Ajankohtaista

Väitös: 13.5.2016 YTM Jarno Hietalahti (Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, filosofia)

Alkamisaika: perjantai 13. toukokuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 13. toukokuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212, Vanha juhlasali

YTM Jarno Hietalahden filosofian väitöskirjan ”The Dynamic Concept of Humor. Erich Fromm and the Possibility of Humane Humor" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti, YTT, KT Rauno Huttunen (Turun yliopisto) ja kustoksena dosentti, yliopistonlehtori Olli-Pekka Moisio (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomeksi.

Jarno HietalahtiYTM Jarno Hietalahden filosofian väitöskirjan ”The Dynamic Concept of Humor. Erich Fromm and the Possibility of Humane Humor" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti, YTT, KT Rauno Huttunen (Turun yliopisto) ja kustoksena dosentti, yliopistonlehtori Olli-Pekka Moisio (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomeksi.

Jarno Hietalahti haastaa väitöstutkimuksessaan tiukkaan piintyneitä oletuksia huumorista ja naurusta. Filosofisen moukaroinnin alle päätyvät niin itselleen nauraminen, huumorikilpailut kuin huumorin oletettu vapauskin. Hietalahti korostaa huumorin vakavuutta, ja humanistifilosofi Erich Frommia seuraten hän kääntää katseen huvitusten taakse.

– Hauskuus on katala seuralainen. Herkästi kuvitellaan, että omassa huvituksessa ei voi olla mitään vikaa. Valitettavasti vitsi on harvoin pelkästään vitsi, sillä huumorilla on vakavia seurauksia. Charlie Hebdo -lehteä kohtaan suuntautunut terrori-isku on tästä traagisin esimerkki, pohtii Hietalahti.

Huumorin vakavuus ei silti tarkoita pelkästään äärimmäisen traagisia seurauksia, vaan Hietalahden tutkimuksessa korostuu myös huumorin merkitys ihmisten välisissä suhteissa. Huumori ilmentää ja rakentaa ihmisenä olemisen tapoja. Jos esimerkiksi sosiaalinen media värittyy kaikelle nauravien ivasta ja kaikesta loukkaantuvien pahasta mielestä, tarvitaan kiihkotonta pohdintaa siitä, mitä huumori pohjimmiltaan on.

– Jo Aristoteles huomautti, että on ihmisiä, jotka liioittelevat naurua – eli vulgaareja pellejä – ja toisaalta jöröjä tolloja, jotka loukkaantuvat kaikesta. Edelleen käynnissä näyttäisi olevan raastava vääntö siitä, kuka on tuntemuksissaan oikeassa, Hietalahti valottaa.

Huumori on universaali ilmiö

Hietalahti ei usko, että vitsinveistelyn suhteen on olemassa helppoja vastauksia. Hänen mukaansa huumori on dynaaminen käsite, jonka merkitykset määrittyvät aina uudestaan historian saatossa. Samalla huumori ja nauru ovat kuitenkin universaaleja ilmiöitä, kun jokaisessa ihmisyhteisössä on tiettävästi naurettu enemmän tai vähemmän.

– Filosofit ovat aikaa sitten oivaltaneet, että huumori muhii ristiriidoissa. Kiintoisaa onkin, millaisia huvitusta – ja samalla pahastumista – aiheuttavat ristiriidat ovat tässä ajassa. Jos nauru rakentaakin yhteisöä, olennaista on kysyä, millaista yhteisöä kaikelle mahdolliselle ivaamisella ollaan rakentamassa.

Hietalahti on toiveikas erityisen humaanin huumorin suhteen. Humaanille huumorille on annettu milloin mitäkin ohjenuoria, mutta Hietalahti ei usko, että saarnaaminen olisi oikea ratkaisu. Huumori kietoutuu niin voimakkaasti ihmisen kokonaisvaltaiseen olemiseen, että on turha antaa suoria käskyjä tai kieltoja huvitusten suhteen.

– Viattomimmaltakin vaikuttava vitsailu saattaa olla sangen julmaa, mutta toisaalta sanatasoltaan esimerkiksi rasistinen tai seksistinen letkautus voi olla syvemmässä tarkastelussa hyvin ihmismyönteistä. Olennaista on, miten huumori yhdistyy arvoihin ja ideaaleihin. Toistuvasti huumorista tarjoillaan helppoja vastauksia ja riemullisia otsikoita, mutta nämä ovat useimmiten vähintäänkin epäilyttäviä. Me janoamme osatotuuksia, vaikka tehtävänä olisi pyrkiä hahmottamaan huumoria suhteessa inhimilliseen kokonaiskuvaan.

Lisätietoja:

Jarno Hietalahti, jarno.hietalahti@jyu.fi, +358 45 633 0388
tiedottaja Anitta Kananen tiedotus@jyu.fi, puh. +358 40 805 4142

Jarno Hietalahti valmistui ylioppilaaksi Vetelin lukiosta vuonna 2003 ja yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2009 pääaineenaan filosofia. Samalta alalta maisteriksi hän valmistui vuonna 2010, ja välittömästi tämän jälkeen hän aloitti tohtorikoulutettavan opintonsa Jyväskylän yliopistossa. Väitöstutkimuksen ohessa hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa eri tehtävissä. Hietalahti työskentelee nykyään Erich Fromm Institute Tübingenissä, Saksassa. Instituutti on rahoittanut myös hänen väitöstutkimustaan.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 552. 69 s + tutkimusartikkelit. Jyväskylä 2016, ISSN 0075-4625, ISBN 978-951-39-6611-9 (nid.), 978-951-39-6612-6 (PDF). Painettua teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. +35850 3109986, myynti@library.jyu.fi ja se on myös myynnissä yliopistokauppa Sopissa (T-rakennus). Väitös on saatavilla sähköisenä JYX-julkaisuarkistosta

Abstract

This dissertation focuses on the social philosophy of humor from the viewpoint of Erich Fromm’s critical humanistic thinking. The work consists of an introduction and four individual articles. The introduction discusses Fromm’s theories in relation to the phenomenon of humor to provide a basis for the articles. The central aim is to understand the dynamic nature of humor and how it is related to the problem of being a paradoxical creature, that is, a human being. It is claimed that humor has to be analyzed and interpreted in a unique historical and cultural situation. The first article discusses Fromm’s concept of social character to offer a theoretical tool to understand how deeply humor is a social phenomenon. It is argued that the social character is a crucial component if we are to reach beyond jokes and laughter, and to grasp their deeper social significance. The second article furthers this thought by developing a critical standpoint on the phenomenon of laughing at oneself. It calls into question the prevailing optimism about the capability to ridicule oneself. Following Fromm, it is claimed that humor needs a serious backbone from which the perceived oddities are evaluated. The third article brings forth the debate of humor and freedom. In opposition to the widely shared idea that humor should be absolutely free, it is argued that humor cannot be separated from the sphere of humanity, and this basic fact sets the ground for the freedom of humor. Freedom has to be obtained within the limits of humanity. This leads to the notion that it is untenable to claim that we should be always able to laugh at everything. The fourth article elaborates the influence of social circumstances for humor, and the competitive nature of contemporary humor is taken under critical scrutiny. It is argued that humor and laughter reflect the current historical situation and, eventually, ourselves. Therefore, from a humanistic perspective, it is concerning how natural and popular humor competitions appear to be. As a whole, the dissertation is a philosophical study, and it aims more at philosophical understanding than to concrete empirical research settings. However, the conducted research is empirically inspired philosophy, and thus intimately connected to the living phenomena of humor and laughter.

Keywords: Erich Fromm, humor, sense of humor, laughter, smile, social character, incongruity theory, paradox, humanism, social philosophy

 

Lisätietoja

Jarno Hietalahti
jarno.j.hietalahti@jyu.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: