Ajankohtaista

Väitös: 29.4.2016 Raakun pelastaminen vaatii lohikalakantojen ennallistamista (Salonen)

Alkamisaika: perjantai 29. huhtikuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 29. huhtikuuta 2016, 15.00

Paikka: Ylistönmäki, YAA303

Jouni SalonenMuutokset lohikalayhteisöissä ovat heikentäneet jokihelmisimpukkakantoja

FM Jouni Salosen akvaattisten tieteiden väitöskirjan ”The role of salmonid fishes in conservation of the endangered freshwater pearl mussel (Margaritifera margaritifera)” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Jürgen Geist (Technische Universität München, Saksa) ja kustoksena professori Jouni Taskinen (Jyväskylän yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

Jokihelmisimpukan eli raakun kannat taantuivat voimakkaasti 1900-luvulla, eikä niitä ole monista suojelu- ja ennallistamistoimenpiteistä huolimatta saatu kasvamaan. Lajin suojelua vaikeuttaa sen varsin monimutkainen elinkierto: nuoruusvaiheessaan raakku elää lähes vuoden ajan loisena, ns. glokidium-toukkana, lohikalan kiduksella. Yleisesti sekä lohen että taimenen on oletettu soveltuvan tasavertaisesti raakuntoukan isäntäkalaksi. Salonen havaitsi kuitenkin väitöstutkimuksessaan erityisesti entisissä lohijoissa, kuten Iijoen Livojoessa, elävien raakkujen toukkien loisinnan onnistuvan selvästi paremmin lohessa kuin taimenessa.

– Tämä on raakun suojelun kannalta erittäin merkittävä havainto, sillä voimalaitospatojen vuoksi lohen nousu moniin entisiin lohijokiin on nykyään estynyt. Kun vielä voimalaitosyhtiöiden suorittamiin kompensaatioistutuksiin on käytetty vain taimenta, joka nyt saatujen tulosten mukaan ei sovellu entisillä lohialueilla elävien raakkujen toukkien isäntäkalaksi, näiltä raakkupopulaatioilta on käytännössä puuttunut niiden loisvaiheessaan tarvitsema isäntäkala kokonaan. Näiden lohisidonnaisten simpukkapopulaatioiden pelastaminen vaatiikin siis ennen kaikkea niiden alkuperäisen isäntäkalan, Itämeren lohen, palauttamisen jokiin, Salonen sanoo.

Suurten jokien lohisidonnaisten raakkujen lisäksi yläjuoksujen pienehköiltä sivupuroilta löytyi puolestaan jokihelmisimpukkapopulaatioita, jotka pystyvät käyttämään isäntäkalanaan vain taimenta. Isäntäkalan lajin lisäksi myös isäntäkalan populaatiolla näyttää olevan merkitystä raakun toukkien loisinnan onnistumiseen.

– Erityisesti syrjäisten sivupurojen raakkupopulaatiot voivat olla geneettisesti sopeutuneita käyttämään isäntäkalanaan parhaiten oman puronsa paikallista taimenkantaa, Salonen kertoo.

– Tulokset korostavat alkuperäisten lohikalakantojen suojelun merkitystä myös raakun kannalta, sillä simpukat eivät pysty hyödyntämään vieraista kannoista lähtöisin olevia istutuskaloja isäntänään yhtä hyvin kuin alkuperäistä, oman joen lohikalakantaa.

Suomeen istutetun amerikkalaisen puronieriän havaittiin olevan käytännössä soveltumaton suomalaisten raakkupopulaatioiden isäntäkalaksi. Salonen kehitti myös uuden menetelmän vielä tuntemattomien raakkupopulaatioiden etsimiseen.

– Keväällä–alkukesällä, kun edellisenä syksynä kaloihin tarttuneet raakuntoukat ovat kasvaneet riittävän suuriksi, ne pystytään havaitsemaan kalojen kiduksilta paljain silmin. Raakun esiintymistä joissa ja puroissa voidaan näin ollen kartoittaa lohikalojen pyynnin ja niiden välittömän silmämääräisen tarkastelun avulla. Lisäksi, kun kalat pyydetään haitattomasti esimerkiksi sähkökalastuslaitteella, kalat voidaan palauttaa jokeen tutkimuksen jälkeen, kertoo Salonen. – Tutkimustulokset ovat rohkaisevia, sillä jo menetelmän ensikokeilu Iijoen vesistöalueella paljasti kolme aiemmin tuntematonta raakkupopulaatiota.

Lisätietoja:
Jouni Salonen, puh. +358408053874, jouni.k.salonen@jyu.fi
viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa

Jouni Salonen valmistui ylioppilaaksi Kuhmoisten lukiosta 1998 ja maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2010. Hän on työskennellyt mm. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella monissa tutkimusprojekteissa. Väitöstutkimus on tehty yhteistyössä Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa, ja sitä ovat rahoittaneet EU Interreg IV A Nord -ohjelma, Maj ja Tor Nesslingin säätiö, OLVI-säätiö, Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rafael Kuusakosken muistorahasto sekä Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tohtoriohjelma.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science numerona 314, 48 s., Jyväskylä 2016, ISSN 1456-9701, ISBN 978-951-39-6601-0 (nid.), ISBN 978-951-39-6602-7 (PDF), Teos on luettavissa sähköisenä JYX-julkaisuarkistossa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6602-7

Abstract

 Freshwater pearl mussels (Margaritifera margaritifera) have declined substantially during the 20th century, and the number of successful restoration operations has remained limited. One apparent explanation for that is the mussels’ complex life cycle, which includes larval (glochidia) parasitism on the gills of a salmonid fish. Generally, Atlantic salmon and brown trout have been considered equally suitable host fish for the freshwater pearl mussel, but in this study different mussel populations were shown to have strong differences in their ability to use different salmonid species as their hosts. Most importantly, Atlantic salmon was clearly a better host for mussels living in large river channels, to which the salmon has had no route to migrate due to hydropower dams since 1960s. Therefore, the lack of the most suitable host fish, salmon, has evidently contributed the collapse of the freshwater pearl mussel in these rivers. Atlantic salmon should thus be restored in their original river habitats for successful conservation of these mussel populations. However, interestingly in small headwater tributaries brown trout was the best, or the only suitable, host fish. Furthermore, an indication of mussels’ adaptation to the local, resident salmonid population within the most suitable host species was also found. These results highlight the conservation importance of the original salmonid populations throughout the range of the freshwater pearl mussel. Moreover, a widely introduced invasive salmonid, brook trout, was found to be a generally unsuitable host for this mussel species. Thus, and due to the tendency of brook trout to replace the native brown trout, the spread of this invader is an additional threat to the freshwater pearl mussel. Finally, a new approach to search for freshwater pearl mussel populations was developed. This method involves electrofishing and quick visual examination of the gills of captured salmonids, i.e. the potential hosts of this mussel. The method was successfully tested in the River Iijoki catchment, as 3 ‘new’, previously unknown populations were found.

Lisätietoja

Jouni Salonen
jouni.k.salonen@jyu.fi
+358408053874
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,