Ajankohtaista

Väitös: 19.5.2016 Teatterikritiikki muuttunut valistuksesta mainospuheeksi (Westman)

Alkamisaika: torstai 19. toukokuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: torstai 19. toukokuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212, Vanha juhlasali/old festival hall

Maija-Liisa Westman
Maija-Liisa Westman, kuva: Pekka Hassinen.
FM Maija-Liisa Westmanin nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirjan ”Teatterikritiikki intohimojen näyttämöillä. Tapaus Keskisuomalainen: Teatterikritiikin ulkoasun, sisällön ja paradigmojen sekä kriitikon aseman muutos 1961-2010” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti, yliopistonlehtori Maaria Linko (Helsingin yliopisto) ja kustoksena yliopistotutkija Urpo Kovala (Jyväskylän yliopisto).

Teatterikritiikin tutkimus on uusi aluevaltaus suomalaisessa akateemisessa tutkimuksessa. Pelaajia ja samalla mielipiteitä kritiikin tehtävästä, kriitikon roolista sekä hyvän ja asiantuntevan kritiikin tunnusmerkeistä on lukuisia.

Teatterikritiikin kirjoittamisen käytänteet kytkeytyvät mediakulttuurissa ja laajemmin yhteiskunnassa tapahtuneeseen muutokseen. Westman osoittaa teatterikritiikin ulkoasun, sisällön ja paradigmojen muutoksen: palstatilan pienentyminen ja visuaalisuus ovat nousseet määrittämään kritiikin luonnetta.

Tutkimus todentaa ulkotoimituksessa olevan avustajakriitikon ja sisätoimituksessa työskentelevän journalistikriitikon ammatillisen identiteetin erot. Uutisjournalismin periaatteisiin nojaava journalistinen ja taidepuhetta edustava esteettinen paradigma ovat saaneet rinnalleen kaksi sekamuotoa: esteettis-journalistisen ja journalistis-esteettisen liukuman.

Aineiston analyysi näyttää, että keskisuomalaisessa teatterikritiikissä on erotettavissa neljä kritiikin kautta, joista kaksi kiinnittyy kulttuuritoimituksen pitkäaikaisiin esimiehiin ja teatterikriitikoihin Anja Penttiseen (1964–1984) ja Teppo Kulmalaan (1984–1996; erikoistoimittajana 1996–2006). Muutos teatterikritiikin kirjoittamisen käytänteissä näyttäytyy kritiikin kansansivistyksellisen ja -valistuksellisen tehtävän väistymisenä esteettisen, liki poeettissävyisen arvion tieltä.

Kausista ensimmäinen ja vähempimerkityksinen on aika ennen itsenäisen kulttuuritoimituksen perustamista, vuotta 1964, jolloin kritiikit ilmestyivät muun uutisaineiston joukossa. Kritiikin viimeisellä, ns. avustajien kaudella 2009–2010, kritiikin olemus lähestyy lähes tuoteselosteenomaista markkinapuhetta. Mediakonsernien keskittyminen ja listautuminen pörssiin sekä sähköisen median ja erilaisten julkaisualustojen voimakas ekspansio ovat muuttaneet kulttuurisivujen sisällöntuotantoa. Teatterikritiikki – ja kritiikki yleensä – etsii paikkaansa ja muotoaan muutoksen keskellä.

Tapaustutkimuksen aineisto koostuu Jyväskylän kaupunginteatterin ensi-iltakritiikeistä, jotka on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa vuosina 1961–2010. Tarkastelujaksoja on kuusi: vuodet 1961–1962, 1969–1972, 1979–1982, 1989–1992, 1999–2002 ja 2009–2010, ja tarkastelun kohteena olevia kriitikoita 25.

Lisätietoja

Maija-Liisa Westman, maija.westman@gmail.com, 050 575 0012
Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi, josta väittelijän kuva sähköisessä muodossa on saatavissa.

Maija-Liisa Westman on syntynyt Kuopiossa ja valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede. Sittemmin Westman on työskennellyt kirjakauppa-alalla, projektitutkijana, luovan kirjoittamisen ohjaajana, teatteriin liittyvien julkaisujen kirjoittajana ja vapaana kirjoittajana. Keskisuomalaisen kulttuuritoimituksen avustajana, teatteri- ja tanssikriitikkona, Westman on työskennellyt vuodesta 2000 lähtien. Väitöstutkimusta ovat tukeneet Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö (JOKES), Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto sekä Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 288. ISSN 1459-4331; ISBN: 978-951-39-6621-8 (PDF). Teos on luettavissa vain sähköisenä Jyväskylän yliopiston kirjaston JYX-julkaisuarkistossa.

Abstract

The passionate fields of theatre criticism. Case study of the newspaper Keskisuomalainen: The changes in the format, the contents, and the paradigms of the theatre criticism as well as the different positions of the critic and the journalist 1961–2010

From the viewpoint of methodology and research approach, this study is the first of its kind. Until now no empirical research has been conducted on the paradigmatic shift of theatre criticism or about how the critic’s position may influence the form or content of the criticism. At the same time, this study develops the methodology of theatre criticism research in a way that is also applicable to the study of other forms of art.

The study is a case study where the objects of analysis are the reviews published in periodical Keskisuomalainen on the performances of Jyväskylä City Theatre between years 1961 and 2010. The critiques under analysis are from the years 1961–1962, 1969–1972, 1979–1982, 1989–1992, 1998–2002 and 2009–2010. The beginning is the foundation of Jyväskylä City Theatre, whereas the last period reflects a turning point of print media.

The study moves on both qualitative and quantitative research fields. The qualitative part is framed by the studies of media, aesthetics and cultural politics. Qualitative and quantitative approaches are specifically combined in the analysis of the paradigmatic shift in the general characteristics of the reviews and other pertinent data.

The central research questions are concerned with change and power. I answer the questions of how theatre critique has changed, what are the reasons for these changes and where they may lead. The change of the form (which partly followed the layout of the newspaper), and contents of reviews will be analysed with sixteen, and consecutively twelve variables. The profession and position of critic and journalist are examined through nine variables that illustrate aesthetic versus journalistic paradigms.

The changes in the form and the content of the reviews are related to time, development of society, the changes in journalism and media culture and the critic himself. In classifying the data, the aesthetic and the journalistic paradigm were not adequate by themselves, and in addition to them, two subcategories were identified: an aesthetic-journalistic, and another journalistic-aesthetic. Consequently, one review can represent two different categories and two subcategories. The variation of the categories on an individual level and between sequences and phases of analysis elucidates the change in the writing practices and mediations between the paradigms. An overview of the future of periodicals and critique in the periodicals will be introduced in the discussion.

Lisätietoja

Maija-Liisa Westman
maijawestman@gmail.com
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,