Ajankohtaista

Väitös: 24.9.2016 Yksilölliset tarpeet huomioon itseä vahingoittavan käyttäytymisen arvioinnissa ja hoidossa (Tapola)

Alkamisaika: lauantai 24. syyskuuta 2016, 12.00

Päättymisaika: lauantai 24. syyskuuta 2016, 14.00

Paikka: Seminaarinmäki, Seminarium S 212

Vojna TapolaPsL Vojna Tapolan psykologian väitöskirjan ”Self-injurious Behavior: Assessment and Treatment” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä Dr. Katie Dhingra (Leeds Beckett University) ja kustoksena professori Raimo Lappalainen. Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Itseä vahingoittava käyttäytyminen voidaan jakaa ei-tuhoiseen sekä itsetuhoiseen itseä vahingoittavaan käyttäytymiseen. Tapola määrittelee väitöstutkimuksessaan ei-tuhoisalle itseä vahingoittavalle käyttäytymiselle olevan tyypillistä viiltely ja raapiminen. Käyttäytymiseen liittyi myös dissosiaatiota. Sen sijaan itsetuhoisessa itsensä vahingoittamisessa käytettiin lääkkeiden yliannostusta ja teon seuraukseksi toivottiin kuolemaa.

Tulosten mukaan ihmissuhdekonfliktit kiihdyttivät itsetuhoisia itsensä vahingoittamisen tekoja – toisin kuin ei-tuhoisan itseä vahingoittavan käyttäytymisen kohdalla. Nämä teot johtivat myös suurempaan sairaanhoidon tarpeeseen. Molemmissa käyttäytymisen muodoissa oli joka tapauksessa tyypillistä impulsiivisuus, ja molemmat myös toimivat kielteisten tunteiden säätelijöinä. Osoitetuksi tuli myös, että kumpaakin käyttäytymisen muotoa esiintyy samoilla henkilöillä ja niillä voi olla eri funktio eri ajankohtina.

Tapolan väitöstutkimuksessa suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin myös itsetuhoisen käyttäytymisen hoidossa käytettävä lyhyt psykologinen interventio. Neljän ja kuuden kuukauden seurannoissa intervention jälkeen havaittiin itsetuhoisen käyttäytymisen esiintymistiheyden vähentyneen. Tämä muutos oli suurempi kuin ainoastaan normaalein hoitotoimenpitein hoidetulla kontrolliryhmällä. Neljän kuukauden seurannassa tunteiden säätelyn häiriöt olivat vähentyneet vain interventioryhmällä, ja myös merkittävä muutos depression tasossa tässä ryhmässä havaittiin.

Hoitohenkilöstön asenteet itseään vahingoittavia henkilöitä kohtaan olivat Tapolan tutkimuksen mukaan monimutkaisia ja ristiriitaisia. Tutkimuksessa suunniteltiin ja toteutettiin lyhyt itseä vahingoittavaan käyttäytymisen arviointiin ja hoitoon keskittyvä koulutus psykiatriselle hoitohenkilökunnalle. Kävi ilmi, että koulutus paransi henkilökunnan asenteita potilaita kohtaan.

Tapola korostaa väitöstutkimuksensa perusteella itseä vahingoittavan käyttäytymisen arvioinnin sekä hoidon merkitystä. Hän tuo esille, että itseä vahingoittavan käyttäytymisen vähentämiseen pyrkivän arvioinnin ja hoidon tulee ottaa huomioon yksittäisten potilaiden moninaiset, muuntuvat sekä yksilölliset tarpeet. Arvioinnin ja interventioiden tulee perustua tieteelliseen näyttöön perustuviin käytäntöihin, joiden omaksuminen edellyttää muutosta hallinnollisen ohjauksen tasolla. Tästä syystä Tapola esittää, että Suomessa tulisi laatia itseä vahingoittavalle käyttäytymiselle tutkimusnäyttöön perustuva kansallinen käypä hoito -suositus, jossa psykologeilla on nykyistä suurempi rooli itseä vahingoittavan käyttäytymisen arvioinnissa ja hoidossa.

 

Lisätietoja:

Vojna Tapola, vojna.tapola@uef.fi, puh. 045 1364004

Viestintäharjoittelija Katja Ketola, tiedotus@jyu.fi, puh. 040 805 3638

Vojna Tapola työskentelee kliinisen psykologian opettajana Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian osastolla. Hän on valmistunut psykologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2004 ja lisensiaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2009.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 559, 91 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0075-4625; 559, ISBN 978-951-39-6755-0 (nid.), ISBN 978-951-39-6756-7 (PDF). Saatavilla Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi. Luettavissa tulevaisuudessa myös JYX-portaalissa.

 

Abstract

This research explored the conceptualisation of self-injurious behavior (SIB) in terms of similarities and differences amongst the two types of this behavior. It further explored the efficacy of a brief psychological intervention for SIB as well as the effect of a brief training in the assessment and treatment of SIB on the attitudes psychiatric personnel hold towards people who engage in SIB. The participants in two of the three studies reported here were individuals who following a self-injury episode approached the accident and emergency unit at the Central Finland Community General Hospital. The participants in the third study were psychiatric personnel from the North Karelia Health District. The data in the first study consisted of 46 self-injurious acts committed by the study’s 16 participants. In the second study, the data pertained to the participants’ responses to multiple psychometrically sound instruments at baseline and at follow-up points. The third study consisted of participants’ pre and post training responses on a questionnaire measuring staff attitudes towards people who engage in SIB. The findings from the studies suggest the following: (i) non-suicidal self-injurious behavior (NSSI) and suicidal self-injurious behavior (SSI) co-occur and share certain similarities but also differ; (ii) SIB within individuals is changing with multiple different motivational factors at different time points; (iii) a comprehensive assessment of SIB using valid instruments is imperative; (iv) a brief 4-session psychological intervention is followed by a decrease in the frequency of SIB, with the decrease still present at 6-month follow-up; (v) a brief intervention can be taught to and implemented by the staff with no prior psychotherapeutic training; (vi) the attitudes of the psychiatric personnel towards individuals who engage in SIB are complex and ambivalent; (vii) a brief training in the assessment and treatment of SIB is followed by an improvement in personnel attitudes. This research contributed to the SIB field by illustrating how evidence-based assessment of SIB antecendents and consequences can result in treatment tailored to individuals’ specific needs. The research advocated that effective SIB intervention is grounded in evidence-based elements and cuts across different psychotherapeutic approaches. Because the implementation of evidence-based practices requires change at the level of policy making, this research explicates the need for the formation of Current Care Guidelines for SIB in Finland, with psychologists having a greater role in its assessment and treatment.

Keywords: self-injurious behaviour, brief intervention, attitude, training

 

Lisätietoja

Vojna Tapola
vojna.tapola@uef.fi
0451364004
kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,