Ajankohtaista

Väitös: 21.11. Nietzschen ja Kerényin ajatukset ruumiillisuudesta uudistivat humanistisia tieteitä (Fenyvesi)

Alkamisaika: keskiviikko 21. marraskuuta 2012, 14.00

Päättymisaika: keskiviikko 21. marraskuuta 2012, 17.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212

Kristof Fenyvesi, Väittelytilaisuus 21.11.2012MA Kristóf Fenyvesin hungarologian väitöskirjan "Body, Epistemology, Interpretation: Friedrich Nietzsche and Karl Kerényi" (Ruumis, tietoteoria, tulkinta: Friedrich Nietzsche ja Karl Kerényi) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori György Tverdota (ELTE-yliopisto, Budapest) ja kustoksena professori Tuomo Lahdelma (Jyväskylän yliopisto).

Saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschen kirjan Tragedian synty ensipainos julkaistiin 140 vuotta sitten. Vuosikymmenten hiljaisuutta seurasi vuosisata kiihkeää keskustelua Nietzschen radikaaleista, antiuskonnollisista näkemyksistä ja perustavanlaatuisesta sitoumuksesta ajattelun vapauteen. Hänen tuotannostaan on tullut tärkeä viittauskohde filosofian, kirjallisuuden ja taiteiden eri aloilla.

Fenyvesi tutki näkökulmia nietzscheläiseen filosofiaan, joiden mukaan Nietzschen tutkimukset ovat erottamattomia hänen ihmisruumista koskevista ajatuksistaan. Teoksessa Iloinen tiede Nietzsche julisti koko länsimaisen filosofisen ajattelun olevan tulkintaa ruumiista ja erityisesti tulosta väärintulkinnoista, jotka syntyvät ruumiin väärinymmärryksestä. Nietzschen monikerroksisten filologisten, filosofisten ja fysiologisten tulkintojen tutkimisen kautta Fenyvesi osoittaa ainutlaatuisen suhteen, joka vallitsee nietzscheläisen näkemyksen mukaisesti ihmisruumiin ja mielen välillä sekä nietzscheläisten käsityksen mukaisesti tulkinnan, taiteen, luovuuden, psykologian, moraalin, kulttuuristen traditioiden muutoksen ja tieteellisen ajattelun muuttuvien normien välillä.

Kerényi antoi uusia näkökulmia ruumiillisuuden ongelmaan

Nietzsche mielipiteillä on ollut merkittävä vaikutus kansainvälisesti tunnustettuun unkarilaiseen klassiseen filosofiin Karl Kerényihin (1897-1973). Nietzschen vaikutus inspiroi Kerényitä luomaan keskeisimmän teoreettisen innovaationsa, niin kutsutun antiikin aistillisen tradition. Tämä oli tietynlainen tieteellinen tutkimusmenetelmä, joka ulotti Kerényin huomion kohti arkeologiaa, tutkimuksen kohteina olevien esineiden materiaalisia puolia ja jopa tutkijan tutkimusprosessin aikana kokemia ruumiillisia kokemuksia kohti.

Nietzschen ja Kerényin klassisen filosofian uudistus johti monimutkaiseen ajatukseen klassisesta filologiasta eksistentiaalisena tieteenä. Tämä eksistentiaalinen tiede toisaalta tähtäsi 1800- ja 1900–lukujen humanististen alojen tieteellisen ajattelun ja käytäntöjen muutokseen sekä synnytti vaihtoehtoisia näkökulmia ruumiillisuuden ongelmaan, josta oli tullut tärkeä tutkimusaihe eri humanistisilla aloilla. Kerényin käsite näytteli myös ainutlaatuista roolia tarjotessaan modernin psykoanalyysin, filosofian tutkimuksen ja taiteellisen työskentelyn käyttöön klassillisen alan tutkimusta. Siitä muotoutui lisäksi pohja Kerényin myöhemmälle yhteistyölle Carl Gustav Jungin, Thomas Mannin ja Herman Hessen kanssa hänen muutettuaan Sveitsiin vuonna 1943.

Lisätietoja:

Kristóf Fenyvesi, puh. 045 256 0420, fenyvesi.kristof@gmail.com

Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 050 310 9972, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Kristóf Fenyvesi (<www.kristoffenyvesi.hu>) on suorittanut Unkarin kirjallisuuden, kielentutkimuksen ja opetuksen MA-tutkinnon sekä kulttuurituotannon ja aikuiskasvatuksen MA-tutkinnon Pécsin yliopistossa Unkarissa. Vuonna 2008 hän aloitti Jyväskylän yliopistossa jatko-opinnot filosofian tohtorin tutkintoa varten. Hän on järjestänyt useita konferensseja ja kuratoinut näyttelyitä. Lisäksi hän on kirjoittanut yli kolmekymmentä tieteellistä artikkelia Karl Kerényin tuotannosta, Nietzschen ruumiillisuus-käsityksistä, tulkinnan teoriasta, epistemologiasta, Unkarin kirjallisuudesta, Unkarin dokumentaarisen elokuvan historiasta, taiteen, tieteen, matematiikan ja opetuksen välisistä yhteyksistä, uudesta mediasta ja digitaalisesta kulttuurista. Hänen artikkeleitaan on julkaistu unkariksi, englanniksi, saksaksi, suomeksi, kroatiaksi ja japaniksi.

Väitöskirjaa ei ole julkaistu. Sitä voi tiedustella väittelijältä.

Tohtorinväitöskirja on omistettu emeritusprofessori Tarmo Kunnakselle, suomalaisen Nietzsche-tutkimuksen suurmiehelle hänen 70-vuotisjuhlapäivänään kiitoksena siitä horjumattomasta tuesta ja rohkaisusta, jota Fenyvesi on häneltä saanut kaikkien Suomessa viettämiensä vuosien aikana.

Abstract

This is an introduction to a compilation of eight articles on the connection between Friedrich Nietzsche's philosophy and the Hungarian classical scholar Karl Kerényi's theoretical innovations in classical studies. Friedrich Nietzsche's oeuvre became a basic reference point for various discourses representing the modern, late modern, or postmodern era. Recently, several new theories gained ground in philosophy and in literary theory that are significantly related to different interpretations of Nietzschean thought. Nietzsche's cultural and anthropological investigations are inseparable from his reflections on the human body as a complex organ of cognition presented in various disciplinary and narrative registers. Therefore I explore the patterns of corporeal narrativity in Nietzsche's multilayered philological, philosophical, and physiological insights and point out a unique relationship between the Nietzschean notion of the human body and mind and the Nietzschean conceptions of interpretation, art, creativity, psychology, morality, and the order of scientific discourse and cultural traditions. Since Nietzsche created a complex discursive link between the critique and renewal of classical philology and the critique of modern philosophical and scientific epistemology, his specific position had a significant impact on the internationally renowned Hungarian classical philologist Karl Kerényi (1897-1973). The interdisciplinary, and in some respects interartistic, influence of the Nietzschean oeuvre on Kerényi's investigations is a source of inspiration for Kerényi's main theoretical innovation as well, the so-called sensuous tradition of antiquity. This is a specific research method that exceeds Bildung's traditional epistemological framework, and like some other methodological innovations of the 1920-30s German classical studies (cf. Werner Jaeger, Walter F. Otto, Karl Reinhardt, Franz Altheim), its analytic and interpretive presuppositions also depart decisively from the positivist approach, still dominant in the nineteenth-century's mainstream humanist epistemology. Kerényi's conception of the sensuous tradition of antiquity extends the research focus towards such topics as the materiality of the medium and takes into account the corporeal aspects represented by the research material and even the researcher's corporeal experiences during the research process. Kerényi unfolds this theory mainly from Nietzsche’s studies on Dionysos, the Nietzschean Walter F. Otto, and from his own original research related to Apollo and Dionysos. Kerényi's Nietzschean concept of the sensuous tradition of antiquity plays a unique role in the opening up of the classical studies for modern psychoanalytical, philosophical studies, and artistic work. The extraordinary results that Kerényi brought to light with this new method – which he meanwhile developed into a new, complex transdisciplinary research 'tool' – became the foundation for Kerényi's later collaborations with Carl Gustav Jung, Thomas Mann, and Hermann Hesse after Kerényi's emigration to Switzerland in 1943. My research questions were: (1) how can we identify the Nietzschean propositions for the methodological reform and the interdisciplinary, moreover, cultural re-contextualization of classical philology and their parallel corporeal narratological aspects?; (2) How did the intended Nietzschean methodological and philosophical reform set the stage for Kerényi's own critical concepts?; and (3) How do the multifold consequences of the conceptual components of Nietzsche's and Kerényi's classical philological practice lead to the complex notion of classical philology as an existential science? Indeed, this existential science on the one hand (a) aimed to de(con)struct the cultural and scientific epistemological foundation of the 18-19th-century's leading West-European idea, the so-called Bildung; and (b) gave rise to alternative discursive perspectives on the problem of corporeality, which recently became an exceptionally important research topic in various fields of the humanities.

Keywords: Friedrich Nietzsche, Karl Kerényi, philosophy, literary theory, classical studies, classical philology, body studies, corporeality, interpretation theory, epistemology, epistemography, cultural anthropology, culture studies, narratology, interdisciplinarity, transdisciplinarity.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: