Ajankohtaista

Väitös: 3.9.2016 Totalitarismin pelko selittää Saksan päätöstä luopua ydinenergiasta (Kaarkoski)

Alkamisaika: lauantai 03. syyskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 03. syyskuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Historica, H320

FM Miina Kaarkosken yleisen historian väitöskirjan “’Energiemix’ versus ’Energiewende’: Competing Conceptualisations of Nuclear Energy Policy in the German Parliamentary Debates of 1991-2001” (Kilpailevat käsitykset ydinenergiapolitiikasta Saksan parlamentissa 1991–2001) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä FT Esa Ruuskanen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Pasi Ihalainen. Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Miina Kaarkoski kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen
Saksan voimakasta ydinenergiavastaisuutta ja maan päätöstä luopua ydinenergiasta kokonaan selittää ennen kaikkea Natsi-Saksan ja DDR:n kokemuksista kumpuava pelko epädemokraattisesta ja voimakeinoja kansalaisiaan vastaan käyttävästä valtiosta. Tämä käy ilmi Miina Kaarkosken väitöstutkimuksesta.

— Saksalaisessa keskustelussa ydinenergian vastustajat ovat esittäneet ydinenergian niin vaarallisena, että sen käyttö ja sen jätehuollon turvaaminen vaatii valtiolta äärimmäistä voimankäyttöä, joka puolestaan johtaa vastustajien mielestä pahimmillaan jopa demokraattisen valtion tuhoon. Näitä 1900-luvun poliittisista kokemuksista nousevia pelkoja on ilmaistu puhumalla atomivaltiosta, joka ei kunnioita demokraattisia perusoikeuksia tai tee päätöksiä demokratian periaatteiden mukaisesti. Atomivaltiopelkoja ei ole pidetty vain uhkakuvina, vaan erityisesti 1990-luvulla ydinjätekuljetusten nostattaman massiivisen konfliktin mielenosoittajien, poliisivoimien ja valtiovallan välillä katsottiin todistavan pelot todeksi, Kaarkoski toteaa.

Kaarkoski tutki väitöskirjassaan, miksi Euroopan talousmahti Saksa on tehnyt kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen poliittisen päätöksen ydinenergiasta luopumisesta ja energiahuollon reformista eli niin kutsutusta energiakäänteestä.

T
šernobyl horjutti, Fukushima sinetöi

Tutkimus vahvistaa Tšernobylin vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuuden ratkaisevan merkityksen saksalaiselle ydinenergiapoliittiselle keskustelulle. Se jakoi puoluekentän voimakkaasti kahteen leiriin, ja johti lopulta Saksan parlamentin vuonna 2001 hyväksymään lakiin ydinvoimaloiden alasajosta 2020-luvun alkuun mennessä.

— Toisin kuin monissa muissa maissa, ydinvoimavastaisuus ei suinkaan lientynyt, vaikka Tšernobylista kului aikaa ja ilmastonsuojelutavoitteet kiristyivät. Fukushiman maaliskuun 2011 ydinvoimalaonnettomuus sinetöi ydinenergian kohtalon, sillä sitä pidettiin lopullisena todisteena siitä, ettei ydinenergian käyttäminen ollut turvallista edes Saksan kaltaisessa demokraattisessa, vakaassa ja kehittyneessä yhteiskunnassa. Fukushiman jälkeen kahdeksan ydinreaktoria suljettiin lähes välittömästi, ja myös aiemmin ydinenergiamyönteiset puolueet alkoivat tukea luopumista.

Kaarkosken mukaan Saksan ydinvoimapolitiikka on konkreettinen osoitus siitä, että poliitikkojen puheilla ja sanavalinnoilla on ratkaiseva merkitys sille, millaisia päätöksiä tehdään. Sanavalinnat vaikuttavat voimakkaasti ihmisten käsityksiin ja sitä kautta poliittisen keskustelun suuntaan ja päätöksentekoon.

— Esimerkiksi suomalaisessa poliittisessa keskustelussa ydinenergiasta puhutaan ennen muuta välttämättömänä ilmastonsuojelun ja talouden kannalta. Samanlainen ydinenergian käytön välttämättömyys ei ole hallinnut saksalaisten poliitikkojen puheita 1990-luvun alun jälkeen. Sen seurauksena muita energiamuotoja ja -ratkaisuja on Saksassa kehitetty jatkuvasti, kun taas Suomi on tukenut ydinvoiman lisärakentamista.

Lisätietoja:

Miina Kaarkoski, miina.u.kaarkoski@jyu.fi, puh. 040 805 4435

Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Miina Kaarkoski (o.s. Virmasalo) on kirjoittanut ylioppilaaksi Mikkelin yhteiskoulun lukiosta 2004. Hän valmistui vuonna 2010 Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan yleinen historia. Kaarkoski on työskennellyt lokakuusta 2010 saakka Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella väitöskirjatutkijana sekä projektitutkijana.

Julkaisun tiedot

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities, numerona 290, 200 sivua, Jyväskylä 2016, ISSN 1459-4323; 290 (nid.) ISSN 1459-4331; 290 (PDF) ISBN 978-951-39-6737-6 (nid.) ISBN 978-951-39-6738-3 (PDF) Painettua teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Teos on luettavissa sähköisenä https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/50961

 

Abstract

The Fukushima nuclear accident in March 2011 made ‘die Energiewende the mainstream concept in German energy politics. In particular, it marked the most recent phase in a long evolving debate about the use of nuclear energy. This dissertation focuses on the decade from 1991-2001, as this was when greater attention was paid to the demands for energy reform. Indeed, it was in 2001 that the Bundestag finally passed an act to phase out nuclear energy. The study explains the gradual change in policy towards this phasing out in Germany and the eventual mainstream success of Energiewende. It also considers why the act passed in 2001 turned out to be more moderate than had been originally expected. The work contributes to the discussion about the fundamental source of the dispute, and helps to explain the continuity and success of the anti-nuclear discourse. The sources include plenary debates from the Bundestag and Bundesrat; protocols from the Committee on the Environment, Nature Conservation, and Nuclear Safety; and selected newspaper articles. The work discusses competing conceptualisations in parliamentary policy debates by analysing micro-level speech acts by individuals which then contributed to semantic shifts at the macro-level of discourse with the politicisation of new topics. The success of Energiewende can be explained by the fact that the parliamentary debates evolved through the deliberate use of language applied to contemporary real world events. Macro-level semantic shifts explain the continuity of the discourse and the relative success of anti-nuclear demands, as the conceptualisations were being constantly brought up-to-date by the parliamentarians and other political actors. Anti-nuclear demands evolved with time, having accreted various meanings from real-life events that gradually transformed the key concepts at the macro-level. These macro-level changes brought the political views of the SPD and CDU at least somewhat closer, even if there was still a significant gap between their views in the early 2000s.

Lisätietoja

Projektitutkija Miina Kaarkoski
miina.u.kaarkoski@jyu.fi
+358408054435
Historian ja etnologian laitos
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,