Ajankohtaista

Väitös: 1.4.2016 Tikuista asiaa – Pienelläkin lahopuulla elää omaleimainen lahottajasienilajisto (Juutilainen)

Alkamisaika: perjantai 01. huhtikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 01. huhtikuuta 2016, 15.00

Paikka: Ylistönrinne, YAA303

Katja Juutilainen, kuvaaja Kaarina Juutilainen
Katja Juutilainen, kuvaaja Kaarina Juutilainen
FM Katja Juutilaisen ekologian ja evoluutiobiologian väitöskirjan ”Ecology, enviromental requirements and conservation of corticioid fungi occupying small diameter dead wood” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä Dr. Jörg Müller (Bavarian Forest National Park, Saksa) ja kustoksena dosentti Panu Halme  (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanniksi.

Lahottajasienet ovat täysin riippuvaisia kuolleesta puuaineksesta sekä kasvualustanaan että ravinnonlähteenään. Katja Juutilaisen väitöksen tutkimuskohde, pienikokoinen lahopuu, paljastui yllättävän runsaslajiseksi kasvualustatyypiksi, jolla elää myös useita harvinaisia ja harvalukuisia lahottajasienilajeja. Pienikokoinen lahopuu on aiemmissa ekologisissa tutkimuksissa jäänyt varsin vähälle huomiolle, eikä sen lahottajasienilajistoa tunneta hyvin.

Aineistonkeruuta varten Juutilainen kehitti tarkan näytteenottomenetelmän, jonka avulla lahottajasieniaineistoa kerättiin neljästä havumetsä- ja kolmesta lehtimetsätyypistä. Tutkimuksessa tarkastettiin yhteensä noin 180 000 lahopuukappaletta, joista suurin osa oli läpimitaltaan alle yhden senttimetrin paksuisia. Lahottajasienihavaintoja kertyi yli 10 000. Lahottajasienilajeja havaittiin 276, joista 32 on erittäin harvalukuisia maassamme. Lisäksi löytyi neljä lajia, joita ei ollut aiemmin havaittu Suomessa, sekä useita tieteellisesti kuvaamattomia lajeja.

Pieniläpimittaisella lahopuulla elää varsin monimuotoinen lahottajasienilajisto: tutkitusta lajeista noin kymmenesosa havaittiin alle yhden senttimetrin paksuisilta tikuilta, ja kolmasosa näistä lajeista on maassamme harvalukuisia tai harvinaisia. Suuri osa lahottajasienistä vaikuttaa suosivan joko pieni- tai suurikokoista lahopuuta, eikä tiukkaa erikoistumista tietyn paksuiseen kasvualustaan havaittu. Myös lahottajasieniyhteisöt eroavat osittain erikokoisten lahopuukappaleiden välillä, vaikka osa lajeista viihtyykin monenkokoisilla kasvualustoilla.

Pieniläpimittaisen lahopuun sieniyhteisöt eroavat eri metsätyyppien välillä enemmän kuin suuriläpimittaisen lahopuun yhteisöt. Syynä voi olla pienellä lahopuulla elävien sienilajien heikompi kyky sietää erilaisia ympäristöoloja, mikä voi edesauttaa yhteisöjen eriytymistä metsätyyppien välillä.

Vaikka pieniläpimittaista lahopuuta on runsaasti kaikissa tutkituissa metsätyypeissä, on sillä elävä lahottajasienilajisto selvästi monimuotoisempaa luonnontilaisissa kuin ihmisen muokkaamissa metsätyypeissä. Metsänkäsittelyn myötä suuriläpimittaisen lahopuun lahottajasienilajimäärä on vähentynyt sekä kuusi- että mäntyvaltaisissa metsissä, mutta pieniläpimittaisen lahopuun lajistossa vaikutus näkyy ainoastaan kuusivaltaisissa metsissä.

Monet lahottajasienilajit näyttävät viihtyvän hyvin myös epätyypillisissä metsäelinympäristöissä, kuten metsälaitumilla ja metsitetyillä pelloilla. Yhdistämällä näitä korvikeympäristöjä viherkäytäviksi luonnontilaisten lehtimetsäalueiden välille voidaan luoda yhtenäisempi sopivien elinympäristöjen verkosto metsänpeitoltaan pirstaloituneeseen maisemaan ja samalla edesauttaa erillisten eliöpopulaatioiden välistä perimäaineksen sekoittumista.

Lajien säilymisen kannalta on tärkeää varmistaa, että riittävä määrä ominaisuuksiltaan monimuotoista lahopuuta säilyy metsämaisemassa. Jotta luotettavia uhanalaisarvioita voidaan laatia ja rajalliset voimavarat ohjata haavoittuvimmassa asemassa olevien lajien suojeluun, eliölajien elinympäristövaatimusten tarkka tunteminen on ensiarvoisen tärkeää. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on mahdollista vain suojelemalla lajien ohella myös niiden elinympäristöjä.

Lisätietoja:

Katja Juutilainen, puh. 050 4686036, katja.m.juutilainen@jyu.fi
tiedottaja Anitta Kananen tiedotus@jyu.fi, puh. +358 40 805 4142

Katja Juutilainen valmistui ylioppilaaksi Jyväskylän Normaalikoulun lukiosta 2003 ja maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2008. Väitöstutkimusta on rahoittanut Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma PUTTE sekä Bio- ja ympäristötieteiden tohtoriohjelma.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science numerona 313, 53 s., Jyväskylä 2016, ISSN 1456-9701, ISBN 978-951-39-6574-7 (PDF), http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6574-7.

Abstract

Ecology, environmental requirements and conservation of corticioid fungi occupying small diameter dead wood

The increasing human impact upon the biosphere of earth is causing profound changes across all spatial scales. The ability to cope with human-induced disturbance varies among organisms; specialist species are more negatively affected than generalist species. Forests are among the most heavily affected ecosystems; especially the dead wood associated organisms are in peril. The earlier research has strongly focused on large diameter dead wood and associated species. The aim of this thesis was to investigate small diameter dead wood and collect systematic information about species richness and abundance as well as habitat and substrate preferences of associated corticioid fungi. Fungal data was collected from four coniferous and three deciduous boreal forest types using a novel, hierarchical sampling method. Altogether 180 325 dead wood units were examined, and 10 217 observations of 276 fungal species detected. Small diameter dead wood proved to be surprisingly species rich substrate, hosting many rare species. Fungal communities associated with small dead wood differed from the communities of larger substrates. No strict specialist species for certain dead wood diameter were found, but species’ preference for either small or large dead wood was evident. The negative effect of forest management was evident also in fungi associated with small dead wood, even though the amount of small dead wood was similar in natural and managed coniferous forests. Higher species richness in natural herb-rich forests compared with wood pastures and afforested fields reflects the differences in their dead wood profiles. As various species thrive also in these secondary forest types, they could serve as surrogate habitats for many broadleaved dead wood associated species. Climate change and increasing energy wood harvesting are causing new threats for wood-inhabiting fungi occupying the smallest dead wood substrates.

Lisätietoja

Katja Juutilainen
kjuutilainen@yahoo.com
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,