Ajankohtaista

Väitös: 16.4.2016 Museoammattilaisten suhtautuminen kokoelmapoistoihin muuttunut (Robbins)

Alkamisaika: lauantai 16. huhtikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 16. huhtikuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212 (Vanha juhlasali/Old Festival Hall)

Nina Robbins, kuvaaja: Sanna Pajunen

FM, YAMK Nina Robbinsin museologian väitöskirjan Poisto museokokoelmasta – museologinen arvokeskustelu kokoelmanhallinnan määrittäjänä tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä kokoelmajohtaja, FT Riitta Ojanperä (Kansallisgalleria, Helsinki) ja kustoksena professori Janne Vilkuna (Jyväskylän yliopisto).

Robbins tutki suomalaisten taidemuseoiden kokoelmanhallintaa. Väitöksessä keskityttiin kokoelmanhallinnan päätepisteeseen eli poistoon, joka on puhututtanut ammattikuntaa pitkään. On pohdittu minkälaisin oikeuksin ja menetelmin museoammattilaiset voivat poistaa museokokoelmiin kuuluvia taideteoksia. Aiheesta on käyty paljon keskusteluja ja annettu ohjeistuksia, mutta laajaa tutkimusta suomalaisten taidemuseoiden poistoista ei ole aikaisemmin tehty.

Tutkimuksen taustalla on ajatus, että suomalainen kokoelmanhallinnallinen keskustelu kaipaa tuekseen syvällisempää analyysiä kuin mitä talouspainotteinen argumentointi on mahdollistanut. Tarkoituksena oli kirjoittaa kokonaiskuva taidemuseoiden kokoelmapoistosta ja saattaa poistotoimenpide yhdeksi näkyväksi osaksi kokoelmanhallintaa sekä käynnistää museologinen arvokeskustelu.

Tutkimusaineistoa analysoitaessa hiljainen tieto osoittautui yhdeksi avaintekijäksi, jolla on vaikutusta kokoelmanhallinnan käytäntöihin, kuten siihen kuinka museotyön eri ammattikuntien arjen käytännöt yhdentyvät kokoelmatyössä. Tutkimuksen myötä tätä yhteistä hiljaista tietovarantoa on kirjoitettu näkyväksi ja esiin on nostettu sellaisia poiston toimintamalleja, jotka jokainen suomalainen museoammattilainen voi hyväksyä.

Tuloksista ilmeni, että museoammattilaiset näkevät kokoelmapoiston hyvin käytännönläheisenä toimenpiteenä ja suhtautuvat siihen vastuullisesti. Kokoelmapoisto on mahdollisuus, jonka tärkeänä tehtävänä on selkiyttää museon kokoelmaidentiteettiä. Vastuullisuuden myötä korostuvat huolenaiheet, kuten virheen tai totaalituhon mahdollisuus. Tutkimus esittelee teemoja, joiden avulla kokoelmapoiston epävarmuustekijöitä voidaan lieventää ja keskustelu voi loitontua toteamisen ilmapiiristä kohden toimenpiteitä.

Lopuksi tutkimus sijoitti poistokysymyksen osaksi yhteiskunnallista vaikuttavuuskeskustelua. Museokokoelmat ovat aikaa kestävä ydin ja historiallinen todiste vaikuttavuudesta katsottaessa museoiden toimintaa pitkällä aikavälillä. Esineistö on säilynyt satoja vuosia kokoelmanhallinnan piirissä ja esineiden museoarvo on välittynyt sukupolvesta toiseen katkeamatta. Kokoelmat ja niiden museologinen itseisarvo ovat pääomaa, jota muilla yhteiskunnan instituutioilla ei ole. Tätä potentiaalia ei kannata hukata aikana, jolloin oman toiminnan vaikuttavuudella on väliä.

Lisätietoja:

Nina Robbins, robbins@kolumbus.fi, 050 3678398

Viestintäharjoittelija Hanna Koskinen, hanna.ka.koskinen@jyu.fi, 040 8054483

Työn ohjaajina ovat toimineet professori Janne Vilkuna (Jyväskylän yliopisto) ja dosentti, museojohtaja Susanna Pettersson (Jyväskylän yliopisto/ Kansallisgalleria).

Nina Robbins on kirjoittanut ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta 1984. Hän on suorittanut taidehistorian FM tutkinnon Helsingin yliopistossa 1996 ja taidekonservaattorin YAMK tutkinnon Metropolian ammattikorkeakoulussa 2008. Vuodesta 1986 lähtien hän on työskennellyt museoammattilaisena lukuisissa museoissa Suomessa ja vuodesta 2000 lähtien hän on toiminut taidekokoelmien parissa konservaattorina, asiantuntijana ja opetustehtävissä oman yrityksensä kautta. Työnsä kautta Robbinssilla on laaja tuntemus suomalaisten taidekokoelmien sisällöistä ja arjen käytännöistä sekä kokoelmien nykyisistä haasteista. Tämä kokemukseen perustuva tietotaito on ollut olennainen tutkimuksen alullepaneva motiivi. Väitöstutkimus on ollut mielekäs tapa yhdistää yrittäjyyttä ja kokoelmanhallinnan kehitystyötä. Se on ollut myös tapa antaa osaamista takaisin yhteiskunnalle.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 283. ISSN 1459-4323; 283 (nid.), ISSN 1459-4331; 283 (PDF), ISBN 978-951-39-6580-8 (nid.), ISBN 978-951-39-6581-5 (PDF). Painettua teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. +35850 3109986, myynti@library.jyu.fi ja se on myös myynnissä yliopistokauppa Sopissa (T-rakennus). Teos on luettavissa sähköisenä Jyväskylän yliopiston kirjaston JYX-julkaisuarkistossa.

Abstract:

This dissertation studies the issue of disposal in Finnish art museums. It is a research in the field of museology, in which museography plays a significant role. The field of museology functions as a science bridging theory and practice. In the research, museum collection management is divided into seven areas: acquisition, inventory, condition assessment, value assessment, conservation, upkeep and disposal. It is essential that collection management be viewed as a unified chain of operations, starting from acquisition and ending in disposal. This creates a bridge from the start of collection management to its end procedures, at which point the total disposal of an item is a possibility. Acts of acquisition and disposal include deeply philosophical aspects, which are nonetheless very practical in nature; decisions involving the two ultimately have very definite outcomes. In 2012 a questionnaire regarding disposals was sent to Finnish art museums, which included 50 questions about collection content, disposals and collection management values. The response rate was 66 %, giving grounds for generalized, legitimate conclusions. The aim was to seek information about overall attitudes toward disposals and to ascertain any possible hindrances in the disposal process.

The theoretical starting point of the research was to establish legitimacy of art museums in making collection management decisions. For this, George Dickie’s institutional art theory was chosen. It was also seen as meaningful to put collection management into the greater context of a long museographical tradition, dating back to cabinets of curiosities and their caretakers. With this connection it was possible to see the long lasting impact that museum collections have had, century after century. The objective was to ultimately start a neutral and collection-oriented disposal discussion in art museums, one that needs a museological value assessment in order to succeed. In addition, it needs to be supported by the impact value of museum objects. It is clear that any disposal process is a time-intensive endeavor, which consumes resources before any calculable benefits become evident. When seeking solutions, museums should retain their autonomy as they determine the limits of their own collections or terms of preservation.

Keywords: museology, museography, art museums, disposal, collection management, tacit information, museological value discussion

 

Lisätietoja

Nina Robbins
robbins@kolumbus.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,