Ajankohtaista

Väitös: 16.1. Kotiteollisuusaate patisti köyhiä selviytymään omin käsin (Kraatari)

Alkamisaika: lauantai 16. tammikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 16. tammikuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212 (Vanha juhlasali/Old Festival Hall)

Eliza Kraatari, kuva Tatu Kantomaa
Eliza Kraatari, kuva Tatu Kantomaa
YTM, TaM Eliza Kraatarin kulttuuripolitiikan/valtio-opin alaan kuuluvan väitöskirjan ”Domestic Dexterity and Cultural Policy. The Idea of Cottage Industry and Historical Experience in Finland from the Great Famine to the Reconstruction Period” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä yliopistonlehtori Juri Mykkänen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena emeritaprofessori Anita Kangas (Jyväskylän yliopisto).

Väitöstutkimuksessaan Kraatari havainnollistaa, että kotiteollisuus ei merkinnyt yksinomaan käsityötä vaan sen avulla pyrittiin koulimaan maaseudun vähävaraisista ihmisistä taloudellisesti toimeliaita kansalaisia, jotka ylläpitäisivät modernistista mielikuvaa aidosta kansankulttuurista.

Kraatari tarkastelee tutkimuksessa kotiteollisuusaatteen kulttuuri- ja aatehistoriallista muotoutumista Suomessa 1860-luvun nälkävuosista toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennusaikaan.

Poliittinen jatkumo katovuosista kansankulttuurin vaalimiseen

Ilmiötä laajasti taustoittava tutkimus esittää, miten kotiteollisuus, maalaiskotien pienimuotoinen käsityötuotanto, alettiin nähdä suotavana toimeliaisuutena maassa, jossa elinkeinolainsäädäntö alkoi vapautua 1800-luvun lopulla. Kotiteollisuus sai erityisen roolin 1860-luvun suurina nälkävuosina.

Tutkimuksessa tuodaan esiin J. V. Snellmanin ponnekkaasti ajama ohjelma, joka velvoitti köyhäintaloihin kerätyt hädänalaiset tekemään käsitöitä hätäavun vastineeksi. Olosuhteissa, jotka usein olivat hyvin karut, menetelmä osoittautui kestämättömäksi. Se loi kuitenkin pohjan poliittiselle traditiolle ja kotiteollisuusaatteen nousulle.

Tutkimuksessa tarkastellaan kotiteollisuuspolitiikan vakiintumista 1800–1900-lukujen vaihteessa. Käsityötä suosittiin etenkin katovuosien köyhäinhoitopolitiikkana ja sitä suositeltiin erityisesti torppareille ja maattomille. 1900-luvun alkuvuosina kotiteollisuudelle vahvistettiin sija valtionhallinnossa: perustettiin kotiteollisuustoimisto ja sinne tarkastajan virka. Liikevoimana toimivat pääkaupunkiseudun säätyläistaustaiset yhdistysaktiivit. Kansanomaista muotoilua edistänyttä kotiteollisuusaatetta kannatettiin erityisen innokkaasti liberalistisen nuorsuomalaisen liikkeen parissa.

Perinteiseen maalaiselämään liitetty kotiteollisuus on toisinaan yksioikoisestikin yhdistetty fennomaniaan, mutta tutkimuksen tarkka lähdetyöskentely osoittaa, että kotiteollisuuden varhaiset edistäjät 1870-luvulla olivat ruotsinkielisiä, uudistusmielisiä liberalismin kannattajia. Heille kotiteollisuuden edistäminen merkitsi kansakunnan vaurauden kasvattamista vapaan talouden hengessä, mutta perinteisiä kädentaitoja arvostaen.

Kovien kokemusten muistot ja katoava alustalaiskulttuuri

Jatkosodan jälkeen vallitsivat materiaalinen niukkuus ja valtavat asutusprojektit. Kotiteollisuutta suositeltiinkin uusille, kymmenille tuhansille pienviljelijöille lisäansion lähteeksi. Kraatari osoittaa, että kotiteollisuuspolitiikka perustui pulavuosilta omaksuttuun kokemukseen käsityöstä kriisiaikojen hätäapuna. Kotiteollisuuskoulutuksella haluttiin kasvattaa maaseutunuorisoa käsityöyrittäjyyteen ja hillitä siten maaltamuuttoa.

