Ajankohtaista

Väitös: 5.10. Papit kutoivat jatkosodan osaksi raamatullista pelastusdraamaa (Tilli)

Alkamisaika: perjantai 05. lokakuuta 2012, 12.00

Päättymisaika: perjantai 05. lokakuuta 2012, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Päärakennus, sali C5

Jouni TilliYTM Jouni Tillin valtio-opin väitöskirjan ”The Continuation War as a Metanoic Moment. A Burkean Reading of Lutheran Hierocratic Rhetoric” (Jatkosota metanoian momenttina. Burkelainen luenta luterilaisen papiston retoriikasta) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Clarke Rountree (University of Alabama) ja kustoksena professori Mika Ojakangas (Jyväskylän yliopisto).

Tilli tarkasteli suomalaisten luterilaisten pappien toimintaa retoriikan näkökulmasta. Tilli nostaa jatkosodasta esiin aiheen, josta ei tätä ennen ole systemaattista tutkimusta. Hän huomasi, että papillinen retoriikka oli tiukasti sidoksissa valtion sotapolitiikkaan. Jatkosodan luonteen vaihtuminen hyökkäyssodasta asemasodaksi ja lopulta lähes paniikinomaiseksi vetäytymiseksi kudottiin osaksi raamatullista draamaa, eikä valtion, kirkon tai papiston ratkaisuja ja auktoriteettia näin ollen ollut tarpeen kyseenalaistaa.

- Toisaalta papit eivät lopulta olleet pelkkä valtion propagandan äänitorvi, vaan he rakensivat vakaumuksensa pohjalta systemaattisen tulkinnan Suomen jatkosodasta, Tilli toteaa.

Tillin mukaan eettisesti merkittävä seuraus oli, että papisto ja luterilainen kirkko siunasivat väkivallan, koska sodalle oli löydettävissä uskonnollinen oikeutus esimerkiksi pyhän sodan ja ristiretken avulla.

Jatkosota ja papillinen valta

Papin valta perustuu yksilön sielun ”hallinnointiin”. Hän kykenee tarkastelemaan uskovan mielen ja sielun sisältöä suhteessa perimmäisiin kysymyksiin. Yhtä aikaa identiteetin kanssa muodostuu sekä oikeaan oppiin että pappiin perustuva tottelemissuhde. Papillisen vallan päämäärä onkin yksilön harjoittama itsen kontrollointi ja mielen perinpohjainen muutos, metanoia, siihen nojaten, miten saarnassa ja sielunhoidossa tähän johdatetaan.

Tilli käyttää käsitettä luterilainen metanoian politiikka kuvaamaan tilannetta, jossa pastoraalinen valta nivoutuu nationalistisiin tai valtion ajamiin päämääriin tilanteissa, joissa olemassa oleva poliittinen järjestys on uhattuna esimerkiksi juuri sodan vuoksi. Tällöin yksilön uskonnollinen identiteetti kudotaan osaksi valtion, isänmaan tai kansakunnan identiteettiä. Saarna ja sielunhoito puolestaan tukevat esimerkiksi juuri valtion auktoriteettia.

Pyhästä sodasta ja ristiretkestä kohti jeremiadia ja ”Jumalan koulua”

Papiston retoriikasta on luettavissa kuusi niin sanottua typosta, uskonnollisten ja raamatullisten analogioiden selittämää toimintaohjetta: apokalypsi, pyhä sota ja ristiretki, valittu kansa ja missio, jeremiadi, sisäinen kamppailu sekä totteleminen ja mortifikaatio. Sodan alussa Suomi oli osa lopunaikojen taistelua, pyhää sotaa ja ristiretkiä, jota kävivät Kristuksen sotilaat Jumalan itsensä oikeuttamana ja johtamina ”ikuista vihollista” vastaan. Bolshevismi symboloi sekä primitiivistä kaaosta että raamatullista pahan huipentumaa. Kristillisen Euroopan pelastamisen lisäksi Suomen, Pohjolan valitun kansan, missioon kuului myös Suur-Suomen luominen.

Alkuvuonna 1943 papiston retorinen fokus siirtyi jeremiadiin, valitusvirteen. Jeremiadin avulla oli mahdollista keskittyä sekä yksittäisten sotilaiden ja kotirintaman naisten syntisyyteen että yleiskansalliseen moraalikatoon. Erityisesti Paavalin teologiaan nojaten kerrottiin, miten jokaisen yksilön sisällä käytävä kamppailu paholaista vastaan tulisi ratkaisemaan myös jatkosodan lopputuloksen. Kevääseen ja kesään 1944 tultaessa vaatimukset uskonnollisesta suhtautumisesta esivaltaan kiihtyivät. Tällä tavoin papisto pyrki reagoimaan tilanteeseen, jossa kurittomuus ja sotilaskarkuruus olivat lisääntyneet huomattavasti.

Syksyllä 1944 Moskovan välirauhan myötä tapahtui jälleen retorinen siirtymä. Suomi oli nyt kollektiivisesti ja ansaitusti joutunut vaeltamaan polttavassa erämaassa. Kansakunta oli laitettu Jumalan kouluun tottelemattomuutensa vuoksi, ja suomalaisten tulikin olla kiitollisia, ettei heitä ollut tuhottu kokonaan. Radikaali mielenmuutos oli looginen suhteessa tuolloiseen poliittiseen tilanteeseen. Tällä tavoin luterilainen metanoian politiikka seurasi notkeasti valtiotason poliittisia muutoksia.

Lisätietoja

Jouni Tilli, puh. 040 590 6526, jouni.a.tilli@jyu.fi

Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 050 310 9972, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Jouni Tilli kirjoitti ylioppilaaksi Reisjärven lukiosta vuonna 1998. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2007 Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan valtio-oppi. Sen jälkeen Tilli on ollut tutkimusassistenttina ja tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksessa valtio-opin yksikössä. Tällä hetkellä hän työskentelee Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen tutkijana ja opettajana.

Väitöskirjatutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopisto, Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Eino Jutikkalan rahasto.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 449, 200 s., Jyväskylä 2012, ISSN: 0075-4625, ISBN: 978-951-39-4863-4. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi.

 

ABSTRACT

The study explores an aspect of the Continuation War 1941–1944 that has received surprisingly little attention, although the war in general is one of the most debated topics in the history of Finland. Accordingly, the research tackles the rhetorical problem of how Lutheran priests applied religious and biblical typologies in order to support the war effort of the Finnish state. My interpretation of priestly power consists of two steps. Firstly, the theological concept of metanoia isused to frame an explanation of how clergy purported to change minds in order to prepare the audience for action. Secondly, Kenneth Burke’s theory of symbolic action is applied in rhetorical analysis of clerical texts.

As the research shows, the Continuation War was “emplotted” using an application of the biblical drama. More specifically, the clergy relied on six typoi: apocalypse, holy war & crusade, election & mission, jeremiad, the war within, obedience & mortification. Hence the substantial change from eschatological expectations, holy war and crusading to lamentations of individual and collective sinfulness could be carried out using a rhetorical structure that was familiar to all Finns. And most importantly, without questioning the authority of the church or the state, whilst the military-political situation changed dramatically.

The primary material consists of texts produced by bishops, chaplains and other priests. These texts include sermons, speeches, devotionals and newspaper articles. The method is textual analysis, manifested in the application of a reading strategy that examines the usage of biblical and religious analogies that were used in interpreting the Finnish situation.

Keywords: The Continuation War, Kenneth Burke, symbolic action, rhetoric, metanoia, clergy

kuuluu seuraaviin kategorioihin: