenä, kognitiivisena taitona. Pääpaino on sisältöjen ymmärtämisen harjoittelussa lukutekniikoiden ja -strategioiden avulla. Luettavakseen oppilaat saavat tyypillisesti perinteisiä painettuja tekstejä huolimatta sähköisten medioiden yleistymisestä elämän eri alueilla. Kauppinen tarkastelee väitöskirjassaan lukemista ja sen opettamista opetussuunnitelmien perusteista, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1970, 1985, 1994 ja 2004.

Lukeminen on yksinäistä puuhaa


Peruskoulun alkuvaiheessa oppilasta ohjattiin kehittämään lukutaitoa vaihe vaiheelta ymmärtävän lukemisen portaiden avulla. Kutakin lukemisen osataitoa eli tunnistavaa, tulkitsevaa, arvioivaa, kriittistä, luovaa ja soveltavaa lukemista harjoiteltiin määrätavoin ja -tekstein.
- Uusimmissa opetussuunnitelmien perusteissa näkemys lukemisesta on laajentunut sosiaalisempaan suuntaan. Se sisältää tekstien kanssa toimimista erilaisissa tilanteissa ja yhteisöissä, Merja Kauppinen sanoo.

Uudistuneesta lukemiskäsityksestä huolimatta opetuksen keskeiset sisällöt, menetelmät ja luettavat tekstit ovat säilyneet pitkälti samoina koko perusopetuksen historian ajan.
- Oppilas selvittää edelleen tekstin merkitystä opiskeltujen tekniikoiden avulla pääasiassa yksin, Kauppinen jatkaa.
Poikkeuksena on Kauppisen mukaan kirjallisuudenopetus, joka monipuolistaa teksteillä työskentelyä. Kirjallisuudenopetus tarjoaa mahdollisuuksia lukukokemusten käsittelyyn ja jakamiseen sekä yhteisten merkitysten rakentamiseen.

Lukemisen opetuksen uudistamiselle tarvetta


- Suomalaiset nuoret ovat menestyneet erinomaisesti Pisa-tutkimuksissa, joten olisi houkuttelevaa ajatella, ettei lukemisen opettamisessa olisi kehittämistarpeita. Pisa-koe mittaa kuitenkin vain tietyntyyppistä lukutaitoa, Kauppinen muistuttaa. - Koulu ei opasta sellaisiin yhteisöllisen lukemisen taitoihin, joita nykypäivänä tarvitaan. Uudistuneet työn ja opiskelun käytänteet edellyttävät tekstien eri versioiden kierrätystä, lukukokemusten vaihtoa ja jakamista, merkitysten kehittelyä ja tiedon rakentamista luetun pohjalta kulloiseenkin tarpeeseen, Kauppinen jatkaa.

Yhteistoiminta tekstien parissa lisää lapsen ja nuoren osallisuuden kokemuksia, joten erityisen merkityksellistä yhteisöllinen lukeminen on kansalaistaitojen kehittämisessä. Tämäntyyppinen lukutaito jää nykykoulun opetussuunnitelmissa kuitenkin Kauppisen mukaan katveeseen.

- Opetussuunnitelmat ovat reagoineet hitaasti myös tekstimaailman ja median monimuotoistumiseen. Koulussa luetaan edelleen pääosin perinteisiä, painettuja tekstejä, Kauppinen sanoo.
Uusmedian kuvaa, ääntä, sanaa ja muita merkkejä yhdistelevät tekstit ovat kuitenkin nykyisin merkittävä osa suomalaisten lukemisen arkea. Jotta lapsi tulisi toimeen yhä vaativammiksi muuttuvissa elinympäristöissä, on näitä monikanavaisia tekstejä hyvä oppia tulkitsemaan ja käyttämään jo varhain.
- Tehokkaampi keino kuin kasvattajan kiellot ja varoitukset on lasten ja nuorten kouluttaminen aktiivisiksi, kriittisiksi teksteillä toimijoiksi, Kauppinen kannustaa.

Muutoksia koulun toimintakulttuuriin


Yhteisölliseen lukemiseen ja monimuotoisiin teksteihin harjaantuminen edellyttää muutoksia koulun toimintakulttuuriin. Lukutaitoa tulisi pitää kaikkien oppiaineiden yhteisenä asiana eikä vain äidinkielen ja kirjallisuuden rajattuna sisältönä.
- Tehokkaan väylän yhteisöllisen lukemisen harjoitteluun tarjoavat esimerkiksi uusmedian toimintaympäristöt. Verkostoituminen koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa innostaa kokemusten ja mielipiteiden vaihtoon, vertailuun ja uusien toimintamallien kehittelyyn, Kauppinen sanoo.