Tutkimuksessa esitetään, että kotiteollisuusaate muodosti kulttuuripoliittisen strategian, jonka kautta käsiteltiin paitsi sodan aiheuttamia menetyksiä myös yleisemmin kokemusta modernin murroksesta. Visio kotiteollisuutta nälkätyönään harjoittavasta torpparista alkoi edustaa katoavaa kansankulttuuria. Ylläpitämällä kotiteollisuuden poliittista traditiota käsiteltiinkin muuttuvien yhteiskuntasuhteiden aiheuttamaa luopumisen tuskaa. Käsityöperinteiden ja kädentaitojen merkitystä korostavana kotiteollisuusaate on kulttuuripolitiikkana leimannut käsityksiä suomalaisesta käsityökulttuurista.

– Kotiteollisuuden käsitteen voikin tulkita iskusanana, joka kattoi sekä ideaalin omavaraisesta pienviljelijän elämäntavasta että käsityöhön liitetyn kokemus- ja kulttuuriperinnön, Kraatari summaa.

Eliza Kraatari kirjoitti ylioppilaaksi Tervolan lukiosta vuonna 2001. Kraatari valmistui taiteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 2006, minkä jälkeen hän aloitti valtio-opin opinnot Jyväskylän yliopistossa. Kraatari valmistui Jyväskylän yliopistosta, kulttuuripolitiikan maisteriohjelmasta vuonna 2010 ja Lapin yliopistosta taiteen maisteriksi vuonna 2012. Syksystä 2010 Kraatari on työskennellyt Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksessa Sosiaalitieteiden valtakunnallisen jatkokoulutusohjelman (SOVAKO) sekä Emil Aaltosen Säätiön rahoittamana väitöskirjatutkijana.

Kraatari on aiemmin työskennellyt muun muassa Lapin yliopiston yhteiskuntatutkimuksen laitoksella (TaikaLappi-hanke (ESR)) sekä toiminut aktiivisesti Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seurassa.

Julkaisun tiedot: Domestic Dexterity and Cultural Policy. The Idea of Cottage Industry and Historical Experience in Finland from the Great Famine to the Reconstruction Period. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 544, 246 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0075-4625; 544, ISBN 978-951-39-6455-9 (nid.), ISBN 978-951-39-6456-6 (pdf). Teosta voi hankkia Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. E-julkaisuna: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6456-6

Lisätietoja:

Eliza Kraatari, puh. 050 55 68 910, eliza.kraatari@jyu.fi 
tiedottaja Anitta Kananen tiedotus@jyu.fi, puh. +358 40 805 4142

Abstract

The concept of cottage industry (kotiteollisuus) referred especially to rural craft practices. For the promotion of cottage industries, a state administrative organ and a network of cottage industry associations and schools were established. A sphere developed and monitored by specialists, cottage industry policies were planned as official committee work. However, the matter was usually addressed as ‘the idea of cottage industry’ (kotiteollisuusaate).

In this study, the historical idea of cottage industry and its cultural and political backgrounds are analysed. The starting point of the investigation is in the post-WWII Cottage Industry Production Committee, but from its years of activity, 1944–1949, the study moves on to the emergence and establishment of the idea of cottage industry and the respective policy line in the late 19th and the early 20th centuries. The study scrutinises, who promoted cottage industries and what their cultural, social, and ideological backgrounds were, and how they influenced the construction of cottage industry policy.

Research work builds on the microhistorical research angle making use of textual details in the 1949 committee report. Following the clue method, historical sources are analysed, including earlier committee reports, newspaper articles, meeting and exhibition documents, small publications, and personal archives. Through the notion of historical experience, special attention is paid to the continuity and recollection of the idea of cottage industry as it was expressed by the 1944–1949 committee members in the magazine Kotiteollisuus.

The study found that cottage industry created a 19th-century administrative and political concept that was applied in the first instance to manage critical situations caused by crop failures and other societal hardships. Especially in the aftermath of the WWII, cottage industry was essentially conceived of as a cultural political measure to balance the society facing large settlement and land acquisition projects by creating a sense of cultural continuity through the means of domestic craft practices. The historical idea of cottage industry and the respective sphere of administration summoned a remarkable cultural political factor that has strongly affected Finnish craft culture.

Keywords: cottage industry, history of cultural policy, cultural history, history of ideas, microhistory, historical experience, historical trauma, craft history, heritage policy, 19th-century Finland, 1860s’ famine, reconstruction period

Lisätietoja

Eliza Kraatari
eliza.kraatari@jyu.fi
+358505568910
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,