Ajankohtaista

Väitös: 17.6.2016 Laidunnus on tärkeää monimuotoisen kasvilajiston säilymiselle (Oldén)

Alkamisaika: perjantai 17. kesäkuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: perjantai 17. kesäkuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, S212, Vanha juhlasali

Anna Oldén kuva: Markus Dernjatin
FM Anna Oldénin ekologian ja evoluutiobiologian väitöskirjan "Plant biodiversity in boreal wood-pastures: lmpacts of grazing and abandonment" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Hans Henrik Bruun (University of Copenhagen) ja kustoksena dosentti Panu Halme (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Puustoisissa perinneympäristöissä, kuten metsälaitumilla ja hakamailla, esiintyy monimuotoinen putkilokasvi- ja sammallajisto. Lajirunsaus ja monet yksittäiset lajit ovat kuitenkin uhattuina, koska laidunnus on loppunut suurimmalta osalta puustoisista perinneympäristöistä.

- Lajimäärä laskee ja monet lajit häviävät jo muutaman vuoden kuluessa laidunnuksen loppumisesta, kertoo Oldén, joka tutki väitöskirjassaan keskisuomalaisia metsälaitumia ja hakamaita.

Laiduntajat ylläpitävät monimuotoista kasvilajistoa, sillä ne luovat vaihtelevia pienelinympäristöjä esimerkiksi syömällä putkilokasveja ja tallaamalla maata. Lajisto vaihtelee paljon eri laidunten välillä ja siksi mahdollisimman monenlaisia metsälaitumia ja hakamaita tulisikin säilyttää.

- Hieman yllättäen selvisi, että eläinten läsnäolo lisää laitumien kivien pinnoilla elävän sammallajiston monimuotoisuutta. Eläimet mahdollistavat monien kivilajien säilymisen, koska ne estävät matalien kivien peittymisen kasvien tai sammalten alle, Oldén toteaa.

Sen sijaan elävien puiden tyvillä ja lahopuilla lajisto on melko niukkaa, koska suuriläpimittaista lahopuuta ja esimerkiksi suuria eläviä haapoja ja raitoja on niukasti. Kuitenkin harvinaisia sammallajeja havaittiin maa- ja kivipintojen lisäksi lahopuilta.

Pitkällä aikavälillä monimuotoisen lajiston säilyminen edellyttää sekä laidunnuksen jatkumista että puuston uusiutumista. Ongelmia voi kuitenkin muodostua siitä, että laiduntajat syövät lehtipuiden taimet, kun taas suurin osa kuusen taimista säilyy. Tutkimuksen mukaan suurinta osaa kohteista uhkaa kuusten lisääntyminen eli kuusettuminen. Kuusten määrää tuleekin seurata ja tarvittaessa niitä voidaan poistaa.

Puustoisten perinneympäristöjen hoitoon tarvittaisiin myös laajempaa otetta eli maisematason suunnittelua, jolla taattaisiin erilaisten kohteiden hoito sekä uusien laidunten muodostaminen. Tällöin yksittäisten kohteiden muuttuminen tai laidunnuksesta pois jääminen ei olisi niin suuri uhka lajistolle.

Lisätietoja:
Anna Oldén, puh. +358408616103, anna.m.olden@jyu.fi
Viestintäharjoittelija Petra Toivanen, puh. 0408053638, tiedotus@jyu.fi

Anna Oldén valmistui ylioppilaaksi Tampereen Lyseon lukiosta 2004 ja maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2010. Hän on työskennellyt mm. projektitutkijana Luonnontieteellisessä keskusmuseossa ja Jyväskylän yliopistossa, kurssiopettajana Helsingin yliopistossa sekä suojelubiologina Metsähallituksessa. Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Koneen Säätiö sekä Ympäristöministeriön Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma (PUTTE).

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science numerona 318, 46 s., Jyväskylä 2016, ISSN 1456-9701, ISBN 978-951-39-6674-4 (nid.), ISBN 978-951-39-6675-1 (PDF). Teos on luettavissa sähköisenä JYX-julkaisuarkistossa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6675-1 . Kirjaa voi ostaa yliopiston verkkokaupasta (https://kirjasto.jyu.fi/kauppa), yliopistokauppa Sopista tai julkaisumyynnistä (puh. 040 805 3825, myynti@jyu.fi).

Abstract

Wood-pastures are traditional rural biotopes that host high biodiversity due to the small-scale heterogeneity of grazer activities and the structural diversity of trees. However, wood-pastures and their biodiversity are threatened by intensification of agricultural and forestry practices as well as by abandonment (cessation of grazing). Here I studied the biodiversity of vascular plants and bryophytes in 24 boreal wood-pastures that are still grazed and in 24 wood-pastures that have been abandoned during the past decades. The grazed sites had higher species richness of vascular plants, as well as of bryophytes that grew on soil or on rocks. The grazers increased the diversity of microhabitats via the small-scale variation in defoliation, trampling and defecating. These disturbances created suitable microhabitats for subordinate species that disappeared due to increased competition after abandonment. Bryophyte richness on trees and decaying wood was limited in both grazed and abandoned sites by the scarcity of large deciduous trees and large logs. Rare species were observed in both grazed and abandoned sites and they were mostly dependent on moist or naturally fertile soil conditions, decaying wood or dung. Grazing hampered the regeneration of deciduous trees, while abandonment resulted in a high density of small deciduous trees and spruces. In the long term, spruces can become dominant in all kinds of wood-pastures, which is generally unwanted from the conservation point of view. Based on my results maintaining grazing management in various kinds of wood-pastures is of primary importance in the conservation of plant biodiversity, but attention should also be paid on the diversity of trees and decaying wood. Some of the abandoned sites host high conservation values as well. Finally, there is a need to create new wood-pasture habitats within the landscape.

Lisätietoja

Anna Oldén
anna.m.olden@jyu.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: