Ajankohtaista

Väitös: 22.4.2016 Koulutuksesta ja tieteestä on haettu kasvua jo parisataa vuotta (Turunen)

Alkamisaika: perjantai 22. huhtikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 22. huhtikuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212 (Vanha juhlasali/Old Festival Hall)

Olli Turunen, kuvaaja: Arja Turunen

FM Olli Turusen taloushistorian väitöskirjan ”The Emergence of Intangible Capital: Human, Social and Intellectual Capital in Nineteenth Century German, French and British Economic Thought" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori, VTT Reino Hjerppe (VATT) ja kustoksena professori Ilkka Nummela (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Turunen osoittaa väitöskirjassaan, että ajatus koulutuksesta, osaamisesta ja tiedosta pääomana on elänyt talousajattelussa siitä lähtien, kun pääoman käsite laajeni merkantilistisen ajan kauppiaan likvidiä tai lainan pääomaa tarkoittaneesta rahasummasta materiaalisiin ja immateriaalisiin hyödykkeisiin 1700-luvun lopulla. Myös ajatus maineesta, luottamuksesta, verkostoista ja ihmisen asemasta verkostossa pääomana syntyi varhain 1800-luvulla.

Nykyisillä inhimillisen, aineettoman ja sosiaalisen pääoman käsitteillä on siten selkeät vastineet 1800-luvun talousajattelussa, joten tutkimuskirjallisuudessa esiintyvät väitteet niiden käsitteellisestä uutuudesta eivät pidä paikkaansa. Sen sijaan analyysin metodit, mallit, mittaaminen ja tiedonkeruu ovat huomattavasti kehittyneet. Käsitteiden sisältö on myös muovautunut taloudellisen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Silti 1800-luvun keskusteluun vertautuvaa käsitteellistä rajankäyntiä aineettoman pääoman käsitteiden mielekkyydestä käydään talous- ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa jatkuvasti.

Aineeton pääoma ratkaisee työn ja pääoman välisen ristiriidan

Ennen 1960-luvun taitteen uutta tulemista aineettoman pääoman käsitteillä oli vahvin asema ranskalaisen klassisen ja liberaalin taloustieteen piirissä 1800-luvun alusta aina 1860–1870-luvuille. Ranskalaiset näkivät varhain ja yhä valistuksen hengessä, että todellisen ihmisyhteisöjen rajoitteen asettivat luonnonvarojen sijaan teknologia ja tieto, joihin pystyttiin vaikuttamaan investoimalla tieteeseen ja kolutukseen. Jokainen keksintö oli alku lukemattomille uusille, ja materiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin ajateltiin lisääntyvän tiukassa vuorovaikutussuhteessa.

Toisin kuin jyrkät klassisen taloustieteen edustajat, ranskalainen liberaali taloustiede ei nähnyt suurten voittojen ja kasvavien palkkojen olevan ristiriidassa. Yleisen tuottavuuden kasvun ja julkisten sekä yksityisten investointien yksilöiden inhimilliseen pääomaan ajateltiin kaventavan vastakkainasettelua pääoman ja työläisten välillä sekä lopulta ratkaisevan teollistumisen myötä kärjistyneen sosiaalisen kysymyksen. Myös Yhdysvalloissa, jossa väestö ja talous kasvoivat vauhdilla eikä resurssien niukkuus kuristanut Britannian tavoin, seurattiin ranskalaista opetus- ja tiedeinvestointeihin kannustavaa keskustelua.

Klassinen, historiallinen ja itävaltalainen kritiikki

Vaikka taitojen ja koulutuksen kytkös pääoman käsitteeseen syntyi varhain, kytköksen suhde taloudellisen toiminnan tietointensiivisyyteen ei ollut suoraviivainen. Esimerkiksi klassisen taloustieteen merkittävimmät nimet Britanniassa pitäytyivät materialistisissa vaurauden ja pääoman käsitteissä keskittäen huomionsa tuotannon ja väestön dynamiikan analyysiin rajallisten resurssien puitteissa, vaikka teollinen vallankumous, tehostuva maatalous ja kasvava kauppa olivat käynnistäneet ennennäkemättömän nopean väestön- ja tuotannon kasvun juuri Britanniassa. 

Kun Saksa yhdistymisensä jälkeen nousi teollisen vallankumouksen toiseen vaiheen aikana Euroopan teolliseksi ja tieteelliseksi suurvallaksi, kansantaloustieteessä historiallisen paradigman edustajat käänsivät huomionsa institutionaaliseen ja historialliseen analyysiin, jossa karsastettiin niin klassista, liberaalia ranskalaista kuin marxilaistakin deduktivismia. Seuraus oli, että pääoman käsite haluttiin rajata tiukasti, ja usein käsitteellisten ongelmien alkusyynä pidettiin Adam Smithin 1700-luvun lopun työtä. Sama kriittisyys näkyi itävaltalaisessa kirjallisuudessa. Sekä englannin- että saksankielisissä maissa oli kuitenkin taloustieteilijöitä, jotka analysoivat tietoa, taitoja ja useita sosiaalisia ilmiöitä pääoman käsitteen avulla.

Ihmiset pääomana

Kritiikki voimistui ja muut asiat veivät taloustieteilijöiden huomion tultaessa 1800-luvun lopulle. Voikin sanoa sekä itävaltalaisen, historiallisen että nousevan uusklassisen koulukunnan kääntäneen selkänsä aineettoman inhimillisen pääoman käsitteelle. Alfred Marshall poisti viittaukset ”henkilökohtaiseen” pääomaan Principles of Economicsin myöhempien painosten pääomaa käsittelevistä luvuista. Walrasin, Pareton ja Fisherin mukaan tietoja ja taitoja ei voinut analysoida erillään tietäjistä ja taitajista. Näin vahvistui inhimillisen pääoman materialistinen tulkinta, jonka mukaan pääomaa olivat koulutetut ja osaavat ihmiset, eivät heidän hankitut ominaisuutensa. Tässä muodossa ajatus myös kytkeytyi ajan darvinistisiin väestö- ja rotuteorioihin.

Toisen maailmansodan jälkeen taloustieteilijät hämmästelivät Euroopan maiden nopeaa taloudellista toipumista. Käytetyillä malleilla perinteiset tuotannontekijät eivät mitenkään riittäneet selittämään talouskasvua. Tiedot ja taidot inhimillisenä pääomana nousivat taas keskeiseksi tavaksi selittää selittämätöntä osaa havaitusta kasvusta. Samalla koulutuksen vaikutusta tulonjakoon alettiin tutkia aivan uudella tarkkuudella.   

Lisätietoja:

Olli Turunen, olli.t.turunen@jyu.fi, puh. 040 529 3662,

Viestintäharjoittelija Hanna Koskinen, hanna.ka.koskinen@jyu.fi, puh. 040 805 4483

Olli Turunen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion Linnanpellon lukiosta 1999 ja valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2007 pääaineinaan yleinen ja taloushistoria.  Turunen on työskennellyt Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksessa tohtorikoulutettavana vuodesta 2007 alkaen. Vuosina 2007–2008 hän teki tutkimusta Suomen Akatemian rahoittamassa professori Jari Ojalan johtamassa The rise, fall and re-emergence of business organizations projektissa.  Viimeisen vuoden aikana Turunen on kirjoittanut Aaltoyliopiston rahoittamaa Teknillisen korkeakoulun Innovaatiokeskuksen historiaa. Tällä hetkellä hän työskentelee projektitutkijana professori Juha-Antti Lambergin johtamassa akatemiahankkeessa. Työn ohjaajina ovat toimineet professorit Ilkka Nummela ja Jari Ojala Jyväskylän yliopistosta sekä Jari Eloranta Appalachian State Universitystä.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Koneen säätiö, Emil Aaltosen säätiö ja Jyväskylän yliopisto rehtorin tutkimusmäärärahoista.

Teos on julkaistu Jyväskylän yliopiston Studies in Humanities -sarjassa numerona 285, 379 p. ISBN: 978-951-39-6596-9 ISBN 978-951-39-6596-9 (PDF) ISSN 1459-4331 ISBN 978-951-39-6595-2 (nid.) ISSN 1459-4323. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fija yliopistokauppa Sopista (T-rakennus). Teos on luettavissa sähköisenä JYX-julkaisuarkistossa.

Abstract:

Since the late 1950s the concept of human capital, understood as the stock of knowledge, skills, and abilities that determine individual productivity, has become one of the central tools with which economists explain both individual success and economic growth. During the latter half of the 20th century complementing concepts such as social capital, meaning the value of social networks and norms of reciprocity, and intangible capital, meaning the investments in knowledge and innovation generation, have emerged. The term intellectual capital is sometimes used as a major concept to bind different forms of intangible capital. This study focuses on the conceptual equivalents of these ideas in 19th century English, French, and German economic thought in order to show that most of the phenomena now connected to human capital, intangible capital, intellectual capital, and social capital were already extensively discussed as capital in different phases of the long 19th century (1789-1914). Equally, many of the arguments presented since the late 1950s against the extension of the concept of capital to human beings, human attributes, knowledge, reputation, social norms, or social relations after the new emergence of these ideas were also part of the earlier discussion. A better understanding of past debates about the definitional scope and functional role of capital in economic theory should help to avoid unintentionally circular or repetitive argumentation which presents what were in fact once solid arguments of political economy as previously unattainable insights made in the past five decades.

Keywords: history of economic thought, human capital, intangible capital, social capital, intellectual capital, conceptual history

 

Lisätietoja

Olli Turunen
olli.t.turunen@jyu.fi
+358405293662
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,