Ajankohtaista

Väitös: 14.5.2016 Opetussuunnitelmiin seikkailua ja elämyksiä luonnossa (Marttila)

Alkamisaika: lauantai 14. toukokuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 14. toukokuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, L303

Maarit Marttila
Maarit Marttila, kuvaaja Elina Palonen.
LitM Maarit Marttilan liikuntapedagogiikan väitöskirjan Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä emeritusprofessori Kari Uusikylä ja kustoksena professori, YTT Hannu Itkonen (Jyväskylän yliopisto).

Koulutuksessa arvostetaan tiedollista osaamista ja oppijan kokonaisvaltaiset tarpeet saattavat jäädä vähälle huomiolle. Vaikka suomalaiset oppijat menestyvät erinomaisesti kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa, niin kouluviihtyvyys ja yhteisöllisyyden kokemukset eivät kuitenkaan ole yhtä hyvällä tasolla. Myös liiallinen istuminen, oppijoiden heikentynyt kunto ja jaksaminen aiheuttavat huolta.

Marttilan tutkimus lisää ymmärrystä 1990-luvulla Suomeen levinneestä toiminnallisesta menetelmästä, elämys- ja seikkailupedagogiikasta. Tavoitteena oli tutkia sen sovellusmahdollisuuksia opetuksessa opetussuunnitelmaa toteuttaen sekä selvittää menetelmän sopivuutta erilaisille oppijoille.

– Halusin tutkia, voiko elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta toimia yhtenä ratkaisuna opetuksessamme ilmenneisiin haasteisiin, Marttila toteaa.

Opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien kokemukset myönteisiä

Tutkimuskohteena oli erään ammattiopiston valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmä lukuvuonna 2012–2013. Siihen kuului kymmenen iältään 16–22-vuotiasta opiskelijaa. Ryhmän opetukseen sisällytettiin vuoden ajan kerran viikossa elämys- ja seikkailupedagogiikkaa erilaisissa ympäristöissä. Toiminnassa huomioitiin opetussuunnitelman tavoitteet kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi luontoon ja luontoliikunnan oheen yhdistettiin eri oppiaineita monipuolisesti.

Opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien kokemukset elämys- ja seikkailupedagogiikan käytöstä ja kuluneesta lukuvuodesta olivat myönteisiä. Keskeiset tulokset osoittavat, että menetelmä tuki yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita, kouluviihtyvyys parantui, poissaolot olivat vähäisiä ja liikunnan määrä lisääntyi. Opiskelijoiden sekä kotiväen mukaan elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta tuki oppimista. Se näyttää sopivan opetussuunnitelmien toteuttamiseen eri koulutusasteilla ja erilaisille oppijoille.

Tulokset tukevat aiempia havaintoja

Niin suomalaisten kuin kansainvälisten aiempien tutkimusten mukaan elämys- ja seikkailupedagogiikalla on ollut myönteisiä vaikutuksia yhteistyöhön ja oppimiseen motivaation kautta. Liikunnan on todettu tukevan oppimista monin tavoin. Luontoliikunnan sekä luontoympäristön on puolestaan havaittu edistävän terveyttä ja hyvinvointia.

– Koska tämä tutkimus on laadullinen, tuloksia ei voida yleistää. Kuitenkin ne tukevat aiempia tutkimustuloksia. Siksi on suositeltavaa, että menetelmää sisällytetään laajemmin osaksi opetussuunnitelmia eri koulutusasteilla, Marttila suosittelee.

Lisätietoja

Maarit Marttila, puh. 040 543 5274, maarit.marttila@tampere.fi

Viestintäharjoittelija Hanna Koskinen, puh. 040 805 4483, hanna.ka.koskinen@jyu.fi

Marttila on koulutukseltaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja (1999), liikunnanohjaaja (AMK) (2005), ammatillinen opettaja (2007), LitM (2010) sekä opinto-ohjaaja (2010). Hän on toiminut vuodesta 1998 liikunta- ja nuorisotyössä niin ohjaajana kuin hallinnollisissa tehtävissä. Opettajana hän on työskennellyt vuodesta 2003. Tällä hetkellä Marttila on työpaikkansa Tampereen seudun ammattiopisto Tredun liikunnan ja terveystiedon aineryhmän puheenjohtaja. Tutkimustaan hän on tehnyt pääsääntöisesti opetustyönsä ohessa.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 237, 268 s., Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-951-39-6622-5. Painettua teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. +35850 3109986, myynti@library.jyu.fi ja se on myös myynnissä yliopistokauppa Sopissa (T-rakennus). Väitös on saatavilla myös JYX-julkaisuarkistossa

Integrating outdoor adventure education into the curriculum: an ethnographic study

The purpose of this qualitative, action-based ethnographic case study in the field of physical education is to contribute to the knowledge of experiential and adventure education, which spread to Finland in the 1990s, and to examine its applicability to teaching in compliance with the curriculum. In addition, the aim is to study the suitability of the approach for diverse learners. The research problems can be summarised through the following questions: (1) How does outdoor adventure education suit diverse learners? (2) During the school year, what changes occur in the students of the rehabilitative instruction and guidance group, in the group, and in the organisation? (3) How does outdoor adventure education suit the implementation and objectives of the curriculum?

The theoretical starting points of the study include Finnish and international theories and traditions of experiential and adventure education as well as the theories of holistic, reflective, experiential and constructivist learning. The learning environment of experiential and adventure education is often nature, so outdoor activities play a central role in the study.

The participants in the study were ten 16–22-year-old students in a rehabilitative instruction and guidance group at a vocational institution. In the school year 2012–2013, the group was offered experiential and adventure education in different settings. The approach was developed by a teacher team (including the group’s special needs teacher and instructor in addition to the author as teacher researcher) based on the theoretical framework of this study, and curricular goals were holistically considered in its realisation.

The data were collected by interviewing students and their families, the principal, the director of vocational education and training, the special needs teacher, and the special needs instructor. Observations, taking photos and videos, and saving students’ writings and stories were also included in the data collection methods. I made field notes, kept a research diary, and wrote memos on discussions with various partners. I implemented a follow-up inquiry with the special needs teacher and instructor in 2014. In addition, I collected material related to curricula at different educational levels and publications on experiential and adventure education. I consulted experiential and adventure education experts and compared the material I had collected with their views. I analysed the data with an analysis method I had tailored for the study, which suits ethnography, respects the data, and is linked to theoretical data.

The experiences of students, teachers, and parents were positive. The key findings demonstrate that outdoor adventure education supported communality and peer relationships, enhanced school enjoyment, reduced absences, and increased physical activity. According to the students and their parents, the method supported learning. It seems to be applicable to curricula at various educational levels and with diverse learners. Earlier studies also show that experiential and adventure education has positive effects on, for example, motivation, and consequently on learning and collaboration. Because this study is qualitative, the findings cannot be generalised. However, as the findings support earlier research results, I recommend a broader integration of the approach into curricula at different educational levels.

Keywords: experiential pedagogy, Erlebnispädagogik, adventure education, experiential and adventure education, outdoor exercise, outdoor adventure education, adapted physical activity, ethnography, action-based case study, curriculum, rehabilitative instruction and guidance for the disabled     

               

     

 

 

 

Lisätietoja

Maarit Marttila
maarit.k.marttila@jyu.fi
040 543 5274
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,