Ajankohtaista

Väitös: 19.2.2016 Urheilujohdon eliittiin noustaan urheilun sisältä (Laakso)

Alkamisaika: perjantai 19. helmikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 19. helmikuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, L302

Nina Laakso
Nina Laakso, kuva: Sari Muhonen.
LitM Nina Laakson johtamisen väitöskirjan "Urheilujohdon eliittiin etenemisen kertomuksia. Kasvaen, ajautuen, sattumalta vai pyrkien?" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Pasi Koski (TY) ja kustoksena professori Tuomo Takala (Jyväskylän yliopisto).

Laakson väitöstutkimus perustuu suomalaisen urheilujohdon eliitin omiin kertomuksiin urheilun johtopaikkoihin etenemisestä. Jokainen kertomus on yksilöllinen kuvaus urheilujohtajan polusta, etenemiseen vaikuttaneista tekijöistä ja urheilujohtajan itsensä merkittävinä pitämistä asioista. Kuudestatoista tarinasta Laakson analyysi piirtää laajempaa kuvaa suomalaisesta urheilujohdosta.

Eliittiurheilujohdosta hahmottui neljä kertomustyyppiä: kasvukertomus, ajautumiskertomus, sattumakertomus sekä pyrkimyskertomus. Nämä kertomustyypit kuvaavat urheilujohtoon etenemisen moninaisuutta: kuinka ja millaisten tilanteiden ja tapahtumisen kautta ura urheilujohdon eliittiin on kulkenut ja millaisen juonen urheilujohtajat urakertomuksiinsa rakensivat.

Urheilutausta pätevöittää johtajaksi

Suomalaista urheilujohtamiskulttuuria leimaa vahvasti, jopa normiksi muodostuneena käytäntönä, oman urheilutaustan merkitys urheilujohtajana etenemisessä. Tämä tuli tutkimuksessa esille useina kertomuksina, joissa urheilujohtajan ura toimi jatkona esimerkiksi urheilijan uralle. Urheilujohtajat myös korostivat oman urheilutaustansa merkitystä johtamistyössään ja urheilujohtajien eliittiin etenemisessään. Oman urheilutaustan ja lajin parissa toimimisen koetaan olevan välttämätöntä, jotta johtaja voi ymmärtää urheilumaailman erityispiirteitä, toimintatapoja ja lainalaisuuksia. Tutkimuksessa urheilun sisältä ja sen kautta eteneminen näyttäytyykin vahvimmin legitimoivana väylänä suomalaisen liikunnan ja urheilun johtoon.

– Oman urheilutaustan korostaminen johtajana etenemisessä on niin vahva kertomus suomalaisessa urheilujohtamisessa, että esimerkiksi johtamisosaaminen jäi sen varjoon. Oli yllättävää, miten vähän eliittiin kuuluvat johtajat puhuivat johtamisosaamisen merkityksestä johtajanuralla etenemisessä, Laakso selventää.

– Tutkimus herättää kysymyksen siitä, minkä verran johtajan täytyy osata johtaa, jos hän toimii urheilumaailmassa. Riittääkö oma urheilutausta ja urheilun vahva substanssiosaaminen? Haastateltavien mielestä substanssiosaaminen on tärkeää. Mutta se ei enää nykymaailmassa riitä. Ilman riittävää johtamisosaamista suomalainen urheilujohtaminen kuvastuu, kuten eräs haastatelluista urheilujohtajista kiteyttää, ”amatöörimäisenä”. Useat urheilujohtajathan ovat taustaltaan urheilun ammattilaisia, eivät niinkään johtamisen ammattilaisia, Laakso tiivistää.

Urheilujohdon miesvaltaisuus vaikuttanut naisten etenemiseen

Tutkimuksessa löydettiin tekijöitä, jotka ovat keskeisesti vaikuttaneet eliittiurheilujohtajien etenemiseen. Sukupuoli tuli näkyväksi nimenomaan naisten kertomuksissa: se koettiin sekä uralla edistäväksi että myös estäväksi tekijäksi. Miesten kertomukset sen sijaan kuvastuivat sukupuolineutraaleina.

Urheilujohto on edelleen sekä Suomessa että kansainvälisesti tarkasteltuna erittäin miesvaltainen ala. Haastatellut urheilujohtajat toivat esille, että urheilujohtamisen kenttä hyötyisi vahvemmasta sukupuolidiversiteetistä ja toivoivat lisää naisia urheilun johtoon.

Väitöstutkimuksen aineisto koostuu kuudentoista suomalaisen eliittiurheilujohtajan suullisesta, omaa uraa koskevasta kertomuksesta. Kertomukset on analysoitu narratiivisella tutkimusotteella.

 

Nina Laakso on kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseon lukiosta vuonna 1993 ja valmistunut kasvatustieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta vuonna 1999 sekä liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnasta vuonna 2004. Hän on toiminut erilaisissa työtehtävissä liikunnan ja urheilun järjestökentällä ja vuodesta 2008 lähtien LIKES-tutkimuskeskuksen tutkijana.

Tutkimuksen ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö sekä LIKES-tutkimuskeskus. Apurahoja tutkimukseen ovat myöntäneet myös Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu sekä Urheiluopistosäätiö.

Lisätietoja: tutkija Nina Laakso, LIKES-tutkimuskeskus, p. 020 762 9509, nina.laakso@likes.fi

Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics numerona 166, 195 s., Jyväskylä 2016, ISBN 978-951-39-6533-4 (nid.) ISBN 978-951-39-6534-1(PDF). Saatavana Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi, https://kirjasto.jyu.fi/kauppa tai sen voi ostaa yliopistokauppa Sopista. Väitöskirja verkossa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/48646

Stories of becoming an elite sport manager in Finland  

The purpose of this study was to examine the stories of Finnish sport managers: how their pathways to become sport managers had proceeded and what kinds of meanings and contents they constructed in their stories. In addition, one aim was to examine how the narrative method can be applied to sport management studies. This study included narrative interviews of 16 Finnish operational and governmental managers from the top of Finnish sport management – i.e. the elite. Twelve of them were male and four female, aged between 45–73 years.

Exploring sport managers’ interviews empirically by using the analysis of narratives (e.g. Greimas’s actantial model), 16 individual, unique narrative stories were constructed. Particular attention was paid to what the stories contained and how the interviewees told their stories in their own words. Furthermore, the modalities as well as what kinds and degrees of agency – strong or weak – sport managers constructed in their stories were examined.

From this data, four sport manager types: The Chosen, The Politician, The Sportsman and The Bureaucrat were discovered. On the basis of the stories’ plots, actions and events, four different story types were also perceived:  the story of growth, drifting, aspiration and the story of coincidence. Sport managers’ stories illustrated at the individual level how the sport managers’ careers were constructed, but they also reflected the social reality and the wider sociocultural context of Finnish sport management.

In the sport managers' stories, there were four factors that had played a central role in their pathways to become an elite sport manager. A role within sports seemed legitimising and dominant, even a norm. Politics appeared to work/have worked both for and against their progress to become an elite sport manager and, thus, aroused controversial feelings. Management and leadership skills were considered important in higher leadership positions but only a few of the interviewees legitimised themselves to their positions through them. Gender stood out in women's stories: it was regarded both as a helping and hindering factor in their careers. Hence, becoming a top sport manager is a multifaceted phenomenon and there are different individual factors that affect and direct their pathways.

This study shows that, despite the limitations of narrative research, it is a fruitful method for sport management studies. Qualitative research and a narrative approach can provide different perspectives and also give a deeper and better understanding of the individual’s experiences.

Keywords: Sport manager, sport management, narrative, actantial model, agency

Lisätietoja

Nina Laakso
nina.laakso@likes.fi.
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,