Ajankohtaista

Väitös: 16.10.2015 Hyvä työ on kuntoutustyöntekijöille tärkeää (Haapakoski)

Alkamisaika: perjantai 16. lokakuuta 2015, 12.00

Päättymisaika: perjantai 16. lokakuuta 2015, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Historica, H320

Kaisa HaapakoskiYTM Kaisa Haapakosken sosiaalityön väitöskirjan ”Hyvä kuntoutustutkimustyössä. Abduktiivinen tutkimus kuntoutustutkimustyön hyväkäsityksellisistä ristiriidoista” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori (emeritus) Juhani Lehto (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Mikko Mäntysaari (Jyväskylän yliopisto).

Kaisa Haapakoski tutki väitöskirjassaan kuntoutustyöhön liittyviä hyväkäsityksiä työikäisille suunnatuissa kuntoutustutkimuspalveluissa. Kuntoutustutkimuksissa selvitellään henkilöiden työ- ja toimintakykyä ja tehdään moniammatillisia kuntoutussuunnitelmia.

Tutkimus osoitti, että työntekijöille hyvän työn vaatimus on tärkeä ja erityinen. Sitä kuvaillaan usein työntekijän omana, sisäisenä vaatimuksena. Kuntoutustyöntekijät arvostavat kuntoutusta yleisesti. Kuntoutustyöhön liittyykin hyväkäsityksiä, eli myönteisesti sävyttyneitä käsitteellistämistapoja. Kuntoutustyössä ja nykyisissä kuntoutustutkimuksen olosuhteissa voi kuitenkin esiintyä hyväkäsityksellisiä ristiriitoja.

Kun eri organisaatioissa toteutettavissa kuntoutustutkimuksissa pyritään suunnittelemaan kuntoutujille hyviä jatkosuunnitelmia, ei voida etukäteen ja aukottomasti tietää toteutuvatko suunnitelmat. Lisäksi suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä näyttää olevan lukuisia erilaisia hyväkäsityksiä ja tavoitteita, esimerkiksi organisaatioiden tavoitteita. Kuntoutusjärjestelmän hajanaisessa kokonaisuudessa lukuisat eri tahot pyrkivätkin säätelemään varsinaista kuntoutustapahtumaa. Hyväkäsityksetkin voivat joutua ristiriitaan. 

Haapakosken tutkimuksen perusteella hyvä kuntoutustyö sijaitsee ensisijaisesti työntekijän ja kuntoutujan välillä. Kuntoutustyöntekijät ovat kuntoutustutkimuksissa erityisen kiinnostuneita siitä, mitä kuntoutujille tapahtuu ja toteutuvatko hyvät suunnitelmat ja tavoitteet kuntoutujien elämässä. Lisäksi hyvässä kuntoutustyössä voidaan onnistua monella tavalla. Voidaan onnistua prosessuaalisesti, instrumentaalisesti ja myös filosofisesti sekä tiedollisesti.

Haapakosken tutkimuksen mukaan kuntoutustyön perustelut muistuttavatkin hyve-eettisiä perusteluja. Tällöin kuntoutuksen etiikassa olisi hyvä ottaa huomioon hyve-etiikan keskeisimmät kysymykset. Tiedetäänkö kuntoutusjärjestelmässä ja kuntoutustyössä, mitä hyvät tavoitteet todella ovat? Voidaanko kuntoutustyössä tietää, mitä hyvä elämä on? Miten suhtautua siihen, että hyvät päämäärät ja onnistumiset voivat olla erilaisia, ei vain yhdenlaisia? Koska nykykuntoutus on monitahoista, voitaisiin lisäksi sen etiikassa kiinnittää huomiota institutionaalisen etiikan lähtökohtiin. Institutionaalisessa etiikassa pyritään huomaamaan, että osa eettisistä ongelmista syntyy toiminnan sosiaalisissa ja poliittisissa rakenteellisissa olosuhteissa.

Hyvän työn näkökulmasta kuntoutustyön ja rakenteiden kehittämisen kulmakivenä näyttäisi olevan kyetäänkö rakenteellisilla puitteilla ja niiden muuttamisella tukemaan hyvän kuntoutustyön toteuttamista käytännössä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta teoriaa kuntoutustyöstä abduktiivisella otteella. Abduktiivista tutkimusotetta on kutsuttu aiemmin esimerkiksi salapoliisimetodologiaksi, sillä siinä tukeudutaan johtoajatuksiin ja kehitetään hypoteesejä tutkimalla yhtäaikaisesti havaintoja ja teorioita. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui valtakunnallisesta kyselystä (N= 76) ja työntekijöiden haastatteluista (N=13). Aineistot kerättiin vuosina 2011–2013. Vastaajat kuuluivat useisiin ammattiryhmiin: lääkäreihin, sosiaalityöntekijöihin, psykologeihin sekä muihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin. Tutkimuksessa muodostettua uutta termiä (hyväkäsitys) sekä teoreettisia tuloksia voidaan hyödyntää vähän tutkitun kuntoutustyön teorian ja etiikan parissa myös jatkossa.

Lisätietoja:
Kaisa Haapakoski, kaisa.haapakoski@jyu.fi; kaisa.haa@gmail.com, puh: 040 805 4180
Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Yliopistonopettajana (ma.) Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Kaisa Haapakoski on kirjoittanut ylioppilaaksi Oulussa Kastellin lukiosta vuonna 1998. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiaalityö hän valmistui vuonna 2007 ja sosionomiksi (AMK) vuonna 2002.  Haapakoski on työskennellyt viime vuodet tutkimustyön parissa Jyväskylän yliopistossa tohtorikoulutettavana. Ennen tutkijanuraa hän työskenteli vakituisesti kuntoutussosiaalityöntekijänä ammatillista kuntoutusta järjestävässä kuntoutusyksikössä.

Teos julkaistaan sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research (Nro 534). Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi.

 

Abstract: Good work in Rehabilitation Examination. Abductive research on the incongruity of the ‘goodsuppositions’ in the rehabilitation work.

This abductive research focuses on rehabilitation work and the arising theoretical and ethical questions. The aim is to produce new theory of rehabilitation work in the context of the present rehabilitation system and the institutionalized services called ’rehabilitation examinations’. The operational code analysis method and Eliot Freidson’s theory of professionalism were used as heuristic devices in the abductive research process that was multimethodological and comparative. Also discussions of virtue ethics turned out to be useful in the exploration. The data consisted of a nationwide survey (N=76) and interview material (N=13). The informants were from different professions e.g. the medical and health care professions, social work and psychology. The organizations consisted of public, private and third sector units.

The empirical results showed that the structural environments for the work were differently value laden in the varying groups of units. Theoretically some of the aims and principles of consumerism (Freidson 2001) were especially present in the units centred on working life, while in the units centred on medical rehabilitation some principles of managerialism (Freidson 2001) were present. Certain principles of professionalism were spreading through the goal-levels and different informant groups. In interviews, the demand for good work and quality were largely conceptualized as an inner aim of the workers. The workers were interested in the processes of the persons in services even though they could not control the future beforehand. Good work, therefore, contained incongruities. The theoretical proposition is that rehabilitation work seems to exist firstly in between the worker and the person that comes to the rehabilitation service. Aiming at good life in general is interpreted as being crucial, but the ‘goodsuppositions’ vary in the actual working practices. Several actors and institutions try to regulate the actual event of rehabilitation in a complex system. This is a situation where some principles of institutional ethics could be weighed up. The main conclusion is that it may be desirable to preserve some of the humanly significant connection between the workers’ good work and the human-beings (persons) that use these services when the renewals of complex system are current. The idea of humanly attached good work is important for the workers regardless of existing incongruities.

Keywords: rehabilitation work, Freidson, virtue ethics, institutional ethics, good life, goodsupposition

 

 

Lisätietoja

Kaisa Haapakoski
kaisa.haapakoski@jyu.fi
040 559 6177
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,