Ajankohtaista

Väitös: 15.6. Taloudellinen menestys nakertaa pohjan kulttuurituottajan uskottavuudelta (Halonen)

Alkamisaika: keskiviikko 15. kesäkuuta 2011, 12.00

Päättymisaika: keskiviikko 15. kesäkuuta 2011, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Villa Rana, Blomstedt-sali

Julkaisuportaali - verkkokauppaan, väitöksen pdf-versio

 

Katri HalonenFil.lis, YTM Katri Halosen kulttuuripolitiikan väitöskirjan “Kulttuurituottaja taiteen ja talouden rajalla” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä tutkimuspäällikkö, PhD Timo Cantell (Helsingin kaupungin tietokeskus Urban Facts) ja kustoksena professori Anita Kangas (Jyväskylän yliopisto).

Kulttuurituottajien koulutus on lisääntynyt 1990-luvulta alkaen voimakkaasti. Kulttuurialan koulutustarjonnan laajenemisen myötä alalle koulutetaan yhä suurempi määrä toimijoita mm. ammattikorkeakouluista, yliopistoista ja usein laajoista tuottajuuteen keskittyvistä täydennyskoulutusohjelmista.

Kulttuurituottajien työtehtävät sijoitetaan yleisön ja taiteilijan toiveiden, halujen ja haaveiden risteyskohtaan. Risteyskohdan dynamiikkaan kuuluvat myös taiteen ja talouden väliset erilaisten arvomaailmojen tuomat jännitteet.

- Tuottaja tunnistetaan tuotannoistaan. Mikäli tuotannoilla on voimakkaasti taloudellisia päämääriä, on vaara, että taidekentän toimijat leimaavat tuottajan kapitalismin konnaksi ja sulkevat hänet oikeiden, pyyteettömän työn leimaamien taidetoimijoiden joukon ulkopuolelle, Halonen kuvailee.

Halonen pohtii sitä, miten kulttuurituottajat löytävät ammatillisen paikkansa talouden ja taiteen erilaisten arvomaailmojen sekä taiteilijan ja yleisön välisillä jännitteisillä risteyskohdilla.


Sihteeristä projektipäälliköksi

Kulttuurituottajat työskentelevät sekä taiteen itseisarvoa korostavissa produktioissa että massayleisölle tarkoitetuissa kaupallisissa produktioissa. Roolit eri toimintayhteyksissä vaihtelevat sihteeristä projektipäällikköön. Etenkin taidekentällä tuottajan odotetaan jättävän mahdollisimman pienen jäljen tuotettavaan teokseen. Sen sijaan kaupallisemmissa tuotannoissa tuottajalla voi olla hyvinkin keskeinen rooli teoksen luomisessa esimerkiksi jo luotujen tarjolla olevien teosten ja taiteilijoiden varaan nojautuvan tapahtumakokonaisuuden rakentajana. Yksittäinen tuottaja risteilee eri positioiden välillä produktioittain tai jopa yksittäisen produktion sisällä.

Halonen luokittelee kulttuurituottajia viiteen eri tyyppiin, joita leimaa tuottajan suhde taidesisältöön sekä tuotantoprosessin lähtökohtiin. Etenkin kaupallisella kentällä toimiva kulttuurituottaja jättää oman jälkensä teokseen ja keinoihin, joilla teoksesta viestitään yleisölle. Teostuotannon ohella tuottajat rakentavat myös sosiaalista muutosta: kokoavat yhteisöjä, ohjaavat ja koordinoivat erilaisen yhteisöjen toimintaa ja kansalaisaktivismia sekä kanavoivat toimintaa erilaisen päämäärien saavuttamiseksi. Tuottajakunnasta osa on omaksunut sosiaalisen prosessin fasilitaattorin roolin.


Taloudellinen menestys tuo särön tuottajan ammatti-imagoon

Taiteen kentällä paheksutaan taloudellista menestystä. Kuitenkin tuottajan tehtäviin kuuluu produktion rahoituksesta huolehtiminen esimerkiksi lisääntyvän yleisön, apurahojen sekä sponsoroinnin ja muun yritysyhteistyön muodoissa. Jännite vaikeuttaa tuottajan ammatillisen identiteetin määrittymistä.

- Monet tuottajat määrittelevät itseään eri produktioiden myötä kertyvien erilaisten roolien kirjon kautta. Yhdessä tilanteessa voi olla hyödyllistä näyttäytyä seinätapettiin uppoavana taiteilijan apurina ja seuraavassa tilanteessa määrätietoisena varainhankkijana, Halonen täsmentää.

Halosen aineistossa etenkin ammattikorkeakouluista valmistuneet alalle vakiintumattomat tuottajat harjoittivat ammattiaan myös vapaaehtoistyönä. Palkan sijasta he keräsivät taideproduktioiden tuottamisen myötä uskottavuutta tuottajana, joka tekee asioita ”oikeiden” eli taiteesta kumpuavien päämäärien vuoksi. Vapaaehtoistyön voi nähdä keinona paikata kaupallisten produktioiden aiheuttaman särön tuottajan ammatti-imagossa.

Kulttuurikentän tarkastelussa lähtökohtana on ollut usein taiteilija ja taideteokset. Tuottajan näkökulmasta on olennaista pohtia produktioita myös asiakaslähtöisinä prosesseina. Samalla kun kulttuurituottajat punovat umpeen taiteilijan ja yleisön väliin jäävää tilaa, he myös jättävät oman jälkensä esimerkiksi tehdessään produktion markkinointityötä eri kohderyhmille ja tuotteistaessaan produktiota erilaisiin jakeluformaatteihin ja -kanaviin sopivaksi.

Lisätietoja:
Katri Halonen, puh. 040-8360 523 tai katri.halonen@metropolia.fi
Tiedottaja Liisa Harjula, puh. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Katri Halonen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1990 Järvenpään lukiosta. Samana vuonna hän aloitti opinnot Jyväskylän yliopistossa, josta hän valmistui 1993 filosofian maisteriksi pääaineenaan musiikkitiede, 1995 yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiologia ja vuotta myöhemmin filosofian lisensiaatiksi. Tämän jälkeen Halonen on toiminut kulttuurialan tuotannollisen koulutuksen kehittäjänä Sibelius-Akatemiassa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa, missä työssä hän on edelleen.
Kirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numero 411, 101 s. + 4 artikkelia, ISSN 0075-4625, ISBN: 978-951-39-4296-0. Sitä voi ostaa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@jyu.fi. Väitöskirja sähköisessä muodossa:
http://julkaisut.jyu.fi?id=978-951-39-4320-2

Abstract
Cultural Intermediaries at the Junction between Art and Business

The overall goal of the present study is to examine how cultural intermediaries find their occupational position in the field of cultural production. Two essential dimensions are laid out: the dimension of working for the sake of art or profit, and the dimension of serving the artist or the client. This paper refers to a longer study undertaken between 2003 and 2009 in Finland. The material for the research consist of 13 in-depth interviews, a 2.5-hour group interview with eight participants, questionnaire replies from 49 informants, sixteen of  whom were also interviewed afterwards as a second contact point in addition to the thirteen cultural managers who had already been interviewed. The material also includes the curricula of universities of applied science providing cultural management training and a production database of art projects.
Five types of cultural intermediaries were identified: artists’ assistants (serving artists for art’s sake), production assistants (serving clients for profit-oriented aims), mediators (using art as a tool to promote wealth), independent producers (balancing between the artist and the client with their aims) and double agents (serving clients for profit-oriented aims). Numerous informants worked simultaneously in several positions, gaining professional experience while generating a diverse portfolio. A multifaceted portfolio allows cultural managers to represent the type of cultural intermediary that is most beneficial and useful in each situation.
Cultural intermediaries are a heterogeneous occupational group that can relate to art, business, artists and clients in multiple ways. They often share a culturally embedded and self-consciously non-economic commitment to reaffirming their membership in the artistic community. This can take various forms. One might underline the socio-cultural aims of the work, while others emphasize motivation to assist artists to create art for its own sake.

 

http://julkaisut.jyu.fi?id=978-951-39-4320-2

kuuluu seuraaviin kategorioihin: