Ajankohtaista

Väitös: 17.9.2016 Humen luonnonfilosofiasta löytyy yhtymäkohtia tieteen historiaan (Slavov)

Alkamisaika: lauantai 17. syyskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 17. syyskuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, Ruusupuisto, D 104 (Helena-sali)

Matias SlavovYTM Matias Slavovin filosofian väitöskirjan ”Essays concerning Hume's Natural Philosophy” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä Associate Professor Miren Boehm (University of Wisconsin-Milwaukee) ja kustoksena professori Mikko Yrjönsuuri (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Matias Slavov tutki artikkeliväitöskirjassaan valistusajan skottifilosofi David Humen (1711‒1776) luonnonfilosofiaa filosofian ja tieteen, erityisesti fysiikan, historian näkökulmasta. Hume lukeutuu filosofian tutkituimpien klassikkojen joukkoon.

Tutkimus haastaa kaksi vakiintunutta käsitystä Humen filosofian asemasta tieteen ja filosofian historiassa. Ensimmäinen käsitys liittyy hänen ammatilliseen asemaansa. Omana aikanaan hänet tunnettiin ensi sijassa historioitsijana ja esseistinä. Tästä seuraa kriittinen kysymys: oliko humanistisena filosofina tunnetulla Humella riittävästi pätevyyttä seurata oman aikansa fysikaalista tiedettä? Toiseksi, Humen filosofiaa on yleensä pidetty parantumattoman epäilevänä. Hän analysoi induktiivista ja kausaalista päättelyä varsin kriittisesti. Ensinäkemältä hänen kantansa ei mahdollista rakentavaa suhtautumista empiiriseen tieteeseen.

Slavov osoittaa edellisten kahden oletuksen virheellisyyden. Hume pureutui työnsä keskeisissä kohdissa moniin luonnonfilosofian pulmakohtiin. Hän tarkasteli esimerkiksi seuraavia ongelmia: Mitä ovat luonnonlait? Mikä on sovelletun matematiikan väitteiden, kuten luonnonlakeja koskevien väitteiden, tiedollinen asema? Millä tavalla voimat ovat olemassa?

Nämä analyysit vaikuttivat merkittävästi myöhemmän tieteenfilosofian muotoutumiseen. Humen luonnonfilosofia ei ollut riippumatonta aikansa tieteellisistä vaikutteista, sillä monet hänen näkemyksensä, kuten kokeellisuuden roolin korostaminen tiedonhankinnassa, induktiivinen todistaminen sekä nk. riittävän perusteen periaatteen kritiikki ovat paljon velkaa Isaac Newtonin (1642‒1727) painovoimatutkimuksen kokeelliselle menetelmälle sekä hypoteesikritiikille.

Lisäksi Humella on merkittävä rooli tieteen kehityksessä oman aikansa jälkeen. Nuori Albert Einstein (1879‒1955) opiskeli Humen filosofiaa 1900-luvun alussa ennen suppean suhteellisuusteoriansa kehittämistä. Teoriansa kehittämisen jälkeen Einstein kertoo lukeneensa Humen filosofista pääteosta ”intohimoisesti ja ihaillen juuri ennen kuin löysin [suppean] suhteellisuusteorian. On hyvin mahdollista, etten olisi päätynyt ratkaisuun ilman kyseisiä filosofisia opintoja.” Einstein hyödynsi Humelta oppimaansa empirististä tieto-oppia argumentissaan samanaikaisuuden suhteellisuudesta, sekä ajan ja avaruuden olemassaoloa koskevaa relationismia muotoillessaan uuden teoriansa. Tämä kriittinen pohdinta avitti Einsteinia luopumaan newtonilaisesta oletuksesta, jonka mukaan aika ja avaruus ovat kappaleista, havaitsijoista ja luonnontapahtumista riippumattomia absoluuttisia rakenteita.

Humen luonnonfilosofia ei myöskään ole parantumattoman epäilevää. Pikemminkin hän pyrki perustelemaan, miten empiiriset ja kausaaliset luontoa koskevat väitteet perustuvat äärimmäisen todennäköisiin ja jopa todistettaviin - joskaan eivät välttämättömiin tai lopullisiin - tosiasioita koskeviin päätelmiin. Hänen maltillinen skeptisisminsä ei näin koske todennäköisiä tai todistettavissa olevia väitteitä, vaan sitä, että näille väitteille voitaisiin löytää jokin viimekätinen metafyysinen tai teologinen peruste. 

Lisätietoja:

Matias Slavov, puh. 040 5761734, matias [piste] slavov [at] jyu [piste] fi
Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Matias Slavov kirjoitti ylioppilaaksi Nummelan lukiosta vuonna 2006. Hän valmistui maisteriksi vuonna 2011 Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan filosofia. Väitöstutkimuksensa hän aloitti vuoden 2012 alussa. Tutkimusta on tukenut filosofian kansallinen tohtoriohjelma, jonka on rahoittanut Opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä Suomen Akatemian kanssa, sekä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 556, 47 sivua + tutkimusartikkelit Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2016, ISSN 0075-4625; 556, ISBN 978-951-39-6730-7 (nid.), ISBN 978-951-39-6731-4 (PDF). Kirjaa myy yliopistokauppa Soppi ja yliopiston verkkokauppa, puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi. Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6731-4

Abstract

The subject of this essay-based dissertation is Hume’s natural philosophy. The dissertation consists of four separate essays and an introduction. These essays do not only treat Hume’s views on the topic of natural philosophy, but his views are placed into a broader context of history of philosophy and science, physics in particular. The introductory section outlines the historical context, shows how the individual essays are connected, expounds what kind of research methodology has been used, and encapsulates the research contributions of the essays. The first essay treats Newton’s experimentalist methodology in gravity research and its relation to Hume’s causal philosophy. It is argued that Hume does not see the relation of cause and effect as being founded on a priori reasoning, similar to the way in which Newton criticized non-empirical hypotheses about the causal properties of gravity. Contrary to Hume’s rules of causation, the universal law does not include a reference either to contiguity or succession, but Hume accepts it in interpreting the force and the law of gravity instrumentally. The second article considers Newtonian and non-Newtonian elements in Hume more broadly. He is sympathetic to many prominently Newtonian themes in natural philosophy, such as experimentalism, critique of hypotheses, inductive proof, and the critique of Leibnizian principles of sufficient reason and intelligibility. However, Hume is not a Newtonian philosopher in many respects: his conceptions regarding space and time, the vacuum, the specifics of causation, the status of mechanism, and the reality of forces differ markedly from Newton’s related conceptions. The third article focuses on Hume’s Fork and the proper epistemic status of propositions of mixed mathematics. It is shown that the epistemic status of propositions of mixed mathematics, such as those concerning laws of nature, is that of matters of fact. The reason for this is that the propositions of mixed mathematics are dependent on the Uniformity Principle. The fourth article analyzes Einstein’s acknowledgement of Hume regarding special relativity. The views of the scientist and the philosopher are juxtaposed, and it is argued that there are two common points to be found in their writings, namely an empiricist theory of ideas and concepts and a relationist ontology regarding space and time.

 

 


Lisätietoja

Matias Slavov
matias.slavov@jyu.fi
040 576 1734
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,