Ajankohtaista

Väitös: 24.9.2016 Castron kastraatio: Kuuban polku ruplaorjasta dollarihuoraksi (Arkko)

Alkamisaika: lauantai 24. syyskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 24. syyskuuta 2016, 15.00

Paikka: Seminaarinmäki, H320

Samuli Arkko, kuva: Iván Rotta.
Samuli Arkko, kuva: Iván Rotta.

FM Samuli Arkon kirjallisuuden väitöskirjan "Castron kastraatio: Pedro Juan Gutiérrezin proosa castrokommunistisen utopian romuttajana" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Janne Kurki (Helsingin  yliopisto) ja kustoksena professori Mikko Keskinen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Kuubalainen kirjallisuus uudistui 1990-luvulla enemmän kuin kolmen edellisen vuosikymmenen aikana yhteensä. Ideologisesti oikeaoppisen kirjallisuuden hylänneet kirjailijat käsittelivät aiempaa avoimemmin diktatuurin vaientamia tabuja, kuten epätoivoa, itsemurhia, homoseksuaalisuutta, huumeidenkäyttöä, korruptiota, maanpakolaisuutta ja prostituutiota. Yksi castrokommunistista utopiaa räikeimmin romuttaneista kirjailijoista on ollut Pedro Juan Gutiérrez (1950–), jonka näennäisen pinnallista ja kyynistä proosaa on tulkittu yksioikoisesti joko poliittisesti välinpitämättömäksi tai vastavallankumoukselliseksi. Vaikka Gutiérrez kumoaa castrokommunismin vallan keskittyessään utopian vastakohtiin, ihmissuhteita hallitseva sadismi osoittaa, kuinka kansaan kohdistettu sorron mekanismi toistuu arkielämän tasolla. Tämä ilmenee Samuli Arkon kirjallisuuden väitöskirjasta.

Arkko tutki Gutiérrezin proosan suhdetta castrokommunistiseen utopiaan historiallisten kontekstien ja intertekstien avulla. Kuubassa kirjailijat velvoitettiin 1960-luvulta alkaen tuottamaan sosialistisen realismin mukaista kirjallisuutta kriittisen ajattelun ja individualismin tukahduttamiseksi. Vallankumoushallinto pyrki kulttuurin mustaksi vuosikymmeneksi sanotulla 1970-luvulla alistamaan kirjallisen tuotannon ideologiseksi aseeksi. Kulttuuripoliittiset ohjelmat, sensuuri ja vainot johtivat myös itsesensuurin kehittymiseen, koska kirjailijat eivät aina tienneet, missä sallitun raja kulki. Vasta Neuvostoliiton romahduksesta alkaneet taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat lisäsivät vähittäin taiteellista vapautta. Yhä useammat kuubalaiskirjailijat luopuivat kulttuurisessa murroksessa vallankumouksellisesta narratiivista.

Castro nimitti 1990-luvulla perestroikaa sosialististen periaatteiden pettämiseksi ja painotti, että Kuuba pitäisi kiinni guevaralaisista ideaaleista ja marxilais-leninistisestä järjestelmästä. Silti maan talous nojasi yli kahden miljoonan pakolaisen rahalähetyksiin, jotka muodostivat kolmanneksi suurimman vieraan valuutan lähteen turismin ja sokerin jälkeen. Ironista rahavirrassa oli se, että vihollisvaluutaksi nimetty dollari oli laiton vuoteen 1993 asti, jonka jälkeenkin propaganda on ylläpitänyt myyttiä omavaraisesta sosialistisesta järjestelmästä. Poliittista teatteria ironisoineessa kuubalaiskirjallisuudessa, kuten Gutiérrezin proosassa, dollarilla on ollut keskeinen rooli.

—Kuuban uuden kirjallisuuden yksi keskeinen metafora kuvaa sitä, kuinka Neuvostoliiton letkuruokinnalla elänyt satelliittivaltio muuttui hetkessä dollareiden janossa itseään kaupittelevaksi ”jineteraksi”. Castrokommunistinen takinkääntö tarkoitti siirtymää ruplaorjasta dollarihuoraksi, Arkko toteaa.

Utopian romuttaneessa kirjallisuudessa kauppasaarron rooli on ollut pienempi. Kauppasaarron korostaminen on palvellut lähinnä diktatuuria, jonka retoriikka on rakentunut 1950-luvulta lähtien Kuuban ja imperialismin väliselle vastakkainasettelulle, aivan kuin saarivaltion ongelmien syyt löytyisivät ulkopuolelta.

—Toisin kuin virallisessa propagandassa, kirjallisuudessa syypäänä pidetään autoritaarista järjestelmää. Kansainvälisesti menestynyt Gutiérrez on vain yksi esimerkki propagandaa ironisoivasta ja myyttejä kumoavasta kuubalaisesta.

Castrokommunististen myyttien sitkeyden takia kuubalaiseen kirjallisuuteen on suhtauduttu perinteisesti fiktiona ja viralliseen propagandaan faktana. Paradoksi on Arkon mukaan olennainen osa myös Gutiérrezin proosaa.

—Gutiérrezin tärkein hahmo on idiootti turisti eli idealismin sokaisema ulkomaalainen, joka ei usko kirjailijan paljastamaa raadollista totuutta.

Arkko pitää kuubalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimusta tärkeänä, koska kirjailijat ovat kertoneet pitkään asioista, joista kuubalaiset eivät ole saaneet puhua puoleen vuosisataan.
- Tehokkaiden sortomekanismien takia kriittisiä ääniä kuului hyvin vähän ennen 1990-lukua. Internetin yleistymistä jarrutetaan edelleen vapaan tiedonvälityksen pelossa.

Freedomhouse reportin (2016) mukaan lehdistönvapauden tila on Kuubassa maailman kuudenneksi huonoin. Ihmisoikeusjärjestö OCDH:n mukaan Kuubassa tehtiin yli 8 300 poliittista pidätystä vuonna 2015.

Lisätietoja:

Samuli Arkko, samuli.arkko[at]gmail.com, puh. 050 433 6256
Viestintävastaava Liisa Harjula, puh. 040 805 4403, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Samuli Arkko kirjoitti ylioppilaaksi Kangasniemen lukiosta vuonna 2000 ja valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan kirjallisuus vuonna 2008. Hän on työskennellyt kustannustoimittajana, suomentanut espanjankielistä proosaa ja toiminut kustantajana. Vuodesta 2013 lähtien vapaana kirjoittajana työskennellyt Arkko on julkaissut kaksi luontokuva-aiheista teosta, joissa on itse ollut valokuvaajana ja kirjoittajana.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities, numerona 291, 161 sivua, Jyväskylä 2016, ISSN 1459-4323; 291 (nid.) ISSN 1459-4331; 291 (PDF) ISBN 978-951-39-6790-0 (nid.) ISBN 978-951-39-6740-6 (PDF) Painettua teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Teos on luettavissa sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6740-6

 

Abstract

This dissertation explores how Pedro Juan Gutiérrez's fiction corresponds to the Castro-communist utopia. The study has three goals: (1) to explain how Castro-communism has formed, altered and impacted on Cuban literature; (2) to investigate how Gutiérrez's fiction corresponds to the Castro-communist utopia and ideals; and (3) how his parodic (anti)detective story Nuestro GG en La Habana (2004) is based on and relates to Cuban socialist detective stories, Graham Greene's spy farce Our Man in Havana, Castro-communist historiography and the social, ideological and economic shifts in Cuban society during the 1990s.

Previous studies on Gutiérrez's fiction have focused almost exclusively on the autobiographical nature of the Ciclo de Centro Habana, a series of five books published in Spain between 1998 and 2003. Research on Gutiérrez has both argued that his "dirty realism" revokes the ideal of the Guevarian New Man and defined him as an apolitical author. The relationship between Cuban fiction and Castro-communism is a fundamental question in research on Cuban literature, because of the authoritarian nature of the Cuban regime with its censorship, oppression and lack of freedom of speech. I argue that research on Cuban literature needs to observe Castro-communist cultural politics in order to recognize how Castro-communism dictated for decades the literary orthodoxy.

I resort to the concept of "ideological fantasy", formulated by Slavoj Žižek, in order to sketch the fundamental tenets of Castro-communism. From this theoretical background, I analyse in depth four of Gutiérrez's novels and three of his short story collections in relation to their cultural and historical context and the Castro-communist literary tradition. In particular, I investigate Nuestro GG en La Habana, the only work of Gutiérrez that takes place in the 1950s pre-revolutionary Cuba. Gutiérrez's (anti)detective story is a parody of Graham Greene's Our Man in Havana. Since parody is an innately intertextual technique, valid interpretations arise in a two-way movement between the subject of the research, the explicit intertexts (like Greene and his ”spy farce”), the implicit intertexts, and other intertextual and cultural-historical references.

The research findings illustrate how Gutiérrez's fiction functions as a two-way movement between critical dissidence and silent submission. Dirty realistic or naturalistic tendencies unveil an unpleasant Cuban reality behind the idealized images of the Castro-communist utopia. Regardless of the occasionally cruel depiction of Cubans, a cynical indifference distances Gutiérrez's approach from outright social criticism. Eventually, irony doesn't revoke the dominance of Castro-communism. Contrary to some prior studies, I argue that Gutiérrez's fiction cannot be classified simply as counter-revolutionary. The sadistic features of the protagonist repeat as a reflection the oppressive politics of the Castro-communist tyranny. This side of him offers a miniature version or a caricature of the dictator. In the utopia, he is the king of Havana, but outside of the discursive realm, he has lost his omnipotence. This study advances our understanding of how Gutiérrez's fiction, as a part of the boom of Cuban literature in the 1990s, disengaged itself from the old monolithic vision of the Castro-communist utopia sustained by its cultural politics.

 

 

Lisätietoja

Samuli Arkko
samuli.h.arkko@student.jyu.fi
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,