Ajankohtaista

Väitös: 13.2.2016 Unkarilaiset psykologit rakensivat ihmiskasvoista sosialismia (Laine-Frigren)

Alkamisaika: lauantai 13. helmikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 13. helmikuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, H320

Tuomas Laine-FrigrenFM Tuomas Laine-Frigrenin yleisen historian väitöskirjan "Searching for the Human Factor: Psychology, Power and Ideology in Hungary during the Early Kádár Period" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä Associate Professor Greg Eghigian (Penn State University, Pennsylvania) ja kustoksena dosentti, yliopistotutkija Anssi Halmesvirta (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Tuomas Laine-Frigren tutki väitöskirjassaan Kádárin ajan Unkarin (1956–1989) tiede- ja yhteiskuntapolitiikkaa psykologiammattikunnan kokemuksen kautta. Laine-Frigren osoittaa, että psykologisella asiantuntijatiedolla oli merkittävä rooli 1956 kansannousun jälkeen muotoutuneessa poliittisessa järjestelmässä. 

- Usein ajatellaan, että yksilökeskeisinä pidetyt psykologiatieteet olivat kommunistisessa Itä-Euroopassa marginaalissa tai seurasivat Neuvostoliiton poliittisen psykiatrian mallia. Tämä ajatus yksinkertaistaa historiaa. Esimerkiksi Unkarissa moni psykologi osallistui sosialismin reformoimisen projektiin. Sosialistisen ja kansallisen viitekehyksen kohtaamisesta syntyi myös omintakeista psykologista ajattelua.

1950-luvun stalinismista poiketen Kádárin järjestelmää leimasi pragmatismi ja valtioideologian joustavuus. Länsiraja oli Unkarissa suhteellisen avoin, vaikka rautaesirippu toki vaikeutti huomattavasti akateemisen älymystön liikkuvuutta. Puolue julisti jo 1960-luvun alussa, että luokkanäkökulman oli tehtävä tilaa asiantuntemukselle. Osaamista oli tuotava myös lännestä. Sosialistisen yhteiskuntasuunnittelun nimissä psykologia integroitiin osaksi keskusjohtoista tiedepolitiikkaa ja alan moderni eriytymisprosessi alkoi.  
 

Myös sosialismissa oli mielenterveysongelmia

Laine-Frigren osoittaa, että unkarilaiset psykologit seurasivat aktiivisesti alansa kansainvälistä kehitystä ja yhdistivät luovasti omia perinteitä sosialistisesta yhteiskunnasta nouseviin tarpeisiin. Erityisesti lastenpsykologit profiloituivat yhteiskuntaan sopeuttamisen ammattilaisina ja perheiden kasvatusmetodien sivilisoijina. Julkaisuissaan he toivat toistuvasti esiin yksilön näkökulman ja vaativat sosialismin instituutioiden humanisoimista. Taustalla häilyi väkivaltaisesti tukahdutettu kansannousu, Kádárin ajan suurin tabu.   

- Psykologisen asiantuntijatiedon arvonnousu liittyi myös stalinistisen politiikan ja kansannousun synnyttämään tarpeeseen legitimoida järjestelmää uusin tavoin. Myös uudenlaiselle sosiaalipolitiikalle oli poliittisen kriisin jälkeen tilausta. Vähitellen ymmärrettiin, että myös sosialismissa oli mielenterveysongelmia, ehkä jopa systeemistä itsestään johtuvia.

Psykologien kokemuksen kautta avautui myös kiinnostavia näkökulmia tiedepoliittisen eliitin ja akateemisen älymystön suhteisiin. Yksilöä tutkivan psykologian asema kollektiivista ihmiskuvaa julistavassa valtiososialismissa oli lähtökohtaisesti ongelmallinen.

- Se minkälaista tiedontuotantoa yksipuoluediktatuurissa tuettiin, tai ei tuettu, liittyi yhtä hyvin puolueen sisäisten poliittisten valta-asetelmien muutoksiin kuin psykologien kykyyn puhua tutkimuksensa yhteiskunnallisen merkityksen puolesta. Moni tieteen ja sen ihanteiden nimeen vannova psykologi koki ahdistavana sen, että poliittisten ja ideologisten kompromissien tekeminen saattoi edistää uralla etenemistä. Tällöin päämäärätietoinen tieteen harjoittaminen saattoi olla kivikkoinen tie, joka vaati tekijältään kutsumusta ja kieltäymystä, jopa vastarintaa.