Koulun kannattaisi tunnistaa ja tunnustaa myös oppilaan koulun ulkopuolella hankkima lukutaito ja hyödyntää sitä opetuksessa. Merja Kauppinen muistuttaa, että vapaa-ajan toiminnat opettavat tulkitsemaan monentyyppisiä tekstejä ja johdattavat niiden kekseliääseen, uudistavaan käyttöön.

- Monipuolinen lukutaito auttaa yksilöä toimimaan sekä itsensä että ympäristönsä parhaaksi. Se antaa eväitä paitsi yhteisiin asioihin vaikuttamiseen myös tunne-elämän kehittämiseen. Itsetuntemus ja tunnetaidot harjaantuvat eläytyvässä, vuorovaikutteisessa lukemisessa, Kauppinen sanoo.

Lisätietoja:

Merja Kauppinen, p. 0400 478 822, merja.a.kauppinen@jyu.fi
tiedottaja Anna Grönlund-Qvarnberg, p. 014 260 1044, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Väitöskirja on osa Suomen Akatemian vuosina 2006–09 rahoittamaa Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen ToLP-tutkimushanketta (Towards Future Literacy Pedagogies). Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 141, 348 s., Jyväskylä 2010, ISSN 1459-4323, 141, ISBN: 978-951-39-4011-9. Teosta voi tilata Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä, p. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.

Merja Kauppinen (o.s. Häyrynen) kirjoitti ylioppilaaksi Pieksämäen lukiosta vuonna 1984. Hän valmistui äidinkielenopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1990 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1995. Kauppinen on toiminut sekä opettajana että tutkijana. Hän on opettanut äidinkieltä ja kirjallisuutta Pieksämäen yläasteella ja lukiossa, Salpausselän lukiossa Lahdessa sekä Jyväskylän normaalikoulussa. Lisäksi hän on opettanut suomea ulkomaalaisille ja pitänyt kursseja kesälukiossa ja ammattiopetuksessa. Kauppinen on työskennellyt assistenttina ja yliassistenttina Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitoksessa sekä tutkijaopiskelijana Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa. Nykyään hän toimii äidinkielen ja kirjallisuuden pedagogiikan lehtorina opettajankoulutuslaitoksessa Jyväskylän yliopistossa.


Abstract

Literacy delineated – reading literacy and its instruction in the curricula for the mother tongue in basic education

The purpose of the study was to explore and describe the conceptions of reading and reading literacy constructed in the curricula, and to identify the views on the purposes of reading literacy and the uses of texts that the curricula are committed to. In addition, reading was considered in the light of the general objectives of basic education and the conceptions of knowledge and learning included in the teaching of reading literacy. The data consist of the curricula for the mother tongue and literature in basic education from the years 1970, 1985, 1994 and 2004 that were examined by means of interpretative content analysis. The approach was both data- and theory-driven. The results showed that the curricula contained simultaneously several views on reading literacy and its instruction. These different emphases and contentions originate from the variation in literacy theories and conceptions of reading. Some conceptions have a strong impact while others appear in a much weaker form. Consequently, one and the same curriculum contains a wealth of contents for literacy, and the objectives of instruction appear to vary considerably. There are also various ways to interpret the meaning of literacy and to provide instruction in reading. Chronologically speaking, the curricula for the mother tongue first reflect a cognitive and text-based conception of reading literacy, but gradually the emphasis moves towards a socio-cognitive, functional and situation-driven approach.
Although texts and textual practices in society have considerably changed during the era of basic education, reading culture at school has not undergone any major changes that could be detected in textual environments and the objectives and assessment of reading. The great variety of texts in the modern society and different types of reading tasks require a socially-oriented approach to reading but this is only faintly reflected by the curricula. The developmental history of literacy in the curricula is indicative of the development of institutionalized education in general as well: it reflects the slowness and complexity of changes in how the school functions. As textual environments in society and with them the practices of working with texts are rapidly changing, reading literacy instruction at school should also offer wide-ranging skills for dealing with texts.  As a consequence, literacy could become common ground between different subjects and pupils´ other spheres of activities.

Keywords: literature, reading, reading literacy, curricula, comprehensive school, basic education, mother tongue

http://julkaisut.jyu.fi?id=978-951-39-4011-9

kuuluu seuraaviin kategorioihin: