Ajankohtaista

Väitös: 14.6. Tavoitteena eheyttävä kulutus (Mäkelä)

Alkamisaika: perjantai 14. kesäkuuta 2013, 12.00

Päättymisaika: perjantai 14. kesäkuuta 2013, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Seminarium, Vanha juhlasali (S212)

Pekka Mäkelä. Kuvaajana Chikako Harada.YTM, LiK Pekka Mäkelän sosiologian väitöskirjan ”Johdatus eheyttävään kulutukseen” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä emeritusprofessori Timo V. Toivonen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Terhi-Anna Wilska (Jyväskylän yliopisto).

Miksi hyödykkeiden käyttöaste on kovin alhainen, ja miten sitä voisi nostaa, kun tuotannon määrällinen kasvu on käymässä mahdottomaksi? Millaisin ehdoin kulutuksella voisi olla ihmissuhteita ja ihmisen luontosuhdetta eheyttävä vaikutus niitä rikkovan sijasta? Näihin kysymyksiin YTM Pekka Mäkelä etsii vastauksia taloussosiologian alaan kuuluvassa väitöskirjatutkimuksessaan, jonka otsikkona on ”Johdatus eheyttävään kulutukseen”.

Hyödykkeiden tuotannossa tavoitteena on jatkuvasti parantaa tuottavuutta. Tässä tarkoituksessa tuotantovälineiden käyttöaste pyritään pitämään mahdollisimman korkeana. Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan kulutustavaroiden ja palvelujen varsinainen tarkoitus on tuottaa hyvinvointia niiden käyttäjille. Hyödykkeiden eli kulutusvälineiden käyttöaste on kuitenkin jäänyt alhaiseksi. Kuluttajiksi määritettyjen kansalaisten moraaliseksi velvollisuudeksi on asetettu käyttökelpoistenkin tavaroiden sysääminen syrjään alati muuntuvien uutuuksien tieltä.

Tuotannon lisäämisestä tuotteiden käytön tehostamiseen

Tuotantolukujen jatkuvan kasvuvaateen myötä tavaroiden tarjouma ja käytettävyys rajataan yksilöihin tai korkeintaan ydinperheisiin. Kasvuhakuinen talouspolitiikka ohjaa tavaroiden valmistajia ja jakelijoita kehittämään lyhytikäistä ja alati muuntuvaa tuotteistoa. Tavaramäärän jatkuvan kasvattamisen tultua globaalissa mitassa mahdottomaksi on painopiste siirrettävä tuotannon lisäämisestä tuotteiden käytön tehostamiseen. Tämä edellyttää yksilökeskeisten kulutuskäytäntöjen muuttumista ryhmä- ja peräkkäiskäyttöä suosivaan suuntaan. Käyttöinnovaatiot voivat vuorostaan synnyttää uudenlaista yhteis- tai yhteisöhyödykkeisiin painottuvaa tarjontaa, joka suosii jakamistalouden nimellä tunnetun kaltaista toimintaa.

Näin ajateltuna kulutus tulee talouden keskiöön: tuotantosuhteiden sijasta painopistealueeksi tulevat ihmisten väliset kulutussuhteet ja (tavaroiden) käyttösuhteet. Ns. uuden talouden konteksti tarjoaa mahdollisuuden tuotannon ja kulutuksen välisen kuilun sellaiselle silloittamiselle, jonka seurauksena kulutus lopullisena hyvinvoinnin tuotantona voi saada innovatiivisen ja eheyttävän roolin.

Teoreettinen tutkimus perustuu ns. Frankfurtin koulun kriittiseen teoriaan ja siitä väittelijän kehittelemään muunnokseen, jota hän kutsuu kriittisen praksiksen teoriaksi.

Lisätietoja:

  • Pekka Mäkelä, puh. 050 528 0552, pekka.makela@lanserit.com
  • Tiedottaja Anna-Maija Tuuliainen, puh. 050 428 0811 sekä tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Pekka Mäkelä (s. 1946) kirjoitti ylioppilaaksi Järvenpään yhteiskoulusta 1965. Hän valmistui liikuntakasvatuksen kandidaatiksi 1968 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1974 Jyväskylän yliopistosta. Mäkelä on työskennellyt tiedotusalalla ja opettajana 1969–74 sekä kustannusalalla vuodesta 1974 (Gummerus 1974–84, Atena Kustannus Oy 1986–2005). Hän on toiminut vapaana toimittajana ja tutkijana vuodesta 2006.

Väitöskirja on ilmestynyt Atena Kustannus Oy:n kustantamana, 296 s., Jyväskylä 2013, ISBN 978-952-300-009-4. Arvostelukappalepyynnöt: anna.tuurala@atena.fi, puh. 010 421 4209.

Abstract

Introduction to Consolidative Consumption

My theoretical doctoral dissertation in economic sociology studies and reflects on the conditions, characteristics and possibilities of a consumption culture based on sustain- able practices. I offer a diagnosis of our time, drawing from some of the prominent critical scholars in the field, to build up a theoretical basis for emancipation from unsustainable consumerism. As methodological tools I apply abductive reasoning in a “what if” framework and the model of two-dimensional universe of discourse introduced by Herbert Marcuse, in order to sketch out a potential, alternative world in light of the situation at present.

The ecological problems connected with the quantitative growth in money-based exchange of goods are widely acknowledged: It exhausts the existing non-renewable natural resources and increases damage to the environment. From a critical consumer perspective, a solution to the growing problem needs to be sought from human interrelations, or more precisely, consumer interrelations. According to scholars who share the perspective offered by Thorstein Veblen, consumption-intensive practices in varying degrees create and maintain extra needs alongside and beyond the so- called needs of subsistence. In their preferences, rendering the use of purchasing power visible, people both emulate the practices of their reference groups and, on the other hand, distinguish themselves from other groups. Over-individualized incentives to consume, which are presumed (and appear) to increase without limit and perpetually change, steer the use of purchasing power in a direction that is un-economical considering general resources and harmful to human relations. In my baseline assumption, scarcity can- not be overcome even with continuous economic growth, because affluence, in relative terms, has no upper limit either.

The possibility of change assumes, in my opinion, practices carried out in the spirit of concrete utopia as presented by Ernst Bloch. For the development of such practices, the group representing consumers calling out for a change needs a theory of critical praxis. My conclusion, in sum, is to propose an updating of the key concepts of economy from the perspective of consumption. Not just consumption but economy as a whole needs to be reconceptualized.

Economic theory that supports the goal of promoting production and money-based exchange of goods forgets to examine and develop the idea of the use and usability of goods. The final purpose of goods as means of consumption is to produce welfare for the users. Their utilization rate is however low, contrary to that of the means of production: Goods are directed at and designed for individuals who are presumed to be atomistic, and their duration is “set” in view of a fast cycle.

Achieving sustainable consumption presupposes, fore- most, social innovations concerning the use of goods, which, when realized, create demand for a new type of production that respects the broad and sustainable usability of goods. The consolidated purchasing power of reformative consumers would become a social momentum of change with its focus on acquiring goods that reinforce use-based relations between atomized individuals. A radical, consumer-led turn in development can take place along and within the rules of free market economy, but it requires a deep change in values and practices. This would be facilitated by the context created by so-called new economy and technology, which, in lowering physical and spiritual boundaries, opens channels for new ways of thinking and acting that serve the common good.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: