Ajankohtaista

Väitös: 22.1.2016: 1800-luvun merimiesten vaimot eivät nyyhkyttäneet rannalla (Frigren)

Alkamisaika: perjantai 22. tammikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 22. tammikuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, H320

Pirita FrigrenFM Pirita Frigrenin Suomen historian väitöskirjan "Kotisatamassa. Merimiesten vaimot, naisten toimijuus ja perheiden toimeentuloehdot 1800-luvun suomalaisessa rannikkokaupungissa" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Kari Teräs (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Jari Ojala (Jyväskylän yliopisto).

Pirita Frigren tutki väitöskirjassaan merimiesten vaimojen elämää 1800-luvun suomalaisissa länsirannikon satamakaupungeissa.

- Vastoin yleistä kuvaa rannalla kyynelehtivistä horisonttiin tähyilijöistä, merimiesten vaimot ja lesket olivat aktiivisia toimijoita kaupunkiyhteisössä. Laivanvarustus vaikutti monin tavoin naisten taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan aikana, jolloin naisten itsemääräämisoikeus oli muutoin rajattu ja jossa yksilöiden paikkaa yhteiskunnassa määrittivät syntyperä ja sukupuoli, Frigren havaitsi.

Naiset olivat vastuussa kotitaloudesta

Miesten ollessa merillä satamakaupungeissa oli paljon naisten johtamia kotitalouksia. On oletettu, että merimiehet olivat pääsääntöisesti naimattomia nuoria miehiä, mutta todellisuudessa vähintään kolmasosa suomalaisista merimiehistä oli naimisissa. Perheiden toimeentulo perustui naisten omiin ansioihin sekä meripalkkojen perheitä suosivaan palkanmaksukäytäntöön. Merimiesten vaimot saattoivat nostaa kotona laivanvarustajalta kuukausittain osan miehensä palkasta.

Jos mies kuoli tai katosi ulkomailla, perhe oli kokonaan naisen ja lasten elatuksen varassa.

Monet merimiesperheet olivat pieniä ja muualta kaupunkiin muuttaneita, eikä heillä ollut turvanaan tuon ajan ihmisille muutoin ensisijaista sukulaisten turvaverkostoa. Merimiesten puolisot hakivat turvaa muuttamalla yhteen toisten leskien tai yksinäisten vaimojen kanssa, hoitamalla kotona lapsia ja vanhuksia sekä työllistämällä itsensä esimerkiksi käsitöillä ja teollisuuden alihankintatöillä, sekalaisilla ulkotöillä, leivonnalla, kaupustelulla sekä vuokralaisten tai kapakanpidolla.

Naisten työtä rajoitti merkittävässä määrin 1800-luvun loppupuolelle tuotantoa monopolisoinut ammattikuntalaitos. Satamakaupungissa merenkulku kuitenkin lisäsi naisten taloudellista aktiivisuutta kasvattamalla ja monipuolistamalla kysyntää.

- Säätelystä huolimatta naisten työpanos tavaroiden ja palvelujen tuottajina oli huomattava jo ennen 1800–1900-lukujen taitetta, jolloin naisten osuus teollisuuden ja palvelualojen palkkatyötä tekevistä lisääntyi ennätysmäisesti, Frigren toteaa.

Köyhät perheet turvautuivat yhteisön apuun

Köyhät merimiesten puolisot hakivat apua kaupungin hallinnolta, merenkulkuviranomaisilta, laivanvarustajilta ja seurakunnalta. Paikalliset instituutiot joutuivatkin reagoimaan perheiden toimeentulovaikeuksiin. 1800-luvun mittaan käsitykset siitä, keitä tuli auttaa yhteisistä varoista ja millä tavoilla, olivat muutoksessa. Ymmärrettiin, että eivät vain vanhat, sairaat ja orvot kärsineet köyhyydestä vaan yhteiskunnallisten rakenteiden vuoksi myös nuorten ja työkykyisten toimeentulo saattoi olla uhattuna.

Iäkkäillä merimiesten leskillä oli vanhastaan oikeus merimiesammattikunnan avustuksiin, mutta merenkulun kasvaessa yhteisön turvaverkkojen varaan kääntyi heitä monenkirjavampi joukko merimiesten puolisoja ja lapsia. He eivät jääneet passiivisiksi toimenpiteiden kohteiksi, vaan pyrkivät ajamaan asiaansa lähettämällä anomuksia ja valituksia ylemmille viranomaisille.

Tutkimus perustui maallisen ja kirkollisen paikallishallinnon, merenkulun, köyhäinhoidon ja oikeuslaitoksen asiakirjamateriaaleihin. Asiakirjoihin jääneet tapaukset ovat lähes ainoa keino tavoittaa lähes 200 vuotta sitten eläneiden tavallisten ihmisten ääntä. Niiden sekä kirkollisten ja verotuksellisten väestöaineistojen pohjalta Frigren rekonstruoi 551 merimiehen vaimona eläneen naisen ja heidän perheidensä profiilia.

Lisätietoja:

Pirita Frigren, pirita.frigren@jyu.fi, puh. 040 685 6350
Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Pirita Frigren on kirjoittanut ylioppilaaksi Porin Kuninkaanhaan lukiosta 2003. Hän on opiskellut historiaa Turun ja Jyväskylän yliopistoissa ja valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2010. Hän on työskennellyt Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella historiatieteiden valtakunnallisessa tohtoriohjelmassa sekä Åbo Akademissa projektitutkijana. Frigren työskentelee tällä hetkellä tutkijana FT Maija Ojalan johtamassa tutkimushankkeessa Siirtolaisuus ja multietniset kaupungit 1500–2000.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 277, 392 s., Jyväskylä 2016, ISSN 1459-4323; 277 (nid.), ISSN 1459-4323; 277 (PDF), ISBN 978-951-39-6510-5 (nid.) ISBN 978-951-39-6511-2 (PDF).

Teos on luettavissa sähköisenä Jyväskylän yliopiston kirjaston JYX-julkaisuarkistossa. Painettua teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. +35850 3109986myynti@library.jyu.fi

 

ABSTRACT

Merchant Sailors’ Spouses, Household Economy and Female Agency in the Finnish Seaports, c. 1830–1870

This study concerns merchant sailors’ wives and widows as inhabitants and actors in Finnish port towns from the 1830s to the end of nineteenth century. By focusing on this social group of townswomen, I discuss the themes of marriage, family, and also household economy, women’s work and agency, urban living and its social order. During the nineteenth century Finnish shipping expanded beyond the Baltic Sea. Besides import and export trade, Finnish ship-owners invested in the cargo business between foreign ports. Finland, then a Grand Duchy of Imperial Russia, became an actor in the global economy through local merchant maritime activity. Work at sea separated seamen from their families, often for several years at a time, and sailors’ spouses represented their households in the local community. For many women, experiencing their marital life alone became not only a temporary but a permanent state as sailors’ deaths and disappearances abroad caused widow- hood and broken families. Significant domestic side effects of sailing on the high seas included the rise of female-headed households, remarriages, blended families as well as re- organizing of living, breadwinning and caring. These often informal arrangements caused dividing lines of household composition to shift as people other than relatives might share a household. Unlike early modern people, friends, neighbors, and local institutions became a more important safety net than blood relatives for the seafaring community. Also, women’s active appeals to town magistrates, shipping officials, and poor relief caused the local institutions to react to the social ramifications of the growth of the maritime sector. Mari- time labor was an occupation of the mass of (landless) people whose lowly social class excluded them from the privileged estates and who were dependent on their masters’ super- vision. In addition to their husbands’ occupation, the position of sailors’ wives was simultaneously defined by features such as gender, marital status, motherhood, age, reputation, social background, personal work performance, and ability to work. The status of a sailor’s wife had different meanings as these features intersected in women’s lives. In order to understand this heterogeneity, I employ group biographical methods. The analysis is based on 551 women, born in the late eighteenth and early nineteenth centuries on whom I have compiled contextualized life stories by cross-referencing various sources. The data consists of documents produced by various local authorities: the Evangelical Lutheran Church of Finland, the local poor relief, town government (the magistrates), the town court, the county government and the court, and the local shipping authority, the Seamen’s House. I also utilize contemporary newspapers, stories, and the archives of local merchants to support my analysis. The study focuses especially on one of the biggest centers of mid-nineteenth century foreign trade, the port town of Pori. Other Finnish seaports, especially those on the west coast of Finland are taken into consideration. However, families separated due to wartime or migrant work are ever present over time and space.

Keywords: Women’s history, Gender history, Family history, Female agency, Sailors’ wives, Port towns, Maritime labor, Finland, Nineteenth century.

Lisätietoja

Pirita Frigren
pirita.frigren@jyu.fi
+358406856350
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,