Laine-Frigren tutki psykologien yhteiskuntasuhdetta tiede- ja aatehistorian menetelmin käyttäen muun muassa arkistomateriaalia, julkaistuja aikalaistekstejä, omaelämäkerrallista aineistoa ja haastatteluja.  Hänen mukaansa sosialistisen menneisyyden tutkimusta vaivaavat yhä osin vanhentuneet teoreettiset lähtökohdat, kuten ajatus vallan yksisuuntaisuudesta. 

- On väitetty, että kommunismi alisti tieteentekijät ja asiantuntijat politiikkansa lakeijoiksi. Tämä on kuitenkin hyvin yksipuolinen näkemys. Tiede ja julkisuus olivat toki vahvasti kontrolloituja, mutta samalla asiantuntemuksen ja osaamisen yleinen arvonnousu 1960-luvulta alkaen merkitsi sitä, että monet yhteiskuntatieteilijät kykenivät sosialistisessa viitekehyksessä argumentoiden nostamaan itsensä marginaalista ja jopa käyttämään asiantuntijavaltaa. Kiinnostavaa on, missä määrin Unkarin suhteellisen salliva poliittinen kulttuuri mahdollisti sellaisen tiedontuotannon, joka viime kädessä rapautti järjestelmän legitimiteettiä.

Lisätietoja:

Tuomas Laine-Frigren, tuomas.laine-frigren@jyu.fi, puh. 040 805 3991
Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi

Tuomas Laine-Frigren valmistui ylioppilaaksi Lohjan lukiosta 1998. Hän on opiskellut historiaa Jyväskylän ja Turun yliopistoissa ja valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2008. Hän on työskennellyt Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella ja Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen valtakunnallisessa tohtorikoulussa Aleksanteri-instituutissa (2010–2014). Ennen väitöskirjatyötään Laine-Frigren on työskennellyt kustannustoimittajana. Laine-Frigren työskentelee tällä hetkellä projektitutkijana historian ja etnologian laitoksella. 

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 280. ISSN 1459-4323; 280 (nid.), ISSN 1459-4331; 280 (PDF), ISBN 978-951-39-6535-8 (nid.),ISBN 978-951-39-6536-5 (PDF). Teos on luettavissa sähköisenä Jyväskylän yliopiston kirjaston JYX-julkaisuarkistossa.

Painettua teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. +35850 3109986, myynti@library.jyu.fi
 

ABSTRACT

During the 20th century the social and cultural significance of the psychological sciences grew as they were applied in a number of contexts such as schools, families, hospitals and the workplace. In Western and Northern Europe especially, psychological expertise was also closely linked to the building of the welfare state after WWII, but Eastern European perspectives have been missing from these narratives until quite recently. This dissertation examines the role of psychological expertise in the politics of social control in Hungary during the early Kádár period. From the ashes of the 1956 revolution, a paternalistic regime arose which increasingly supported sociological and psychological research and expertise in trying to build its legitimacy and future viability. The position of ‘individualist’ psychology within the collectivist regime was problematic however, as it became stigmatised as a bourgeois pseudo-science after the communist takeover in 1949, and this took some time to fade, especially with the retrenchments after 1956. This study nevertheless shows how psychologists managed to carve out meaningful professional spaces for themselves, where they could act and create within the context of a party-controlled science and cultural policy. Psychologists could utilise, for example, the political urgency attached to juvenile delinquency in the shadow of 1956, and argue that existing practices of socialist upbringing be humanised. For instance, while struggling for the establishment of child guidance centres, psychologists adopted a critical approach to those social and psychological conditions which produced neurotic symptoms and adaptational problems among socialist youth. Also, despite the public hostility towards Freudianism, pre-war psychoanalytic traditions were reinvented and negotiated at the local level. The workplace was also quite a natural field of intervention for socialist psychology. Thus, in line with the general tendency in the Eastern Bloc at the time, Hungarian psychologists were also engaged with ‘rationalising’ the management of work. Some quite interesting and even original work-related discourse was produced also in the political margins. In social psychology especially, Ferenc Mérei’s thinking embodied the promises attached to psychology as an emancipatory discourse. The developments followed in this book thus throw more light on larger changes that were occurring in science and learning in the Eastern Bloc, and eventually in socialist society itself. It should also contribute to a more balanced understanding of the history of the psychological sciences in Hungary during the Cold War.

Keywords: Hungary, East Central Europe, Twentieth Century, Cold War, History of Human Sciences, History of Psychology, State Socialism, History of Mental Health

 

 

 

 

 

Lisätietoja

Tuomas Laine-Frigren
tuomas.laine-frigren@jyu.fi
+358408053991
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,