Ajankohtaista

Väitös: 11.3.2016 Lasten luova ja monitahoinen moraalinen toiminta jää koulussa usein piiloon (Niemi)

Alkamisaika: perjantai 11. maaliskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 11. maaliskuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Vanha juhlasali, S212

Kreeta Niemi. Kuvaaja: Tarja Vänskä-Kauhanen

KM Kreeta Niemen kasvatustieteen väitöskirjan "Moral beings and becomings: children's moral practices in classroom peer interaction” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Roger Säljö (Göteborgin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Anna-Maija Poikkeus (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Niemi tutki oppilaiden moraalisia käytänteitä sekä koulua sosiaalisen ja moraalisen kasvun ympäristönä. Tutkimus lähestyy moraalia vuorovaikutuksellisena ja tilannesidonnaisena ilmiönä ja tarjoaa näin uuden näkökulman tarkastella, miten lapset vuorovaikutuksellisesti neuvottelevat siitä, mitkä asiat ja teot ovat moraalisesti sopivia tai epäsopivia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapset ovat aktiivisia, luovia ja dialogisia moraalisten ongelmien ratkaisijoita ja hyödyntävät toiminnassaan erilaisia tulkintakehyksiä, esimerkiksi muuttaen vakavan asian leikiksi. Lisäksi tutkimus osoitti, että opettajat eivät välttämättä pääse käsiksi lasten soveltamiin tulkintakehyksiin. Tutkimus toi myös esille lasten omaehtoiset ja luovat tavat orientoitua koulun sääntöihin: he voivat keskinäisessä toiminnassaan käyttää koulun ja opettajien sääntöjä niin yhteisen hyvän rakentamiseen kuin vaikkapa riitelyyn, kiusaamiseen tai yhteisöstä poissulkemiseen.

Vuorovaikutusnäkökulma lasten moraaliin

Niemen tutkimusaineistona oli 26 tuntia videonauhoituksia alakoulun 1.-4. luokilta. Teoreettisesti tutkimus nojaa etnometodologiaan, Goffmanin mikrososiologiaan ja sosiokulttuuriseen teoriaan. Analyysimenetelminä Niemi sovelsi keskustelunanalyysia, multimodaalista analyysia ja kategoria-analyysia. Huomion kohteena olivat erityisesti lasten keskinäiset neuvottelut, joissa opettaja ei pääsääntöisesti ollut paikalla. Tilanteiden yksityiskohtainen tarkastelu paljasti lasten omaehtoisia moraalisia toimintatapoja ja toi näkyvämmiksi lasten oman todellisuuden ja kulttuuriset käytänteet, jotka vallitsevat koulun virallisen kulttuurin rinnalla.

Aineistosta löytyi paljon tilanteita, joissa oppilaat vaativat toisiltaan vastuullisuutta ja pitivät toisiaan selontekovelvollisina.  Arvioidessaan toisten rikkomuksia lapset hyödynsivät koulun ja luokan sääntöjä. Niitä käytettiin sekä yhteisen hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden rakentamiseen että joidenkin lasten epäsuoraan kiusaamiseen. Esimerkiksi oppilas saatettiin sulkea ulos kaveriporukasta, kategorisoida huijariksi tai huonoksi ystäväksi ja häntä saatettiin nimittää sääntöjen rikkojaksi ja uhkailla opettajan rangaistuksella.

– Tällainen oppilas saattaa kokea itsensä neuvottomaksi, jos toiset ovat ottaneet myös opettajan ’moraalisen äänen’ omalle puolelleen. Lisäksi on tärkeää muistaa, että ’poikkeavuus’ tai ’huonon ystävän’ roolit ovat usein seurausta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, eivätkä yksilön ominaisuuksia, Niemi pohtii.

Moraalisuus on monitahoista

Lasten moraalinen neuvottelu oli monitahoista, ja erilaisia tulkintakehyksiä hyödyntävää. Se mitä pidettiin oikeana tai vääränä vaihteli esimerkiksi loruleikin, tietokonepelin, kuvitteellisen joukkotappelun tai arkitodellisuuden konteksteissa. Yhteisen kehyksen tunnistaminen oli edellytys toiminnan intersubjektviiselle jatkumiselle. Lapsen navigoivat nopeasti kehyksestä toiseen, ja koulun ulkopuoliset aktiviteetit, kuten virtuaalitodellisuus, olivat puheen kautta läsnä vuorovaikutuksessa, vaikka oppilaat olivat fyysisesti orientoituneet oppitunnin viralliseen toimintaan.

Kohti dialogisempaa koulua ja lasten kuuntelua

Tutkimustulokset antavat uusia, vahvasti empiriaan perustuvia, näkökulmia käytännön koulutyöhön. Tulokset myös osoittavat, kuinka tarpeellista koulussa on kiinnittää huomiota kielenkäyttöön, mahdollisesti keskustella yhteistä hyvää rakentavasta kielenkäytöstä ja luoda kielen kautta myös uudenlaisia mahdollisuuksia tehdä asioita. Keskeisintä on myös antaa tilaa lasten omille äänille.

– Johtopäätökset kertovat, kuinka tärkeää olisi huomioida lasten oma aktiivisuus ja omat tavat rakentaa moraalisia käytänteitä sekä ottaa lapset entistä enemmän mukaan keskusteluun koulussa suotavasta toiminnasta. On myös tarpeen antaa lapsille tilaa itse kokeilla ja rakentaa sääntöjä keskenään. Tarvitaan myös herkkyyttä paneutua lasten omiin toimintatapoihin, vaikka ne olisikin esitetty aikuisille vieraasta näkökulmasta. Tällä tavoin koulusta luodaan entistä dialogisempi, ja samalla koulu vastaa yhä enemmän yhteiskunnan tarpeisiin autonomisten ja muiden kanssa toimeen tulevien ihmisten kasvattajana, kiteyttää Niemi.

Lisätietoja

Kreeta Niemi, kreeta.niemi@jyu.fi, puh. 040 7321 222

Viestintäharjoittelija Hanna Koskinen, hanna.ka.koskinen@jyu.fi, puh. 040 805 4483

Hämeenlinnalaislähtöinen Kreeta Niemi valmistui Kasvatustieteen maisteriksi ja luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2007. Sen lisäksi hän on opiskellut sosiaalipsykologiaa Tampereen yliopistossa. Väitöskirja valmistui JY:n opettajankoulutuslaitoksen ja valtakunnallisen Kasva-tohtorikoulun rahoituksen turvin. Tukea väitöskirjan aloittamiseen ja konferenssi- ja kurssimatkoihin ovat tarjonneet myös Kasvatustieteiden tiedekunta, Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Emil Aaltosen säätiö ja Keski-Suomen rahasto.

Tutkimus on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, numerona 549. ISSN 0075-4625, ISBN 978-951-39-6567-9 (nid.), ISBN 978-951-39-6568-6 (PDF). Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi ja yliopistokauppa Sopista.

Abstract

This study investigates children’s social and moral practices as they appear in everyday classroom peer interaction. Its focus is on the relations between children’s interaction and moral understandings in situ. Juxtaposing the most archetypal ways of addressing and investigating morality in mainstream educational psychology, this study approaches morality is as it handled and managed as part of everyday intersubjective interaction. Ethnomethodological approaches alongside with sociocultural views of thinking are employed as theoretical and analytical frameworks to delineate how children as moral agents use language and other semiotic resources to accomplish their local organization of morality. The data consisted of 26 hours of videotaped and transcribed classroom peer interaction in Finnish primary schools. Three communicative areas in which moral practices become plainly visible were chosen as basis for the analysis: 1) counting rhyme rule-making, 2) dispute threatening and 3) accusing practices. The significance of this study is fourfold, as it not only provides empirical, detailed accounts of children’s morality and participation in classroom peer group activities, but also offers unique theoretical, methodological and also practical approaches to operationalize children’s morality.

The dissertation consists of three sub-studies and an extended summary. The first sub-study examines how children exploit their understanding of morality by using a range of mean-ing-making resources in the context of a classroom counting rhyme. It shows that children are capable of knowing why some issues might be prohibited, and also of dealing with and playing with these issues. This account of children’s sophisticated employment of moral agency calls attention to raising teachers’ awareness and appreciation of  children’s capability to contribute to their own moral learning.

The second sub-study investigates children’s threats in a classroom dispute and frame shifts between pretence and real. The study contributes to understanding of different moral orders in real and pretend frames, and points out that when insults occur in the real life frame they disrupt the established moral order. The findings suggest implications for how and when teachers should intervene in children’s disputes.

The third sub-study explores children’s accusations in the classroom. It shows how children use local classroom rules and teacher authority as resources and warrants to invoke multi-layered moral orders and identities, and to hold individuals accountable through accusations about their behaviour. The study highlights an important aspect of social organization regarding the social exclusion of peers. It also proposes that the use of classroom rules and teacher authority in the absence of the teacher is a common practice.

 Overall, this study shows how the moral realm in school is multi-layered, multimodally mediated, interactively negotiated and multi-voiced, and it maintains that moral development must be understood in, and cannot be separated from, the social context and relations. Traditionally, morality in school has been seen as teacher transmitting values and rules to children, but this study suggests that, as an ‘unofficial’ counterpart, children’s peer interaction in the classroom is an important contributor to children’s moral and social competencies. Theories of children’s morality should more directly include children’s everyday interaction, the role of peers, and the voices of children and generalized others. It also encourages practitioners and researchers to acknowledge children as active agents in constructing moral realms in the school life and out-of-school activities, and to empower children’s decision making.

Keywords: children, morality, classroom interaction, peer interaction, conversation analysis, ethnomethodology

 

Lisätietoja

Kreeta Niemi
kreeta.niemi@jyu.fi
040 732 1222
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,